22.

Eipä ole montaa päivää aattoon enää.

Huomenna pakkaamme auton ja suuntaamme kohti Varsinais-Suomea.

Ihanaa!

Omien vanhempien luona joulu <3.

Tänään anopilta sain tuollaiset ihanat naulakkokoukut. Päätyivät olohuoneen tyhjälle seinälle. 

Ei tarvitse enää säilyttää käsityökasseja lattialla. Ihanaa! Ja kirpparilta löysin ihastuttavan joululiinan olohuoneen Tulilatvan alle puolellatoista eurolla. <3

On ollut taas kovin harmaa päivä. 

Karkasimme kotoa mummulaan ja kävimme viemässä jouluterveisiä sinne.

Nyt onkin kova pakkausurakka edessä, kun eilen yöllä ei enää jaksanut.

Ens jouluna ei kyllä yhtä ainoaa pakettia laiteta. (.. ja niin varmaan :D . )

Pienet pakkailut kun on tehtynä ja muutamat lahjatkin vielä paketoituna, niin sitten saa suunnata kohti lapsuusmaisemia. 

Kyllä vielä sen verran viitsii touhuta, vaikka meinaa jo vähän joululöhöily iskeä päälle. .. 

Jouluiloa harmauteen ja rauhaisaa neljättä adventti-iltaa!

Luukku 21.

Tämän päivän luukusta tuli askartelupalloja, kulkusia ja nauhaa.

Liimasin nämä askartelupallot pikaisesti jonoksi, liima näkyy kuvassa paljon keltaisempana kuin luonnossa.

Idean näihin koristeihin sain täältä .

Kuusi on kannettu sisään. Ihana perinne ja aivan yhtä turha kuin paketit, joulusiivot ja jouluruokien laitto. Mutta joulu ilman niitä ei olisi sitten kuitenkaan juuri erilainen kuin tavallinen arki.

Ja arkea on tässä junnattukkin ihan tarpeeksi. Nyt nautitaan!

Äiti, piirrä minulle joulu, tyttäreni sanoi.

Mietin hetken.

Piirsin sydämmiä ja tähtiä paperin täyteen.

Tytär hieman ihmetteli, mutta innostui puuhasta.

Ei sitä tässä perinteikkäässä joulutohinassa aina muista, että

ei se joulu synny ympäröivästä jouluhössötyksestä.

Ja se joulu on täällä vaikka maa olisi kuinka musta.

Aikas lämpimään se joulu joskus taannoin syntyi, syntyy siis tänne Pohjolan plussakeliinkin.

Ei ole meillä lunta, mutta kristallihiutaleiden polulla se joulu kuitenkin on.

Ei lapsuuden joulua pysty kokemaan enää uudestaan, mutta joulun aarteet avautuvat meille uudesta näkökulmasta. Ne koetaan vain ja ainoastaan sydämmellä.

Jouluntuntua tutkitaan hartaudella ja rakkaudella.

Pieni kapalo kääritään aina uudestaan ja uudestaan,

Kiitos joulumielestä kuuluu ihan jollekkin muulle kuin paketeille, 

joululaatikoille ja hohtaville kynttilöille.

Lohdutus sydämmessään,

hiljainen kuiskaus korvissaan,

pumpulin pehmeä kosketus kasvoillaan,

taas helpompi olla on.

Oi katso, miten kauniita ne ovat.

Hiutaleitako näen?

Enkeleitä?

Kristallihiutaleita putoilee ympärilleni, 

lämpö läikähtää sisälläni.

Kylmyys poissa on,

Joulufiilis lahjana annettu.

Kristallihiutaleiden polulla,

voi miten hyvä siellä kulkea on.

Ei ehkä aina valoa tunnelin päässä,

mutta polku valaistu on.

Kesken pyykinlaiton pompahti kaukonaapurini pienelle piipahdukselle.

Käsissään soma paketti.

Valoa päivään..

jännitystäkin.

Dermosil lahjapaketti sisälsi käsivoidetta, virkkuukoukun ja Novitan Hile -lankaa.

Kiitos J <3.

Tuli hyvä tunne yllätyspaketista, joka ei kuulemma missään nimessä ollut joululahja, ettei stressiä pukkaa :D ?

Yllätyksiä, valoa ja sitä joulufiilistä teille toivoo 

Kipa.

20.12.

Tänä aamuna suuntasin nokkani kohti anopin Joulupuotia. 

Ja päivystin siellä tämän aamupäivän.

On jäänyt taas tämänkin päivän päivitykset tänne myöhemmälle.

Parit räpsyt anopille tekemistä joulukalenterin paketeista pompahtaneista jutuista.

Idean näihin teepusseihin nappasin täältä .

Ja koska tykkään näperrellä. Tein anopille yhden päivän pakettiin tälläisen ns. lehden.

Iloa joulun odottamiseen <3.

Luukku 19.

Eilen oli kaunis päivä. 

Oli aurinko hetken luonamme, eikä satanut vesitihkua.

Tänään on luonamme varjot.

Kovin synkiltä ne näyttävät, vaan ehkäpä ne ovat eilisen varjot.

Kauniin valon heijastumat eiliseltä.

Kenties varjotkin näin ajatellen ovat paljon kauniimpia.

Mustaan kätkettyä eilisen aikaa. 

Muistoja nurkissa.

Ihania postikortteja on sadellut luukusta, nimittäin postiluukusta.

Ja anoppi antoi tänään joulukalenterin luukusta yli metrin ihanaa kangasta.

Kuvaaminen meinasi olla kovin hankalaa näissä mustissa olosuhteissa, mutta kyllähän tuosta ryppymytystä selvän saa. Ihanaa kuosia ja pääsee vielä neitosten tunikoiksi joku kerta, kun vain pääsen koneelle hurruuttelemaan. Tässähän meinaa kesken kaiken ihan innostua, mutta nyt mars leipomaan. Jos vaikka jotain joulupullia sais aikaseksi, eikä suklaapiirakatkaan pahaa tekis. Ja kinuskipiirakan pohjia jaj ajajjaja.. nam.

Nyt saa likat leikkiä kanelin kanssa ihan luvalla. Mitähän siitäkin seuraa?

Toivottavasti oikein makoisia kanelimantelipullia.

Iloa tohinoihin, muistakaa rauhoittuakkin matkantekoon. 

<3

Luukku 18

On tunnelmallinen päivä. Aurinko paistaa ja kynttilöitä poltellaan.

Jossakin sanottiin, että auringon loistaessa ei pitäisi kynttilöitä poltella. 

Mutta ei tuo möllötin niin paljon valaise, etteikö kynttilä pääse oikeuksiinsa.

Löysin kirpparilta ihanan lautasen kahdella eurolla. Ihan kuin olis jollain tussilla tehty. Vau.

Anoppini antoi tänään joulukuun kahdeksantenatoista päivänä servettejä.

Kauniita sellaisia, oi oi <3

Ajatelkaa   k.a.h.d.e.k.s.a.s.t.o.i.s.t.a   päivä joulukuuta.

Aika menee nopeasti.

Ja siitäkin syystä menen äkkiä takaisin joulutohinoihin.

Jotain vähemmän herttaista on luvassa, nimittäin keittiön roskiskaapin siivousta. Yök.

Tänään on myös luvassa (toivottavasti) viimeinen joululahjojen ostosreissu. 

Ehkä jotain kukkiakin löytyisi upotettujen Tulilatvojen tilalle?

Hempiää keskiviikkoa teille ihanaiset!

Kiitos kommenteistanne, piristävät toooodella paljon <3

Luukku 17 ja ommellut bokserit

Joululahjaksi on ollut tapanani antaa isännälle jotkut kivat bokserit. 

Tänä vuonna tein ne itse ja ovat siltikin kivat.

Onnistuivat paremmin kuin osasin odottaa ja ainoastaan tuossa resorissa tuli hieman ongelmia. 

Tästä syystä resorilla esintyy edessä hieman kupruilua.

Kaavat otin jostain vanhoista kaupasta ostetuista boksereista ja kankaat olivat muistaakseni Käpyseltä. Pallokangas oli isännän itsensä valitsema, osasi valita just sellaisen kankaan jota ei ollut kuin tilkku jäljellä. Mutta sopii Neropatit-kankaan kanssa hyvin ja isäntäkin jopa tykkäs. Jes <3

Tänään anopiltani sain metrin älyttömän ihanaa trikoota. Olis ihan selvästi ainesta mun yöpuvuksi?

Oon kyllä niin innoissani kankaasta, että ehkäpä pitääkin heti joulun jälkeen surauttaa joku yömekkonen tästä. 

Ja pitääkin kuvata myös tämä joulun perinteikäs kukkanenkin ennen kuin sekin menettää loistonsa. Jouluksi ostamani Tulilatvat  hukkuivat humpsahtaen. Hyvä minä! <3 Otin vielä pikaisen räpsyt kukka-rääpäleestä ja upotin roskiksen uumeniin. Tämän upotetumpi ja hukutetumpi ei yksi Tulilatva voi olla. Ei muuta kuin uutta kehiin :D.

Nyt on isännän paketti paketoitu. Crossi-tarvikkeita, tekemäni tuubihuivi ja bokserit. Eiköhän näillä irtoo, ainakin se joulufiilis ;). 

Huomiseen ihanaiset. 

Kummasti tässä koneella vierähtää aina tätä aikaa, mutta lupaan siltikin jotkut päivitykset tehdä päivittäin, kun kerran alkuun päästiin. Tää on aina yhtä mielenkiintoista harrastelua lasten kanssa.

 Elenalla vieläkin unihiekka silmissä, äidillä kädet täynnä tarroja ja Veronikalla varpaat. 

Tää on niin tätä hei!

Iloa joulun odotukseen <3

Piparireunaiset sukat kirjotuilla ruusuilla

On harmaa päivä. Niin harmaa, ettei valoja ole hetkeksikään voinut sammuttaa. 

Harmaus ei siltikään ole ihme kyllä saavuttanut mieltäni.

Millä voisikaan, sillä silloin tällöin puuhastelujen lomassa kokee välähdyksen.

Välähdyksen lapsuuden joulusta. 

Nuo välähdykset mielessään on hyvä jatkaa joulun pieniä tohinoita.

Varsinaista välähdys-sarjaa oli myös kuvien ottaminen tänään.

Salamavalo on räpsynyt ja kuvaaminen ei oikein sujunut edes sitä vähää mitä joskus erehdyksessä on käynyt.

Noh, kaippa kuvista käy kuitenkin selväksi, että piparireunaa joulun kunniaksi.

Keskimmäinen ruskea lanka on Novitan Impivaaraa ja muut ovat sitten Novitan Seiskaveikkaa. Kirjotut ruusut nappasin Karin Holmbergin Kirjo ja korista pientä ja suurta -kirjasta. Ruusut eivät ole tismalleen samanlaiset, eivätkä ihan tismalleen samalla kohtaan, mutta eipä noita onneksi huomaa muuta kuin laskemalla. Silmämittaisesti katsoen sitä ei oikeastaan huomaa.

Pakettiin nämäkin pompahtivat niin että poks. Taitaa pakettia avatessa pöllähtää kiva villan tuoksu naamalle, kun eivät prässäyksen jälkeen ehtineet täysin kuivua. Mutta pakko nuo on äkkiä postiin kiikuttaa, että pääsee paketti perille jouluksi.

Tämän päivän teemaisesti myös koristautui pakettikin. 

Sou sou soudetaan kuului pari päivää sitten kässärihuoneesta ja pelkäsin pahinta.

Likat olivat kaataneet KAIKKI maton kuteet lattialle ja siellä he iloisessa sadan kerän kudekasan päällä kiikkuivat rottinkilaatikon päällä ja ilo oli ylimmillään.

Tänään niitä sitten järjestellessä päätin hyödyntää kuteita edes johonkin, sillä niitä ei ole tänä syksynä tullut pahemmin kulutettua. Pakettinauhaksi ja rusettia kehiin. Toimii ainakin mun mielestä ja sehän riittää? :D

Pitkä pinna oli onneksi seuranani ja sou sou soudetaan -leikki nauratti, vaikka olin hetki sitten tehnyt jonkin sortin joulusiivot tuohonkin huoneeseen.

Ja jotain hyvää tuostakin kudesekamelskasta seurasi.

Nyt olen tietoinen jäätävästä kudemäärästä ja tiedostan, että niitä pitäisi alkaa kuluttamaan. Ja ovatpahan järjestetty, päivän väriterapia saatu ja olo on hassun inspiroitunut. 

Miten voi vanhojen värikkäiden lakanasuikaleiden hypistely tehdä näin iloiseksi?

Nyt jäämme jännäämään paketin kulkua perille jouluaatoksi. Ja sitä, että menevätkö sukat omistajansa jalkaan, sillä en edes tiennyt jalan kokoa. Enkä livenä ole koipia edes koskaan nähnytkään, mutta pistäkööt sitten kiertoon tuo ihanainen sukkansa, jos eivät passaa jalkaan.

Kutkutusta maanantaihinne, nyt se on soronou ja pyykkivuorelle MARS!