Pitsihuivi-arvonta !

Avaan silmäni harmaan siniseen aamuun,

herään sen raukeaan haukotukseen,

kylmä on sen henkäys, 

kuitenkin lupausta täynnä.

Kertoo hän: päivä saapuvi, 

vasta lähellä päivän,

aamu hymyilee.

Ihana on loistosi huomen,

hymysi valloittava.

Kevät kun koittaa,

hymyysi herään.

Miten kaunis on loistos silloin,

kun mustaan syliis on turtunut.

Miten lohduttavaa on henkäykses,

kun lämpö on löytynyt.

Pikkuruinen blogini täyttää vuoden. Useimmissa blogeissa moista juhlapäivää juhlistetaan arvonnalla, enkä minä nyt aio tehdä poikkeusta ;) .

Elikkä teille rakkaat lukijani ois tässä teille mahdollisuus voittaa itsellenne rakkaudella neulottu pitsihuivi. 

Ohje on Novitalta. Langat ovat joulukalenterista pompahataneita siniharmaita Hjertegarnin Ciao Trunte -lankoja. Pehmoista sata prosenttista Merinovillaa. Oi oi. 

Edellis yönä sain pääteltyä sen tuhat silmukkaa ja nyt voin innosta hihkuen todeta ylittäneeni itseni.

Ja arvon sen siis teidän lukijoideni kesken.

Kiitos teille kommenteistanne, kannattelusta parempaan huomiseen ja ihaniin yhteydenottoihinne.

Positiivinen palaute blogin, sähköpostin, facebookin ja sukulaisten kautta ovat kyllä olleet lohdutuksena moneen ankeaan arkipäivään. Kiitos <3

Tiedän teitä lukijoita olevan muitakin kuin nämä kirjautuneet lukijat, jotenka kaikki saavat osallistua yhdellä arvalla kommentoimalla tähän postaukseen.

 (anonyymit muistakaahan ettei samaa nimimerkkiä saa käyttää, mitä joku muu on jo käyttänyt. Ja jättäkäähän sellainen nimimerkki, että muistatte sen vielä sittenkin kun ilmoitan voittajan)

Kaksi arpaa on  lukijoikseni liittyneille.

Kolme arpaa heille, jotka vielä linkittävät arvontani omaan blogiinsa.

(alla olevan kuvan voi kopioida arvonta-linkitykseen)

Arvonta on 18.1. - 28.2.  välillä ja voittajan ilmoitan blogissani, jolloin voittaja saapi laittaa sähköpostia blogini sähköposti-osoitteeseen : aarrerasia@gmail.com

Onnea arvontaan osallistujille ja kiitokset kaikille kuluneesta vuodesta!

Kekkispyllyt ja äipän kotoilumekko

'Tuun kuvaan, jos saan ottaa taikasauvan mukaan (teippiharjan varsi).'

Huoh, missä välissä se tuon on hakenut ja kuinka paljon muuta sieltä on vedetty alas, ajattelen ja pyydän isäntää äkkiä napsimaan parit räpsyt. Ihan äkkiä vain ja ihan parit.

Ja niin alamme räpsiä isännän avustuksella kuvia viimeiltojen aikaansaannoksista.

Näyttää näköjään yhtä tuskaiselle kuvaus, mitä olikin.

Tekisi mieli jättää kuvaamatta kokonaan nämä lasten vaatteet. Ja omanikin oikeastaan.

Mutta saatiin me nyt parit sellaisetkin kuvat aikaiseksi, joissa kaikki ei heilu eri suuntaan. :D

 Mun mekon kangas on Ikasyrin joustocollegea ja resori taitaa olla paikallisesta. Kaavana toimii Joka tyypin kaavakirjan raglanpaita.

Pimujen trikoot ovat paikallisesta, saatu joululahjaksi ystävältä ja osa tilattu muistaakseni Käpyseltä. Kaavat 4/12 OB:stä. 

Näihin pikaräpsyihin, silittelemättömiin vaatteihin ja aamupäivän ketutukseen, on tosi hyvä lopettaa ja lähteä siivoomaan. Aurinko paistaa, joten luotan siihen että mieli piristyy kun on siivoilut siivoiltu ja päästään pihalle.

Iloa loppuviikkoonne toivottelee,

Kipa.

Edit: P.S. Ketutus lähti todellakin jo pelkästään siivouksella :)

Hama-heijastin

Tähdet ovat joidenkin lähteiden mukaan tosi in. 

Joidenkin lähteiden mukaan jo ihan out.

No uskoisin, että ne on out kun minä ehdin junaan mukaan. Mutta muita aikuisen takkiin sopivia hamakuvioita ei ollut saatavilla. Ja kiva tuli.

Nämä Hamahelmet näkyvät myös pimeässä, joten kyllä nyt lyylin pitäis kumppareissaan näkyä tienposkessa. 

Idean heijastimeen sain Unikuun terapiahuone -blogista .

(Ihan huippuideoita Hamailuun, että kannattaa käydä piipahtamassa :).)

Palailen neulomuksen pariin. Kerronpahan vain, että näin ensikertalaiselle jo yli 800 silmukkaa on paljon se ja kestää.. kestää.. kestää.. tunnissa saan puolitoista kerrosta. OIkeesti. PUOLITOISTA. Pari tuntia kun on neulonut niin on saanut ihan peräti kolme riviä tehtyä :D. Enää ei olisi kuin neljä riviä ja päättely. 

Sitten saattepi nähdä mitä teillä on mahdollista voittaa ;).

Iloisiin jälleennäkemisiin,

Kipa. 

Aika hiljaa menee..

.. surruttaa ihanasti paikallaan tämä arki.

Pysähtynyttä siloista ja tasaista tavallista arkea.

Panostusta yhteisiin hetkiin ja iloisiin väreihin.

Hurlumhei-hetkiin, jolloin tukka saa olla takussa ja yöpuku pitkälle päivään päällä.

Ja vastaiskuna niponipo -päiviä jolloin heti aamusta on pistettävä töminäksi.

Tukka putkella järjestellään ja laitetaan, kun eilen on vain oltu.

Onneksi on vain 'oltu'.

Käsityössä on sen 789 silmukkaa ja hyvältä näyttää, että alkaa parin päivän päästä olla valmista.

Arkeen on joskus tosi ihana panostaa. 

Enkä tarkoita sitä, että kaikki on siivottuna viimeisen päälle tai aina on kaikki just eikä melkein. Vaan että aikaa repii sellaiselle mihin ei muka oikein nyt olis aikaa.. .. kun on tätä ja tätä. Äidillä on tämä kesken, iskä ei nyt ehdi kun sen pitää sitä ja tätä, äkkiäkö on ilta ja huomiselle kaikki jutut jää. Ja huomenna on taas niin paljon tätä ja tuota, että katsotaan hetken päästä. Hetken päästä on taas kuitenkin ruoka tai päikkärit jne. Jolloinka siirtyy taas toivomus huomiselle.

Pieniä hentoisia pyyntöjä, jotka vaikenevat kyllä kun sanoo, että nyt ei ehdi.

Tai että hetken päästä.. 

Mutta nuo hentoiset pyynnöt ovat ne asiat, jotka lapset isona muistavat.

Niitä asioita nuo hennot pyynnöt ovat, jotka oikeasti merkitsevät aivan hirmuisesti vaikka aikuisesta ne tuntuvat niin hääppöisille.

Ne asiat sitten kuitenkin ovat niitä, joilla lasten arki tuntuu ihanemmalle.

Ihan yhtä tylsää se arki niillekkin on, jos siitä tekee tylsän.

Ja niponipo -päivien ja rötvääly-päivien väliin olisi hyvä mahtua niitä ihania, sopivan tasaisia

t  a  v  a  l   l i  s i a 

, mutta yhtälailla iloisia päiviä.

Niitä minä sinullekkin toivottelen. 

Arkea ja iloa.

Tasapainossa värejä ja harmaata .

Paljon sitä valkoista lunta, jossa kimmeltelee valon voitto.

Jämäkuteita lattialle ja vähän myös seiniin

Arki on alkanut. Turvalliset rutiinit ovat täällä. Niihin panostaen vie arkeni kulku uuteen ulottuvuuteen.

Miten ihania voi olla joka päiväiset työt, kun vain ottaa sen asenteen.

Miten kauan tätä kestää sitä en tiedä, mutta nautin tästä hetkestä.

Tässä viimeisin virkkuutyö: jämäkudematto. Harmaan eri sävyjä päätyi eteiseen. Kohta on reunuskin sävysävyyn, jos näitä kelejä piisaa. Nauretaan sillekkin vain,

hurlumhei, kun on hyvä olla!

Ei stressiä, ei paineita, ei harrastusta työnä ja ei kiirus.

Kotikin on riisuutunut joulusta. Viimeisimmätkin joulukoristeet (kaikki koristevalothan ei ole joulukoristeita eihän?) ovat kaapin perukoilla ja jotain pientä on täytynyt kehitellä. Joku rohkea voisi kutsua touhuiluani sisustamiseksi.

Kierrätettyä kudetta taulunkehyksien ympärille ja taulu on valmis.

Hieman ihania kortteja, uusi 2014 kalenteri ja pienellä vaivalla taas himpun verran piristyi keittiö. 

Tein eteiseen hieman saman tyylisen taulun, mutta on niin vaikea saada edes jokseenkin valoisia kuvia eteisestä, että antaa olla. Enkä tässä ala valittamaan harmautta, joka vallitsee yhä.

Enkä todellakaan valita, että lunta ei ole maassa vieläkään, 

enkä muuten nyt ainakaan valita sitä ettei talomme vierestä kulkeva tie ole asfaltoitu vaan ihanan kurainen möykkytie. 

Miksi minä näitä valittelisin.

En tietenkään.

Saan käyttää kumppareita kaupassakin, eikä kukaan pahemmin edes ihmettele. 

Käyttäisin niitä varmaan juhlissakin, ellei nyt ihan joku vallan loukkaantuisi moisesta. 

Vulgaaria! 

Jatkan siis tätä eloani ihan ilman lunta ja koitan nauttia syksyksi ostetuista saappaista (enkä edes mieti sitä, että käyttäisin niitä kyllä yhä luntenkin saavuttua, vähän outo kun olen ;D  Karvalakki ja kumisaappaat, ihan perus settiä, eikö? ).

 Kaiken näköistä vaatetta sun muuta on valmistunut ja joululahjatkin on jäänyt vallan esittelemättä. Jotenkin ei vain meinaa virta riittää kaikkeen, kun panostaa arkeen. Siihen, että lapsiakin ehditään kunnolla sylkyttää, ruoka on laitettuna ja salaattikin pöydässä, siihen että talo olis suht siisti ja roskikset tyhjät. 

Ennen saattoi päivässäni kulua monta tuntia koneella ja blogipäivitykset vievät aina aikaa rutkasti. Nyt olen tietoisesti vähentänyt koneilua ja miten paljon kaikkea muuta ehdinkään tuona aikana tehdä. Olen aloittanut yhden projektin jossa lopuksi pääteltävänä pitäisi olla sen liki 800 silmukkaa. Se vie aikaa, mutta mikäs kiirus tässä valmiissa maailmassa olisi. Ihanaa haastetta harrastukseen. <3

Haasteita, ihania oivalluksia ja iloa arkeesi

toivottelee Kipa.

Anna Hyvän kiertää -haaste

Muutama päivä sitten tupsahti postista lappu, että pakettisi on noudettavissa.

Sydän sykkyrällä odottelin koko päivän, että pääsisin hakemaan pakettia. 

Ei tullut sopivaa saumaa hakea sillä meillä oli ihania vieraita <3.

Isäntä lähti illalla juoksulenkille ja lupasi tuoda puketin postista.

Kilometrin verran hän sitten juoksi laatikko kainalossa vesisateessa. HIh.

Kääreiden sisältä paljastui värikäs itse päällystetty pahvilaatikko.

Ihana!

Ja sisällä lymyili läjäpäin erilaisia itse tehtyjä kortteja sekä kolme ihastuttavasti päällystettyä tulitikkuaskia.

Oi että! Jokainen kortti oli mieleen ja niitä oli aikas monta, joten ei tarvitsisi vähään aikaan tehdä itse.

Mutta näitä ihastuttavia kortteja selaillessani innostuin minäkin askartelemaan. En kyllä jaksanut niitä ruveta kuvailemaan, sillä paljon kivempia nämä ovat.

Ja mistä nämä sitten ovat?

Kristallinkirkkaat ideat! -blogista

nappasin haasteen ja hän siis lähetti nämä minulle. 

Että kiitos hirmuisesti ilahduttavasta ja INSPIROIVASTA lahjasta.

Tästä pääset myös näkemään tekemäni jutut Iina-ystävälleni, joka puolestaan hänkin pisti hyvän kiertämään. :) 

Kuvaaminen tuotti taas tuskia. Hirmuisesti varjoja ristiin ja rastiin. Salamaa ei viitsinyt käyttää ja valoa ei meinaa riittää. Tai sitten kuvat sinertävät ja taidot uupuvat :D. Ei kyllä mitään kuvausinspiraatiota ole minuun iskenyt, mutta saapa näistä selvän. 

Väriä Pyhäpäivääsi ihanainen.

Inspiroivaa eloa, oloa ja touhua

toivottelee

Kipa.

Tammikuun eka käsityö

Vastaanottaa uusi vuosi meidät mustalla sylillään.

Mustan loisto on kaunis, kun siihen uskaltaa katsoa.

Oman tyhjän olemattomuuden näkeminen on valaisevaa. 

Kauneutta mustassa tyhjyydessä, jatkumo iäinen ja lohdutus suloinen.

Valon varma voitto mustan pinnalla kimaltelee.

Valo kuitenkin kanssamme vaik musta on päivän kajo.

Katselen hiljaisuutta.

Katselen sen selkeää linjaa.

Seesteisyys nimenään.

miten verkkainen on kulku sen,

ei liikettä näy.

Onkohan pysähdyksissä hän,

onko matka kesken vai 

löytynyt määränpää sen.

hiljaisuus.

ihana kun olet täällä,

ohikulkumatkalla oletan?

Baktus pidennetyin silmukoin on Jonna Hietalan Kerällä -kirjasta. Pidennettyjä silmukkoja ja ainaoikeeta puolitoista metriä. Hieman muokkasin taas kilkutellessani ohjetta ja lisäsin myös tuollaiset pitsikolmiot reunaan. Lankana on pehmoista Dropsin Baby Merinoa. Ystäväni Iina antoi minulle joululahjaksi leimasimen, jotenka sitä piti testaaman. Pellavaan painoin Handmade by Aarrerasia ja pistelin kiinni. 

Hiljaisuus tässä talossa on kuin jonkin sortin välähdys. 

Siitä nauttii hetken ja sen muisto lämmittää.

Joskus sitä vain elää hetkessä niin, että tippa on linssissä kun maailman näkee pienenä.

Kauniit hetket helminauhassa tekee sen arjen.

Minun helmeni taitavat olla pieniä ja heiveröisiä. Niin hentoja on ilonhetket toisinaan.

Onneksi seassa on niitä kauniita hiottuja isoja puuhelmiä, joissa ei piikin piikkiä näy.

Ja niiden loisto on turvallista ja hyvin kestävää.

No mutta minä menen nyt viemään tämän yhden räkänokan nukkumaan päiväuniaan.

Lämmitän uuden vuoden aatosta jääneitä jauhelihapihvejä ja odottelen omia vanhempiani kylään.

Ihana arki suuren suurilla tvisteillä on sitten aika juhlaa ja tämähän on juhlaa, kun kaukaa saapuvat ilahduttavat läsnäolollaan.

Suuren suuria puuhelmiä, hentoja ja isoja kristallihelmiä ja iloisen värikkäitä muovihelmiä elämänlankaanne toivottelee Kipa

P.s. Kyllä, minun on valitettavasti aina oltava näin teatraalinen :D <3