perjantai 30. elokuuta 2013

Pipojen päivitystä


Nämä pipot ovat olleet moneen otteeseen häviksissä. Niitä on revitty, rakastettu ja venytetty entisestään. Olivat ennestäänkin molemmille tyttösille liian isoja ja kovan käsittelyn jäljiltä 'etusakara' ulettui nenään. Harsin sen nurjalle puolelle, virkkasin Irlantilaiset ruusut, pari nappia päällitysten ja siinäpä kulkevat neitokaiset viime kevään pipoissa kuin uusissa. Kuinka voikin pienet asiat muuttaa ilmettä noin paljon :). 

Viimeisimmät kirppislöydöt ovat saatu ottaa käyttöön. Sadetakki 3e ja Kavan kukkakengät 6 e. Ainoastaan Elenaiseni sai ihkauudet kengät kaupasta, ihan vain siksi, että kirppikseltä ei löytynyt. Syksy on täällä <3. Ei meinaa muistaa pukea tarpeeksi päälle ja tämä mielessään seuraavalla kerralla vuoraakin neitoset aivan liian paksuihin tamineihin. Kohtuus, mitä se on? 


Olen alkanut ainakin nauttia syksystä kohtuu paljon, kohtuu paljon myös rakastan pientä perhettäni ja kohtuu paljon minua väsyttäis. Kohtuu paljon olis työtä (pakkausta, leivontaa ja huushollausta) vaikka kello on jo puoli kaksitoista yöllä. Kohtuu kiva päivä takana, kohtuu iloinen. Kohtuu hyvin ajatukset ovat pysyneet kasassa koko päivän ja kohtuu paljon toisia lapsia tyttöset ovat tavanneet tänään. Olen kohtuu kiitollinen kaikesta saamastani ja saavuttamastani. Kohtuu hyvää suklaata söin tänään lähes levyllisen ja kohtuu kylmät tirpaat ovat ilman villasukkia. Kohtuus on kohdellut minua sitten kuitenkin ihan hyvin, oli se sitten mitä tahansa. Kohtuu nopeasti meni kuumekkin ohitse, vain kaksi surkeaa päivää lasten kanssa tokkuraista menoa. Ja kohtuu kivaa, kun pääsemme huomenna seikkailemaan.

Me lähdemme perheviikonloppua viettämään Euraan. Uskoisin, että kova meno on kun kaikki äitini ja isäni 21 lastenlasta, 8 lasta ja mahdolliset puolisot kokoontuu kasaan. 
Kohtuutonta menoa sanoisin. Ja sitä toivottelen teillekkin. 
Elämämme on lainassa, käyttäkäämme sitä hyvin, hallitusti ja säästelemättä ilonkyyneliä. Palautusajan umpeenmeno voi olla pitkä, mutta voihan se olla lyhytkin.

Kohtuu täysillä eteenpäin, kunhan sumun takaa näkee jotain. Syksy <3 .

torstai 29. elokuuta 2013

'Läiskä-matto'


Se piristää.
Näen kesän värit, muistan kesän maut ja ihastun yhä uudestaan.
Se piristää, siitäkin huolimatta, että palloista tulikin läiskiä.
Parempaan en pystynyt.



Jonain toisena viikkona läiskät voisivat häiritä, ärsyttääkkin.
Tällä viikolla olen kyseenalaistanut kaiken. Koko olemassaolonikin, joten pienet läiskät eivät siinä tunnu missään. Paapan poismeno ja kova flunssa ovat pitäneet huolen, että mehut ovat rutistettu naisesta. Liekö nuo maton läiskät epämääräisiä kyyneliä tai kuumetokkuraisen hikeä. Ovat mitä ovat, mutta sanotaanko, että niistä on vain tie ylöspäin. 
Silti, aivan ihanat värit!
Kuteet haalittu: Tapion Lankakaupasta, Rauman Jätti-Rätistä ja jonkun miekkosen kellarista. 
Ja sanotaanko se vielä, että aiiivan ihanat värit?!


Kirjovirkkaus taitaakin olla haastavampaa kuin uskoinkaan, mutta taidan joku kerta ehdottomasti kokeilla uudestaan. Kuteita olisi vaikka ja kuinka paljon nurkissa, keskeneräisiä neuletöitä monta ja kirjontatöitäkin odottaa tekijäänsä. Uusia kankaita kaapissa ja ideoita hirmuisesti. Katsotaan mitä tässä ehtii ja mihin kykenee, ainakaan tänään ei ole enää ollut kuumetta. Laitoin ruokaa, siivosinkin ja laitoin pyykkejä. Mama is back!

Väriä ja iloa eloonne ihanaiset!

maanantai 26. elokuuta 2013

Surun väri on musta.



















Aiemmin kesällä tekemäni mekko lähti matkaansa liian aikaisin. Keskeneräisenä ja meni rikki.
Tänä aamuna korjailin ja viimeistelin. 
Yksinkertaista.
Trikoo Jätti-Rätistä ja vyönä toimii laukunhihna. 

lauantai 24. elokuuta 2013

Varjot


Ihailen,
Se vangitsi rakkauden.
Miten kauniita onkaan,
valo ja varjo yhä leikeissään.
Yksin kumpikin liikaa on. 
Vaan yhessä loivat tasapainon.

Miksi pelätä jotain sellaista, 
jonka ylitse voi lapsikin pinkaista.
Lehtiä kahisuttaa,
tossunpohjia kuluttaa.
Ääneen kikattaa
ja taas varjon ylittää.


Kauneutta ympärillään,
taivas kasvoillaan.
Parempi minäkin seurassa sun,
iloa rinnassa ahdistetun.
Kyynelsilmin katselen,
lisää tätä anelen.

Lisää hetkiä onnellisia,
ajan unohtamisia.


Maja suojaisa varjon kotina,
vaan valo täälläkin kattona.
Hieman kuitenkin pelottaa,
kun lehdet tyttöseen kurkottaa.
Tervehtii tulokasta uutta,
ihmettelee neidon pienuutta.

Monta kiljahdusta talletettuna,
ilonhetket salaisuutena.
Vaan kohta maahan varisevat,
maata kahisuttavat.


Hetkeen tartuttava on,
arki luo karkelon.
Iloa ja naurua sydämmessään,
ei parempaa voi toivoa eläessään.


Keskellä arjen kukka kaunein on,
keskellä syksyn valo yhä on.

Edit:  Nuku rauhassa isopaappa. Olet valonkodossa turvassa, meitä odottamassa. Suru tässä maassa hetken on, ilo luona Herran verraton. Lepää rauhassa.

Valon ja varjon tasapainoa teille toivottelee Kipa!


torstai 22. elokuuta 2013

Farkkuiset tonttutakit tyttösille


Tittidii!
Aaatsipadaaadaaa
ja
Hip Hip Jee!

( kärpänenkin on näköjään päässyt kuvaan ;D )


Vihdoin sain aikaseksi tehdä nämä.


Viime keväänä ostamani takkikangas tuli vihdoin ommeltua!
Kaavat: OB 4/12:ssa
Kankaat: Joustofarkku ja sinappitrikoo Rauman Jätti-Rätistä, 
ruutukangas kirppikseltä, Tilda-tilkku kaapin uumenista.
Isot napit Jätti-Rätistä ja nepit Tapion Lankakaupasta.
Vetskari anopilta ja nauha (ripustuslenkkinä) Keskisiltä.

Vuorta en laittanut, sillä takeista olisi tullut liian tönköt. Viime keväänä yritin tehdä itselleni farkusta saman mallisen takin vuorella, mutta ei tullut hyvä, toki se työ nyt ei muutenkaan onnistunut. 



Pitkästä, pitkästä aikaa ompelu oli tosi kivaa ja vain yksi kaksoisneula meni katki (ompelukoneessa sekä emännässä molemmissa vika). Nyt on talo sen näköinenkin, että emäntä on illan ja aamupäivän ommellut. Kenkiä, Legoja, vetskareita, nappeja, palapelejä, kyniä ja vihkoja on levitetty ympäri taloa. Ja rusinoillakin on äiti lahjonut tyttösiä vielä hetken odottamaan valmista. .. ja vielä hetki. .. tämä vielä..ihan kohta..  
Anteessi!
Onneksi Veronikan silmät kirkastuivat hiippahupusta niin, että äitin piti ihan hoilotella TonttuTorvista tyttösen korvaan peilin edessä. Ihanat enkelit äitillä!

Äkkiä leikkimään huusholliskaa ennen kuin tuo yötyöläinen tuolta herää, muuten se alkaa siivota. Jonka jälkeen se menisi pihahommiin, tulisi syömään, siivoaisi ja menisi pihahommiin, nukuttaisi lapset, siivoaisi ja lähtisi yöksi töihin. Rasittavan ihanan tarkka ja kerkiiväinen mies. Älä väsytä itseäsi kulta <3

Hyvää loppuviikkoa kaikille ja paljon auringonsäteitä!
Nauttikaa matkasta!

tiistai 20. elokuuta 2013

Huhuu!-pipo



Talvi jo mielessä. 
Pöllöpipoja kudottu lähipäivinä. Viime jouluna mieheni osti minulle Mollie Makes lehden ja siinäpä oli tehty tälläiset Pöllörannekkeet. Nappasin pöllön ja tein pipot. Vielä olis tätä samaista Novitan Impivaara-lankaa yksi kerä. 
Jospas vaikkapa tekis lisää pipoja.. joulukin tulossa ja kaikkea :). 


Etupihalle jäi sitten kuitenkin vanha kuistinpohja. Pari lautaa siihen piti lisätä, että passasi tuohon. Nyt odotellaan harmautta siihenkin ja rappusiin myös, sitten ne vois käsitellä jollakin että pysyis hyvänä. Noh, on ollut kiva tyttöjen siinä loikoilla Veronikalle tekemälleni vauvapeitolla ja tehdä uusista Legoista kakkuja. 
Nam, miten hyviä.
Kalorittomiakin. Vaikka lasten touhuja katsellessa tuntuukin paisuvansa, sydän pakahtua.  
Mutta eihän rakkaus lihota?
Jos lihottaa, niin onneksi on sitten myös niitä 'ei niin mun päiviäkin' joukossa.

Huhuut teillekkin ja näkyilemisiin. Taidan mennä pakahtumaan imurin varteen, jei!

lauantai 17. elokuuta 2013

Systerin luona

Tällä viikolla on ollut suht kiirusta, siitä huolimatta otin likat kainaloon ja lähdin siskoni luokse. Siellä siskonlapset, naapurinlapset ja meidän neidit leikkivät jos jotakin sillä välin kun emännät turinoivat.
Napsin vähän kuviakin. Tässä niistä teille kollaaseja, oih sanon minä!






Aurinkoa sunnuntaihinne!