Vilvon valvon, ku kellan tapana on..

Hienot oksat tyttönen äipän kanssa väkersi, mutta tie oli kyynelten siivittämä. Ja itse virpominenkin meinasi olla liiankin vaikeaa, kun ei olisi millään huvittanut. Mutta kummasti ensimmäisen palkan saatuaan kasvot loistivat kilpaa värikkäiden oksien kanssa, toki maalatut posket voivat hämätä. Ensi vuonna tämäkin saattaa olla jo kivaa.

Tilkuista tehty pöytäliina

Pari vuotta sitten jouluna aloitin jouluviltin tekemistä. Jouluviltin tekoon kyllästyen ajattelin tehdä tyynyn, se jäi tekemättä. Viime jouluna jatkoin tätä ajatuksena päiväpeitto Veronikalle, jäi TAAS kesken. Nyt pääsiäisenä kyllästyen kaapissa pyörivään keskeneräiseen työhön päätin pikaisesti surauttaa reunat saumurilla. Kas, ryppyinen PÖYTÄLIINA, olisi vissiin pitänyt kastella ennen silitystä, mutta luonnossa rypyt näkyvät vähemmän kuin kuvissa.  Tilkut työhön ovat vanhoja verhoja, farkkuja, tyynyliinoja ja paitoja. Ainoastaan punainen pilkullinen tilkkukangas on ostettu kangaskaupasta, alennuksesta seki kuitenkin. 

Tytöt katselemassa  piirrettyjä ja leikkimässä aarteillaan. Maallinen pääsiäinen on löytänyt paikkansa meidänkin kodista. Joululahjaksi ystävältäni saama pahvilaukku toimii Veronikan aarrerasiana, täytyyhän tytöilläkin olla fuurunsa kun äidilläkin on. Ja kyllä mahdolliset rakkaat Turkulaiset lukijani, tämä käytti sanaa FUURU ja koki sen vielä luonnollisimmaksi valinnaksi. Pohjanmaa taitaa sittenkin sopia minulle? :D

Kevään valoa sisälle..

Vaikka pääsiäisen sanoma onkin surullinen ja ahdistava, kärsimyksen juhlaa siivittää myös valo. Keltainen narsissi on tähän asti ollut mielestäni liian keltainen. Tänä pääsiäisenä mikään ei tunnu LIIAN keltaiselle. Narsissin ympärillä on viime keväänä tekemäni koivukranssi. En muuten tiedä mikä älyväläys oli kasvattaa tuon talon sisälle rairuohoa, arvatkaas onko vaikea kastella :) .

Olohuoneen pärekorin kahvan koristeeksi jäi ystäväni matosta sinapin keltaista kudetta, tuli aika veikeä. Alla vielä kuvia makuuhuoneesta, kun innostuksissamme koristelimme Veronikan kanssa senkin. Koivunoksat ovat pihapuustamme, joka on saanut kaatouhan. Kuumeisesti hyödynnän jokaisen oksan rakkaasta ja ainoasta koivustamme. Oksia on vain aika paljon, joten saattaa olla, että siskoni täytyy hieman auttaa niiden kuluttamisessa. Kenties hän saattaisi jeesiä koivukorin tekemisessä, kun sellainen linnunpesän näköinen kori olisi kiva saada kesällä ulos.

Virkatun Emily-maton ohje

1. Virkkaa n. 7 ketjusilmukkaa ja yhdistä ne piilosilmukalla lenkiksi. Virkkaa lenkkiin 18 kiinteääsilmukkaa. 

2-6. Virkkaa ks viisi kerrosta (halutessasi voi tehdä vähemmän tai enemmän), lisäten aina tarpeen mukaan silmukoita. 

7. Virkkaa samaan silmukkaan:  Kaksi pylvästä

 (Muista, että kierroksen ensimmäinen pylväs on aina tehty ketjusilmukoista) ,

 Väliin 3 kjs ja vielä samaan silmukkaan kaksi pylvästä. Toista ja tee lisäykset kahden silmukan välein. Kiinnitä kierros piilosilmukalla ketjusilmukoista tehtyyn pylvään kolmanteen silmukkaan.

8. Siirry piilosilmukoiden avulla ensimmäiseen ketjusilmukkalenkkiin. Tee jokaiseen viime kierroksen kjs lenkkiin: 

* 3 p, 2 - 3 kjs, 3 p *.   Toista koko kierros *--*.

9.  Tee jokaiseen viime kierroksen kjs lenkkiin:

 *3 p, 3 kjs, 3 p *. Toista koko kierros *--*.

10. Tee jokaiseen viime kierroksen kjs lenkkiin:  

*4 p, 2 kjs, 4 p*.  Toista koko kierros *--*. 

11. Tee jokaiseen viime kierroksen kjs lenkkiin: 

 *4 p, 3 - 4 kjs, 4 p*.  Toista koko kierros *--*. 

12. Tee jokaiseen viime kierroksen kjs lenkkiin: 

 * 5 p. 3 kjs, 5 p *. Toista koko kierros *--*. 

13.  Tee jokaiseen viime kierroksen kjs lenkkiin: 

*5 p, 3 - 4 kjs, 5 p*. Toista koko kierros *--*.

14.  Tee jokaiseen viime kierroksen kjs lenkkiin:

 * 6 p, 3 kjs, 6 p *.  Toista koko kierros *--*.

Jälleen pitsisukkia..

Neljä näitä pitsisukkia tehtynä ja vielä saman verran tekemättä eli yhteensä näitä 8 sukkaa!  Ihmiset ovat ihastuneet tähän malliin ja tahtovat vielä tismalleen samoilla väreillä (valkoinen lanka ja ruskea nauha), vaikka olen yrittänyt kaupitella muitakin värejä. Ymmärrän täysin miksi tämä malli ja tämä väri on mieleinen. Onhan Garnstudion sivuilta löytämäni kuvio äärettömän kaunis. Yritän tehdä jokaisesta sukasta edes kärjen ja kantapään verran erilaiset. Oli kyllä pakko ottaa toisille puikoille sellainen inspiraatiotyö, ettei mene järki näitä  samoja pitkiä sukkia tehdessä :D. 

Tässä myös maton tilanneelle asiakkaalle yllätykseksi kori, johon käytin kaikki loput lilat kuteet joita minulla oli. Hän tilasi minulta virkatun maton ja se oli hieno paikallaan (näitte kuvan täällä ja saatte myös ohjettakin joskus kun innostun). Käytössä huomasimme, että valkoinen kude ei sopinut joukkoon. Oli sen verran, no sanotaanko kuten anoppini, fletrua kudetta (kiiltäväpintainen ja toiset mattapintaisia), että tykymmät kuteet nostivat valkoisen kuteen kuprulle. Harmittava juttu, mutta käsityö on aina vähän tämmöstä. Käytännössä vasta huomaa, että mikä oli vika juttu ja mikä loistokas idea. Paksuus kuteilla kuitenkin oli suurinpiirtein sama, joskus jopa valkoinen oli paksumpaakin kuin lilat. Elikkä syy siis oli kuteen laadussa muuten. Fletru mikä fletru ;D . 

... taas äidille matto

Pidän tästä äidin liesituulettimen eteen laitettavasta matosta, vaikka siinä oranssia onkin noin paljon. Toivottavasti myös äitini pitää, vaikka maton raidat  ovat sovellettu omasta päästä ja hyvin epäsäännöllisiä. Saan aina tehtyä uuden, jos maton raidat eivät miellytä :) . Kuvan piirakkasukat ovat ihan lempparit ja ne ovat tehty Novitan Tenneseestä, puuvillalankaa siis. Näitä on kiva pitää näin keväällä, villasukkien tilalla. Minä kyllä käytän välillä kesäsinkin villiksiä.

Onneksi oranssia kudetta jäi suhteellisen vähän. Saan laittaa sitä sitten johonkin kesämattoon, kun niitä alan taas tehdä. Loimena minulla on tällä hetkellä triklosaanilangasta (vai mitä se nyt olika?) tehty loimi. Aivan mielettömän ihanaa! Näyttää aivan pellavalle ja on hyvin taipuisaa sekä kevyttä. Tästä tahdon seuraavankin loimen.

Piristystä vanhoilla henkareilla

Näin jossakin lehdessä, blogissa tai nettisivuilla ihanan idean, jossa oli käytetty metallisia 'nipsuhenkareita' tauluina. Paikkakunnaltamme ei niitä herunut, joten onneksi herttaisten mummojen miehittämältä Seurakunnan kirpputorilta sai ostaa vanhoja puisia henkareita. Nämä ovat oikeastaan kivempiakin ja sopii tyyliimme paremmin. Ja isäntäkään ei mukissut, vaikka Novitan ja Modan käsityölehdet ovat olohuoneemme seinää koristamassa. 

Arkeemme on tullut tämä ihastuttava tutti, jota olen yrittänyt maanitellen kaupitella. Nyt ensimmäinen tutillinen yö takana ja ah, miten helppoa voi olla nukkumaan meneminen ja nukkuminen. Omaan sänkyyn nukahtivat molemmat tyttöset ja nukkuivat hyvin. Isosiskokin malttoi mennä omaan sänkyynsä illalla, kun kerran Elenakin nukkui omassa sängyssään. Ainoastaan kerran Elena heräsi syömään ja jatkoi yötään OMASSA sängyssään ja huoli mukisematta tutin. Tämän kunniaksi minäkin tein tuttiketjun ihanaiselle Elenalle (löydät enemmän tuttiketjuja täältä ja täältä ). Kyllä elämä on vain helpompaa kun ei äidin tarvitse leikkiä vielä tuttiakin päivin ja öin.

Kangaspuille tekisi mieli laittaa kesämattoja, mutta loimi on yhä rusetilla ja talven viimeisiä sukkia (ehkä?) tehdään . Kenties jossain välissä ehdin mattoakin alottaa.