Anopin antamat

Kiitos mamma!

Yömekot ovat olleet helleöiden pelastus, niin vilipooset notta!

Elikkä nämä siis anoppini, lasteni mamma ja miekkoseni äiti pyysi saada tehdä meidän neitosille (Pocalle kans). Tuo nainen on kyllä uskomaton. Lanka on jotain ohkaisen ohkasta virkkauslankaa ja trikoon olen valinnut Turun Jätti-Rätistä. Tämän tyylisiä yömekkoja on mammakin pienenä käyttänyt. Mamman lapsuuusaikana oli pitsiä yläosa ja pellavaa alaosa, mutta pyysin kiinteitä silmukoita ylös ja trikoota alas. Käsin tikattu osat toisiinsa ja ammattilaiselta tuokaan ei vienyt kuin hetken! Helmassakin on pitsireunus, että huh mitä tikkaamista. Kasvuvaraakin on sen verran, että pitäisi jonkin aikaa mennä. Vaan meneeköhän? Kumman nopeasti tytöt tuntuvat kasvavan. Lupaa kyselemättä kehittyvät huimaa tahtia.

Aurinko hellii meitä yhä. Pihahommiin siis, tolpat pitää maalata vielä kerran ja muitakin maalattavia osasia kuulemma tuo miekkonen voisi keksiä. Ihan tuntuu kiusallaan keksivän töitä just silloin kun tekisi mieli saattaa neuletyö loppuun. Noh, illemmalla sitten koitan saada valmista aikaan.

Aurinkoa <3

P.s. Super anoppi lupasi minulle jotain kaunista vaaleanpunaista maksaruohoa lähes neliön verran. Taidan kipaista hakemaan ne vielä tänään. Olet mahtava nainen R, kiitos!

..jotain punaista

On yhä loma ja elo letkeetä. Kirppisaarteita haalittu tuolin verran lisää (ihana, mutta mieli tekis maalata istuinosat mustaksi?). Harmaata Novitan Bambulankaa metsästetty Kauhajoelta ja kolmas kerta toden sanoi,  normaalihintaisena kylläkin.

 Joku pirulainen olan päällä koko ajan muistuttaa marjametsästä ja terassin tolpista jotka pitäis maalata. On niin mielenkiintoinen käsityö kesken, että sais vaikka marjat jäädä metsään ja tolpathan vois maalata vaikka ens viikolla? 

Hahh.hhahahha.

Sano se isännälle, sano se marjoille.

Odottakaa, mä vielä yhden rivin, sitten mä tulen.

Tai odota pari päivää, mä tämän neuletakin vielä.. Ei auta.

Aurinko,

se aina vähän väliä ilmestyy tuolta syksyisenharmaan esiriipun takaa näyttämölle tanssahtelemaan. 

Miten kauniit liikkeet ja mitkä varjot se luokaan!

Todellisuus.

Valon ja varjon hippaleikkiä.

 'Et saa kiinni!' valo lällättää ihastuneena kikatellen.

Pysy poissa varjo.

Älä vielä syksyä luo, valo hengästyneenä huohottaa.

Kohta valo väsyy. Varjo kiinni sen saa. Luo harmaammista harmaimman syksyn. 

Vaan vielä edessä ruska. 

Auringonpaiste syyskukissa ja loiste kastepisaroissa. 

Väistämätön edessä.

Varjot.

Kauniita nekin, vaan pysykää vielä hetken poissa.

Ihanaista ja aurinkoista alkusyksyä teille!

P.s. Yli 18 000 klikkausta blogissani. Kiitos siitä teille. Ja tervetuloa uudet lukijat! <3 Muistakaa, että rakastan teidän kommenttejanne, niiden avulla minä juoksen varjoa karkuun minkä jaloistani pääsen.

Piristysmatto eteiseen

 Harmaus on vallannut pienen kyläpahasen. Sataa.

Aamu on kiireetön, kuin pysähtynyttä aikaa.

Koululaiset kiiruhtavat kouluihinsa ja me vain katselemme sateen ropinan osumia noihin pieniin pyörällä eteneviin värimöykkyihin. 

On syksy.

Minusta koulut alkavat syksyllä ja sitä on turha kaunistella itselleen.

Onko koulujen alkuja taas aikaistettu?

Miten kesä hurahtikin taas näin nopeasti?

Tartuin sentään useimmiten hetkeen.

Mutta silti, tuleehan vielä aurinkoisia 'melkeen kesäpäiviä'`?

Eilen isäntä kiikutti tulevan ruokapöytämme eräälle entisöijälle maalattavaksi. Olohuoneemme maalaustilaksi muuttaminen ei innostanut kumpaakaan, jotenka jäämme odottelemaan kutkutusta tuntien pöydän valmistusta. 

Saattaa kuulemma hieman kestää.

 Noh, se ei haittaa, meillä kun tuntuu kaikki muukin kestävän ja viivästyvän. Tätä raitamattoa ostokuteista (pari raitaväriä taitaa olla kirppikseltä haalittu) taisin aloitella ties koska ja vasta eilen päätin, että se on saatava heti valmiiksi. Parisen tuntia siinä meni ja turhaa työtä taaskin tehtyä. Piti purata kakskyt senttiä kun loimi loppui kesken ja raidat menisi edes jollakin lailla järkevästi. Aloitin keittiön kesämattoa tästä, mutta loimi ei sitten enää riittänyt, joten tuli eteisen piristysmatto. Jätin vierelle toisen kutomani eteisenmaton. Ennakoin jo tulevia kurakelejä ja suojelen lattiaa. Jotain mummomaista tuossa lattian vuoraamisessa on. Minähän olen tavan mummo, joten näillä mennään.

Tuulikaappikin tarvitsisi uuden maton. Suurin osa tahroista on jotain ikitahroja ja matto on kamalassa kunnossa. No on sekin sentään itsetehty ja rakastettu. Useimmiten se on ihan rutussa ja paksun hiekan peitossa, kengät sekaisin sekä hapsut vintturassa. Sopii tänne maalle hyvin. Huoletonta ja kaunista harmaata syksyä kun on luvassa. Ennen totaalista harmautta on kuitenkin ruska ja syysauringon paiste, tänään sitä ei vain näy  missään ja mieli myrkyttyy uskomaan arjen ankeuttajaa. 

Harmaata.

Harmaan harmaan harmaata.

Älä usko sitä.

Vielä se aurinko paistaa, lehtiä valaisee ja tuulen kanssa tanssii.

Ehdin siis vallan hyvin pestä ties kuinka monennen kerran tuon likaisen matton eteisestä.

Se ehtii vielä kuivata.

Ennen mitä?

Ennen totaalista harmautta ja rankka sateita?

Pah. Heitän sen koneeseen ja kuivuu kun kuivuu.

Minua et lannista, ankeuttaja harmaahapsi.

Auringonsäteitä kaikille toivottelee yks tavan mummo!

vajaa 7 metriä anoppilaan

 .. nimittäin mattoa. 

Syksy on kohta täällä. Luonnonvalo kateissa ja älykkään salama on sitten niiiin hyvä. No näillä mennään, sillä matot ovat anoppilassa ja äkkiä piti siellä muutama kuvakin näistä räpsäistä. Kaksi räsymattoa, kuteina vähän mitä sattuu kierrätettyä ja nurkista löydettyä. Vain ruskea on vartavasten ostettua. Ruskanvärit lisämausteilla siis. 

Suhteellisen monta nyssykkää kudetta näihin mattoihin tuli kulutettua, mutta silti nurkat tursuaa kuteita. Yhden matton olen paukuttanut itsellekkin. Postaan sitä huomenna, kun tai jos saan edes hieman luonnonvaloa kuvaustilannetta avittamaan. Nyt kutkuttaisi ottaa hieman haastetta näihin mattojen tekoon ja laittaa jotain muutakin kuin palttinaa. Katsotaan mitä tuleman pitää ja koska. 

Huomiseen ihanaiset <3

Arjen ihania aarteita

Sydän hakkaa, tekisi mieli kiljahtaa ja kuulet kuinka veri kohisee suonissasi. Kaappaat esineen hyllystä kuin peläten, että joku tai jokin vie sen kuitenkin nenäsi edestä. 

Ei vienyt.

Iloa rinnassa, toopena hymyillen kuljet.

Olemme kirpparilla ja kaikki on mahdollista.

Aarteita toinen toisensa perään.

Joskus harvoin saman fiiliksen saa kaupassa käydessä, mutta huomatkaa, vain joskus harvoin.

Mikäli joku ihmeellinen olento siellä ruudun toisella puolella ei tiedä yhtään mistä puhun. Voin siis olettaa, että kyseessä on tähän verrattava asia:

Kuljet kirkkaasti valaistussa yksityispuodissa, ympärilläsi on kauneutta ja laadukkuutta. Arvokas laattalattia jalkojesi alla ja yksityiskohtia sisältävät seinät. Koristeiset tuolit, upeine selkänojineen odottavat vaatteiden sovittajia tai sovittajan seuralaista. Peilit ovat kiillotettuja ja isoja koristeellisia erikoisuuksia, niihin katsoessaan sovittajan vaatteetkin alkavat näyttää paremmalle. Kauniit raamit ja tuotteet luksusta tai ainakin ehdottoman uusia.

Tuokin kolahtaa, mutta fiilis on eri.

Kuitenkin lähes samoihin sfääreihin kuin kirpparilla pääsen vain käsityötarvikeliikkeissä.

Tänä kesänä on löytynyt jos jotakin kirppareilta. Kohta alkaa olla niin, että kaikki näkyvillä olevat ostotuotteet ovat heivattu kaappeihin ja esillä on vain aarteita toinen toisensa perään. 

Päreloota: 3 e, keltaiset kulhot 1 e / kpl, GG-purkki 4 e, Arabian emalikattila 10 e, Emalikulho 3 e ja tyynyliina 0,80 e (johon lisäsin vain ripustusnauhat).

Muut aarteet ovat jo olleet ennestään ennen tätä kesää ja tavarat vain täydentävät toinen toisiaan (siis ainakin minun mielestäni ja sehän riittää). Eteiseen kyhäsin nopean taulun. Pyöreät kehykset Hemtexistä ja kangasta tilkkupussista. 

Pientä piristystä arjen keskellä omaksi iloksi ja ehkä joidenkin vieraidenkin iloksi (joidenkin kauhuksi ;) )

Loppuun vielä kuvakasa Wasalandiasta. Oli kivaa, vaikka kuvia katsellessa tulee tunne, että äippä tarttis kuntokuuria ja parturia. Mutta sama tuo. Jatketaan yhtä rähjäisen näköisenä ja kuntoillaan sitte joskus. Nyt menen jeesimään isäntää pihalle, jos se olis jotakin keksinyt mun pään menoksi. 

Riemurikasta eloa kaikille!

Mehitähti-vauvojen koti

Hiellä ja vaivalla vaatimaton kivialueemme on valmis. Isäntä raahasi auton perässä isoimmat kivet ja muutoin olen taas kerännyt ja kerännyt kiviä ympäri pihaa. Nyt alkaa kivet olla niin loppu, että vaikea enää saada järkevän kokoisia kiviä mistään. Pikkukiviä tilattiin vähän lisää, mutta muuten pärjättiin oman pihan kivillä.

Kirjoitin viime postauksessa, että Mehitähteä etsittäisiin. No niitäpä löytyikin oven takaa kun tulimme Wasalandiasta kotiin. Ihania pieniä vauvasia ja muutama hieman isompikin yksilö. Aaamulla räväytettyäni silmät auki, tiesin heti mihin suuntaan nokkani. Hieman saksia saappailleni, multaa, Mehitähdet ja iso siskoni pihalta ryövätyt kävyt. Siinä pienet yksityiskohdat kivialueellemme. Toivottavasti vauvat kasvavat ja vielä leviäisikin joku kesä. Lupaan lisätä multaa, jos niin teette.

Nuo saappaat ovat palvelleet tämänkin kesän helteillä. Pidin niitä jalassani mieluummin kuin piha'croksejani'. Pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa vielä villasukat saappaiden lisäksi jalassa! Joskus harvoin oli ihan pakko kesken kaiken käydä vaihtamassa edes villasukat pois. Niistä tulee mieleen tähän astiset touhut, kuinka tohelo emäntä astui maalisankoon ja ihmisten hymyt kun kuljin saappaat jalassa ihmistenilmoilla. Olen välillä tyhmän rohkea, mutta syksyksi pitää ehdottomasti hankkia uudet saappaat. Nuo eivät enää olisi hymyilyttäneet ketään, vaan pikemminkin aiheuttanut pahennusta. Vaikka toisaalta, olisin näyttänyt varsin ahkeralta nuo jalassa?

Rappuset odottavat tummumistaan ja kukat kukoistavat (ainakin vielä). Naapurin tätikin on niitä käynyt kastelemassa meidän poissa ollessamme. Ihania ihmisiä maailmassamme onkin. Pyytettömiä ja avuliaita, kiitos! 

Mitäs tänään? Aurinko paistaa, joten taidan lähteä pihalle isännän avuksi tai sitten hion sitä ruokapöytää. Ei se ole kuin muutaman kuukauden könöttänyt tuolla tallissa. Ja raukka kuulemma on aivan liian iso tallia asuttamaan, aina tiellä ja sun muuta. Roudaan sen kyllä niin pihalle tänään. Annan talon repsottaa yhä sisältä ja ummistan silmäni kaiken maailman sotkuille ja epäkohdille. Tekee hyvää itse kullekkin!

Aurinkoa toivottelen myös minäkin ja kehoitan nauttimaan sen säteistä. Paistaahan se vielä syksylläkin, mutta kesä on kerran vain. Nauti, nauti, nauti!! <3 

Lomaltapaluu

Ollaan selvitty isännän kanssa matkasta. Suurimmaksi osaksi minireissuamme siivitti auringonsäteet ja lintujen sirkutus. Mieli rauhoittui ja keskittyi vain toinen toiseen. Huvilaitteet Power Parkissa olivat niiiiin huimat, että jo toisen laitteen jälkeen minun piti pitää päätä kaksin käsin pystyssä, kun maailma vain pyöri. Siinä kohtaa oli isännän ja minun aika irroittautua käsikynkästä ja isäntä meni hurjimmin pyöriviin laitteisiin yksin. Pään hieman selvittyä, minäkin menin vielä monen moneen laitteeseen. Jonka jälkeen sitten kelpasikin syödä jädet ja  lähteä metsästämään jotain herrrkullista ruokapaikkaa. 

Kotimatkallakin piti vielä yhdellä kirpparilla poiketa. Isäntä oli niiiin ihana, joka  kirpparin kohdalla kysyi, pysähdytäänkö?

Ja niin varmana pysähdyttiin.

Käytiin myös tekemässä pieni alennus-pyrähdys. Eipä mitään jäätävää tuliasvuorta tullut kyhättyä, mutta jotain pientä kuitenkin. Vähäsanainen mieheni, joka ei tunteistaan kunahda, ostelee senkin edestä lahjoja. Pieniä ihania yllätyksiä ja välillä vähän suurempiakin. Ja vaikka en ole mikään materialisti  enkä ostettavissa, niin on se mukavaa kun mies lahjoo. Isäntä onkin ainut keneltä voin ottaa lahjan tuntematta kiitollisuuden velkaa, maksan sen kuitenkin tekemällä parhaani vaimona ja äitinä.. ja huusholliskana. Usein kauppareissulta hän tuo lehden tai lempi suklaalevyni, joskus jopa molemmat. Tällä reissulla tuo miekkonen osti minulle ihanan pehmeän hupparin, jota olin miettinyt ostavani jo pitkään. 

 <3 

Kirppareilta löytyi lähinnä vähän kankaita, monet olivat suljettuja tai myyjälle piti erikseen soittaa avamaan kirpparinsa. Ala-Härmän kirpparilta löytyi GG-peltipurkki. Paikallisten naisten härskit jutut olivat enemmän mieleenpainuvia kuin tavaratarjonta. Silmät pyöreinä isännän kanssa hyllyjen välissä niitä kuunneltiin. 

Isäntää ihan hymyilytti kirpparilla!

Vimpula käsityökin eteni matkalla ja välillä luettiin lehteä. Kotimatkalla oli niin kamala olo, että vain nukuin.Kun pitää lomatauon, alkaa huomata kuinka juntturassa sitä oikein ollaan.

Miten arki on yhtä oravanpyörää ja käsitöiden kanssa puuhastelua. Kummasti siellä ei ole mukamas edes tilaa vartin niskajumpalle? Nyt ollaan taas siinä pisteessä, että tehdään ihan kevyttä kirjontaa ja jumpataan. Kenties tuo neuletakkikin joskus valmistuu, mutta ei ainakaan tänään automatkalla. Suuntaamme jälleen Vaasaan, Wasalandiaan tällä kertaa. Tyttöstenkin täytyy päästä huvilaitteisiin hillumaan (lähinnä Veronikan). Minä kierrän kaikki mahdolliset huvilaitteet kaukaa!

Vieläkin alkaa etoa kun mietin niitä laitteita, joissa käytiin muutamaankin otteeseen.

Ja minä kun vielä omaan korkeanpaikankammon.. ja sosiaalistentilanteidenpelon.. ja mitä vielä? 

Olen siis voittanut jollakin tasolla tälläkin reissulla itseni.

Mitenkähän ja mihin tämä päivä haastaa?

Voisi sitä sunnuntainsa paremminkin viettää, mutta pahemminkin. Kesä on hurahtanut ja ilmeisesti viimeinen aukiolopäivä on tänään, miksi olemme aina mattimyöhäisiä? Eikä edes edellä olevia pelkoja voi syyttää, sillä tänä kesänä olen tietoisesti haastanut itseäni päivittäin. 

Oravanpyörä.

Siinä tuo veitikka jota syyttää. 

Uhmaamme tuota juntturoivaa ankeuttajaa. Lähdemme tuonne aurinkoon kera sateenvarjon. 

Suomen kesä, yllätystenkesä.

<3

P.s. pihallakin on ihan inan taas edistytty. Jos joku tuttu tietää jonkun paikan mistä läheltä saa Mehitähteä, niin on kyllä velvoitettu informoimaan minulle. Eräs kivialue vaatis vähä jotain vihreää.