Siskoni on tullut lakeuksille poikaystävänsä kanssa.
Ihan parasta.
Opastin siskoani ompelemaan iPad suojuksen poikaystävälleen joululahjaksi, sillä välin minä hieman jouluaskartelin. Olimme aiemmin Veronikan ja ystäväni tytön kanssa askarrelleet 'teippipalloja' ja nyt nähtyäni uusimman Suuri Käsityö -lehden (täällä kiva esittely lehdestä), ajattelin kokeilla vanhoista lakanakuteista näitä.
Näissä siis styrox-pallo sisällä ja päällä puuliimalla liimattu kangas-suikaleita. Styrox-pallojen tilalla voisi ihan hyvin olla vaikkapa vanhoja joulupallojakin, mutta minulla nyt oli näitä jemmassa ja hyvin toimivat.
Silloin kun kaksikymmentä liikavarvasta saman peiton alla alkaa ahdistaa.
Silloin kun ei vain meinaisi jaksaa mitään.
Silloin kun kaikki tuntuu tyhjälle, kannattaa tehdä hyppy tuntemattomaan.
(Tämä tapahtuu useimmiten vain silloin, kun on pakko.)
Anopin puoti tarjosi hyvät mahdollisuudet siihen.
Tarjosi tilaisuuden tehdä jotain ihan muuta.
Teinkin.
Nautinkin paniikista huolimatta ja nautin taas enemmän kotona olosta.
Arvostan itseäni ja arvostan kotiäitiyttä uudella tavalla.
Mutta voisin kuvitella, että päänupille ja varmasti jossain vaiheessa lapsillekkin, äidin töihinmeno ei olisi pahitteeksi.
Armollisuus itselleen ja itsestäänselvyyksien arvostus, siinäpä viime illan saldo.
Liikavarpaat parantuivat ja taas (hetken) helpottaa.
 |
| Kohta kolme ja kohta neljä veet tyttöset taitieilivat aika hienot pallot, eikö? <3 |
Arki.
Onhan se ihan parhautta, kun vain on voimissaan.
Tällä hetkellä olen hyvin hengissä.
Ja lapsetkin heittelevät käpyjä ja noita palloja ympäri olkkaria.
Varsin elossa siis hekin ja taitavat kaivata jotain uutta projektia. :)
Hyvää lauantaiehtoota teille, haastetaan itseämme kohti huomista!
Joko muuten saa luvalla jouluttaa?
