Rauhaa kimmeltää vetten yllä.
Toivon tuulahdus raikas,
uuden aamun armo.
Syli aamun valkenevi,
hiljaiseen kuiskaukseen herättää.
Lupaus kesästä kimmeltää,
heinän kutitus,
marjojen makeus
ja lämmin ailahdus.
Aurinko.
Kimmellä pitkään hiuksillain,
jo maistan makean kesän.
Lämmitä kohmeista sydäntäin,
jo tunnen riemun elämän.
Oi ja voi,
miten kaunis on,
hento autereinen aamu kesäinen,
valo usvan takaa kimmeltävi,
jännitystä keveää siin on.
Kuiskii rauhaisaa huomenta
ja lämpimästi hymyilee.
Oi kevät,
miten ihana on aamus sun,
lupausta kihelmöi aamuissas,
uuden elämän alkua tuoksuu,
jälleen näkemisen riemua hehkuu
kun lämmintä on sylissäs.
Avosylin juoksen vastaas sun,
olet kaivattu niin.
Riemuuni pakahdun,
ole vielä hetken siin.
Lupausta hellää kuiski,
vahvista päivään tulevaan,
pystypäin ilolla kulkemaan.
Tällä hetkellä olen saanut päätöksen tehtyä, jota olen mielessäni pyörittänyt pitkään.
Olo on osittain helpottunut, mutta myös haikea.
Olen tutustunut bloggauksen myötä moniin aivan äärettömän ihaniin persooniin.
Ja se on tuonut monia ihania hetkiä, kokemuksia ja antanut lisää voimia moniin heikkoihin hetkiin.
Joskus jopa antanut tarkoituksen arkeen.
Mutta bloggaus myös syö ihmistä.
Se voi joskus käydä enemmän taakaksi.
Ja siitä voi syntyä erilaisia käsityksiä ja mielipiteitä.
Mikä suurinta, se vie hirmuisesti aikaa ja vaatii kuitenkin panostusta.
Olette olleet ihania ja kannatelleet hirmuisesti matkalaista.
Jokaiselle erittäin suuri kiitos ja oikein, oikein
lämmintä ja valoisaa kevättä!
Varmasti aina välillä käyn lukemassa useimpien blogeja ja
ehkä jopa jätän kommenttia.
Mutta kuitenkin, tällä hetkellä minusta tuntuu, että jätän bloggauksen.
Ehkä hetkeksi, ehkä en.
Kuitenkin tällä erää se oli tässä.
Yllättäen ja yhtäkkiä tajusin, että näin se vain on.
Kiitokset kaikille <3 .
Iloa arkeenne,
paljon hyvää asennetta ja Valoisaa mieltä
teille toivoo,
Kipa.