Kukkakuosi jatkuu..

Veronikan Riine-mekko valmistui eilen. Tuli valmista kovasti nopeammin kuin Elenan mekon kanssa, koska ei tarvinut opiskella ohjetta niin paljon. Kangasta riitti vielä hienosti Hontan mekkoon, jonka väkersin tänä aamuna ennen kuin lapset heräsivät. Mekko on samalla helppo-kaavalla kuin viimeksikin tehty. Sukkikset on Riitta-mamma tehnyt Veronikan nukelle joululahjaksi mutta menivät hienosti myös Pocan jalkaan. Yläosakin kaipaisi kyllä jotain lämmikettä.

Ystävänpäiväkin on pian. Jo mietin, että en lähetä kortteja, en leivo, kudo tai ylipäätään nykerrä yhtäkään lahjaa, enkä lähetä yhtäkään siirappista kiertoviestiä ystävilleni. Marraskuun synkkänä, koleana päivänä ystäväni saattavat saada postissa yllätyskortin, mutta näin ystävänpäivänä voivat jäädä ilman, ihan vain periaatteesta. Anteeksi ystäväni, mutta tiedättehän, Ystävänpäivä on aina.

(Sorruin kyllä kuitenkin ostamaan muutaman kortin ja ompelin niihin pitsit. :D Ehkä ensi vuonna uskallan jo olla täysin noteeraamatta ja lähetän kortit kaikille ystävilleni vasta toukokuussa pääsiäisenkin mentyä jo ohi).

Elenan Riine-mekko

Nuoremmalle neitoselleni ompelin Riine-mekon Mekkotehdas-kirjan ohjeen mukaan. Kirjassa ovat pienet kaavat, joten 86/92 koon mukaan tehty (lyhennetty kuitenkin) passasi erittäin mainiosti kohta jo puolivuotiaalle Elenalle, joka lähinnä käyttää 68 koon vaatteita.

 Kangas ja pitsi tarttui mukaani viime reissulta Turusta. Tarkoituksena olisi tehdä isosiskolle samasta kankaasta Riine-mekko, koska kangasta jäi reilusti.

Kuva vielä mekosta uuden käsityöpöydän päällä. Revin vanhasta kirjasta sivuja ja kontaktimuovilla liimasin kuvat pöytään. Pöydän reunaan teippasin myös mittanauhan, kätevää kun on mitta aina esillä. Kontaktimuovi meni kyllä paikoitellen armottomasti kurttuun, mutta ompelukoneiden alta sitä ei onneksi pahemmin edes huomaa. 

Lastenhuoneen aarteita

 Vihdoin sain eurolla lunastetut kirppisaarteet seinälle, ihan itse laitoin. Jotta kehyksiä ei tarvinnut vaihtaa, vaihdoin vihreäraitaisen maton vaaleanpunaisen tilalle (kuva myös siitä alla). Kumma muuten, että en ole kyllästynyt lastenhuoneen kappaan, vaikka se on ollut ikkunassa iät ja ajat.

Rakas nalle on saatu lahjaksi pienenä kummeiltani. Sitä on halattu ja lujaa, siksi sitä on jouduttu harsia vähän joka puolelta. Nalle on yksi niistä aarteistani, 

joita toivoisin säilyvän ehjänä vielä lapsenlapsillenikin

 (jos Luoja niitä suo).

Lastenhuoneessa on kätevä olla tyynyjä, jotta ei tarvitse paljaalla lattialla istua.

Molemmat viikatut peitot olen tehnyt, mutta tyynyliinan tämä laiskimus on tilannut netistä. 

Kaukorakkaus

Aamuhämärissä otettu kuva rakastavaisista. Ensimmäinen tilauksesta tehty Tilda poikanorsu rakastui meidän Ronsu-neitiin. Haikeat olivat jäähyväiset kun Vorsun piti lähteä Seinäjoelle.  Seinäjoella on hyvä pienen norsun asustaa ja ilahduttaa olemassa olollaan toista pientä poikaa.

Tosirakkauden iskiessä ei höröt korvat häiritse, hieman eri pituiset jalat ei menoa hidasta, vinot silmät ei rakkautta himmennä ja kokoero ei ole rasitteeksi. Itse kaukorakkauden kokeneena voin todeta, että kaikesta raastavasta ikävästä huolimatta, oli se sitten ihanaa aikaa. Nyt kun toista näkee joka päivä ja arki kuluttaa tavallisuudellaan, kaipaa sitä ikävöimistä ja odottamista, jälleen-näkemisen iloa ja ennen kaikkea pitkiä, pitkiä puheluita. Tarkoituksena olisikin tehdä puhelin Vorsulle ja Ronsulle, että saavat pitää yhteyttä.

Minä olen valinnut ja hionut tuolin, isäntä maalannut ja päällystänyt, Veronika on 'koristellut'. Näin siis syntyy yhdessä ja rakkaudella valmistettu istuin.

Vissiin pitäis jossakin vaiheessa verhoilla tuoli uudestaan. Vielä tuon mahdottoman koristeluvimman ollessa pahimmillaan annan olla tuolin tuollainen ja kutsumme tahroja koristeiksi (näin ei harmita niin paljon).

Muutos edullisesti..

Jouluna olisin halunut mieheni paapan tekemän rekka-auton kotiimme. Silloiseen pitsikauteen se ei olisi sopinut, mutta ostettuani Biltemasta ihanaa lahjapaperia, Ikeasta mustaa lamppua jne., se passaa tänne paremmin kuin hyvin. Ilmeisesti olen saanut vaikutteita Turussa asuvalta ystävältäni kun en enää pelästy väriä.

Kaappi on mieheni itse tehnyt koulussa. 

Se on rakas ja saanut uuden värin pintaansa viime vuonna (kaappi siis, ei mies).

Joulun tienoilla tauluja päivittämällä sain uutta ilmettä myös olohuoneeseen. 

Toisessa taulussa on kummityttöni  Emilian piirtämä pupulauma ja toisessa on teippiä, johon Fabriinan kangastilaukseni oli paketoitu. En raaskinut heittää teippiä pois, joten se löysi paikkansa olohuoneesta.

Sillä sipuli..

Kun nyt näitä pussukoita olen postannut, niin postatkaamme vielä tämä vanha aarre. Joskus ammoisina aikoina, kun aloitin virkkauksen ja vasta aavistelin innostuvani siitä, tein tämän sipulipussin. Kätevä pussukka on kyllä ollut siitä lähtien päivittäisessä käytössä.

Kasseja, pusseja, nyssyköitä..

Niitä ei vissiin lapsella voi olla koskaan liikaa. Ainakin jos kaksivuotiaaseen tyttäreeni on uskominen. "Tosinaisellahan" on kasseja joka lähtöön ja pienenä se on aloitettava. Koska siskollani on tosinaisen tapaan iso laukku ja omaisuus aina mukana, hukkuu kummityttöni tavarat sinne sekaan. Isosysterin tilauksesta tein  kätevän pussukan vauvantarvikkeille.

Tilda-norsu on Elenan ensimmäinen pehmolelu, jonka tein hänen ollessaan vielä massussa.

Mekon fyrry, kuten täällä Pohjanmaalla on tapana sanoa, oli sen verran pieni, että kangasta jäi reilusti.

Oli kiva tehdä pienelle neitoselle punaisen sävyinen pussukka perinteisen vaaleanpunaisen sijaan. 

Vaaleanpunaista tein tällä viikolla kolme täyttäneelle Helmi-tyttöselle. Helmi varsinaisena prinsessa-ihmisenä varmasti arvostaa vaaleanpunaisen hempeää taikaa. Harmi, ettei koko paikkakunnalta löytynyt neidille kovin toivomaansa prinsessa juomapulloa.