Tuliaismekot anopilta

Eräänä päivänä anoppi kysäisi minulta, että saako hän tehdä jotain tyttösillemme vanhasta kirppisaarteesta. Saathan toki, tee verhot. Seuraavalla kerralla..Ei ku, öö..tee sittenkin mekko! Anoppi ryhtyi toimeen ennen kuin mahdoton miniä muuttaa taas mieltään. Minä ainoastaan leikkasin ja valitsin kaavat. OB 3/12 malli 12. Illalla anoppi tuli mekkojen kanssa meille. Yhdessä viimeistelimme mekot napein ja rusetein. Jos ne talvella tuntuvat liian värikkäille tai jostain kumman syystä vaan muuten muutan mieltäni saan ne sitten otettua pois. Tällä hetkellä ainakin ne tuovat mielestäni sopivasti väriä. Varsinaiset nappiöverit (kuvausosuuskin oli varsin överi kuten alemmista kuvista näkee). Mutta Ihanat mekot, kiitos anoppi!

Siskoni antoi eräänä jouluna lahjaksi Sarah Kay kirjan johon on kerätty ihastuttavia prinsessaisia piirrustuksia. Enpä silloin osannut kuvitellakkaan, että näin pian minä saisin kaksi ihka omaa prinsessaa.  Arki on välillä aivan toisenlaista kuin prinsessojen elämän voisi kuvitella. Kuitenkin neitoset toivat tullessaan elämälle tarkoituksen ja näyttävät joka päivä, mistä on maailman kauneimmat asiat tehty. Nämä enkelit, neitoset, rakastavat äitiään ehdoitta ja miten rakastavatkaan. Täysillä. Ja kaikki anteeksi antaen. Miten usein sitä ihminen miettiikään, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken? 

En mitään.

Olen tyhjä ja vajavainen. 

Vaan olenko tyhjä sittenkään?

Voinko olla tyhjä, jos ympärilläni on enkeleitä?

Olen välillä väsynyt.

Useimmiten ihan pihalla.

Ja kaikesta huolimatta toisinaan jopa kiittämätönkin.

Enkelini, miten rukoilin ennen syntymääsi, että kiharapilvi vaalea sieltä tulisi. 

Ja haave jo silloin sydämmessä, että tyttöset, tumma ja vaalea.

Tässä te olette. 

Päivä päivältä sen tarkemmin näkee, tumma enkelikin talostamme löytyy.

Kenties esteetikko ja epäileväinen kuten minä ymmärtää Jumalan ihmeen vain nähdessään sen.

Olen nähnyt siis sen.

Mitä ihmettä voi sydän vielä halajata? 

Miksi kaipuu sydämmessä vaikka kaikki on tässä?

Enkelini, vahvistatte minua elämään.

Lupaan,

joskus äiti on lähes yhtä rohkea ja reipas kuten te.

Joskus äiti ei sano joskus.

Leivontapäivä

Pakkaseen vähän vierasvaroja oli tämän päivän missio. Keksejä, muffineja ja yli sata pullaa. Oli vielä tarkoitus tehdä piirakoita, mutta laiskuus iski. Katsotaan sitä sitten vaikka ensi viikolla kun jotain suolaistakin pitäisi tehdä. 

En ole mikään leivontaihminen, mutta onhan se kiva kun on pakkasessa vierasvarana jotain. Vaikka kelpaisi se suklaa syötäväksi noinkin, vaan säilyisikö levy suklaata meidän kaapissa vierasvarana. No ei todella! 

Suklaa. Miten onkaan meitä hemmoteltu kun on tuollainen ihanuus kehitelty. Kyllä tuollainen yksi levy puolessa tunnissa on syötynä. Vaikka odotuskilot ovatkin jo mennyttä, niin oman olon vuoksi joku karkkilakko vois tehdä terää. 

Joten parempi leipoa suklaat pois sillä pakkasessa ne ovat varmassa turvassa.  

.. vieraita odotellessa ;)

Keppihepan pikatuunaus

"Tää ei toimi!" Kiukutteli vanhempi neitokainen. Joten ei auttanut kuin leikata vanhat nauhat hepalta pois ja laittaa uudet 'suitset' tilalle. Vaati ompelukonetta, kuumaliimaa ja harsineulaa ennen kuin neitonen sai heppansa takaisin. Pikainen juttu se oli, mutta pitkään odottanut vuoroaan. Vasta rikkonaisten nauhojen häiritessä lasten leikkiä sai tämä mama jotain aikaseksi. Nauhat ovat molempien tyttösten mieleen, etenkin nuoremman jonka makutestistä ne pääsi kertaheitolla lempparinauhojen joukkoon. Nam.

Jotenkin nyt on niin keskeneräistä joka paikassa. Pihalla, sisällä ja ennen kaikkea pään sisällä. Pikkuhiljaa alkaa hahmottua uuden pihan pohjat. Monta kuormallista soraa on tuotu, mutta siinä se. 

Mitä soran lisäksi ja kuinka?

 Isäntä jo komensi vähän tekemään jotain kirjallista suunnitelmaa sähkötöiden varalle. 

Öh. 

Mun piti kutoa, tai ehkä virkata.. vai olisinko ommellut paitani loppuun?

Olis noita töitä ainakin mitä työstää. 

Ettäkö jotain valmista tänä ehtoona?

Taidan olla isännälle mieliksi ja suunnitella pihaa. 

Minä vain poraudun kaikkeen epäoleelliseen. Suunnittelen terassin tyynyjä sen sijaan että jotain valaistuksia miettisin. Kutoisin vielä tämän ja suunnittelen sitten.. Onneksi on olemassa viimetippa, sillä silloin tälläinen laiskamato saa jotain aikaseksi. Perjantaina se kaivuri vasta uudemman kerran tulee. Joten eiköhän tässä vielä yhden pihasuunnitelman ehdi kyhätä? :)

 Varsinaisen omituista suunnitella pihaa kun ei koko hommaa kunnolla handlaa. No enpä mä handlaa paljon muutakaan ja silti teen siitäkin huolimatta. Kaippa tuosta pihasta tulee saman näköinen kuin ompeluksistanikin. Ei niin täydellinen, mutta just meidän näköinen. Mitä se meidän näköinen on, sitä lähden tästä suunnittelemaan vähä tarkemmin. Peukut pystyyn!

Jättihuivista mekot

Pikaiset ompelukset tyttösille. Kankaita ja lankoja pyörii kaapeissa rasittavuuteen asti. Nämä pikaiset ompelukset syntyi kirpparilta hamstraamasta tuubihuivista. Tein aiemmin itselleni tästä lenkkeilyyn tuubihuivin ja kangasta jäi hirmuisesti, alkuperäisellä huivilla siis oli kokoa. Lanka on jotain Novitan alennuksesta ostamaa lankaa. Napit jotain kierrätettyjä.

Mekot ovat varsinaiset pikaompelukset eivätkä ole mitenkään täydelliset. Onneksi tyttöset eivät malta olla hetkeäkään aloillaan, joten näitä pikaompeluksiakin saattaa käyttää ihmistenilmoilla. 

Mekkoihin syntyy erilainen fiilis kun ne on itsetehtyjä. 

Usein muistelen asioita mitä mikäkin mekko päällä on tehty. 

Näillä mekoilla on jo:

Päästetty yksi Keiju-heliumpallo TAIVAASEEN ASTI

Vautsi! meinasi neiti. (10 euroa ja sata metriä pallon arvo)

Renguttu karusellissa.

Itku.

Tahdon uudestaan.

Maattu asfaltilla ja huudettu kurkku suorana.

Syöty pitsaa.

Hikoiltu vaunuissa ihka eka tikkari suussa.

Syöty mamman lakritsinauhaa, omat kun ovat vielä kauppiaalla.

Oltu siis markkinoilla.

Nautittu aurinkoisesta päivästä. 

Ihasteltu ihmispaljoutta maalaiskylässä.

Miten paljon muistoja näihin mekkoihin jo mahtuukaan. Pesun jälkeen tehdään taas lisää muistoja.

Muistorikasta kesää myös teille lukijani.

Hääpäivä neljännen kerran

Erilainen hääpäivä. 

Isännän harrastusta kokeilemassa, hieman tonnikalatortilloja ja kylmää limsaa. 

Suklaatakin.

Emäntä pärjäsi ihan kiitettävästi. Pysyi suht pystyssä ja sai enduron käyntiinkin. Varovaista köröttelyä.

Ihan sika mahtavaa, jos ei olisi pelottanut niin paljon. Koskaan en ole endurolla mennyt vaan pelkkää Custom mallista kevariani ajanut (kiitos iskä). Ei ole Customia enää. On enduro. 

Ei minusta metsälle ole, eikä ainakaan radalle. 

Jossain sopukoissani elää toive maantieajoista ja kauniista kesämaisemista, mutta voihan sitä silloin tällöin käydä KÄYNNISTELEMÄSSÄ Enduroa mettällä. 

Isäntä tuskin lämpenee Customille, onneksi sentään yhä minulle.

Säilytä vapauteni,

tunnet yhä rakkauteni.

Anna tilaa lakastua,

sydämmen tuskastua.

Älä katko varttani,

rypistä lehtiäni.

Kannattele ja kastele.

Kukoistan kohta.

Sinua varten kukin.

Rakastan sinua,

rakastan myös kaukaa.

Kaiho,

Anna sen sydäntäni kaihertaa,

sydämmeni sinulle laulaa.

Kuuletko.

Tunnetko.
Elämme vapaina.

Vapaudestani rakastan,

enemmän kuin kahleistani koskaan.

Vapaa.
Luottamuksesi vahvistama,

vaan minne edes pakenisin.

Vapaina turvan luomme,

onnen punomme.

Meillä on vapaus rakastaa.

Pinnipiristys

Tälläisiä pinnejä tein tyttöselle tänään. Rusetit vapaasti leikattuja, ei mitenkään huoliteltuja. 

Käyttäjäkään ei ole mitenkään kovin huolellinen. Hän kylläkin sotkee varsin huolellisesti. 

Hän on huleva, sopeva ja lutuunen.

Aito.

Tänään satoi, paistoi aurinko.

Tänään oli huominen.

Huominen on tänään.

Nyt.

Tässä.

Tyttöni tutkii pihaa yksin. Sataa.

Hän nyhtää ruohon sieltä täältä,

höpöttää alati,

siirryn toiselle ikkunalle.

Tarkkailen.

Miten hän elää hetkessä.

Satakoot, 

otan petsopit ja näytän miten sataa.

Menen ekaa kertaa yksin pihalle.

Pelottaakin.

Viluttaa.

Lisää vaatetta pikkuinen,

Älä mene lähelle tietä.

Ei, ei,

kävelee suoraan tielle, taas.

äitikin kastuu.

Tänään oli hyvä päivä.

Elämää.

Ihanaa elämää.

Tätä tavallista arkea.

Tässä ja nyt.

Onni.

Nahkatossuja

Jonkin aikaa jo sitten minulta tilattiin kolmet nahkatossut, yhdet sinisellä vuorella ja kahdet kellertävällä. Näiden kanssa kävi kuten useimmissa projekteissa, aina toimitusaika venyy..  

Ompelukone pomppi ja teki selväksi minulle, että oli sitten niin viimeiset tilaustossut jotka teen. Itselle kyllä tekis mieli tehdä yhdet jos toisetkin, mutta säälin konettani sen verran etten nyt lähiaikoina sitä enempää rääkkää.

Tämä kevät ja kesä on ollut yllättävien ostosten aikaa. Tämä ihastuttava viltti / pöytäliina lähti mukaan Närpiön kirppikseltä kolmella eurolla. Ihana ja kolmella eurolla! Vähän se vielä etsii paikkaansa, mutta on se ainakin superkiva.