Kirjosukat neitoselle

Markkinahumu odottaa Kristiinankaupungissa. Vanha kalastajakaupunki innoitti tyttöstä pukemaan farkkua ylle ja laittamaan hiukset tötterölle. Emäntä on vielä hiukset hapsottaen tietokoneella ja pitäisi kuulemma jo autossa olla. Tervehdin teitä lukijoita pikaisesti. Kirjavat sukat koostuvat jämälangoista: sininen ja valkoinen Novitan Nalle-lanka ja ihana roosan tai persikanpinkki on jotain Dropsin lankaa (saman paksuista kuin Nalle). Kirjavan tervehdyksen kuosi on yhdistelmä Garnstudion eri sukista, että päästä en ole jaksanut noita kirjojuttuja vedellä. Tehdään niitäkin sitten joskus, on vain jotenkin vaivattomampaa ottaa malli netistä. :)

Eilen sain pestyä olohuoneeseen uuden lehtiloodan. Kurikan perämettistä löydetty perunaloota oli kyllä niin ollut viimekesänä kovassa käytössä ja savista maata täynnä. Yhä ne tuntuvat olevan hieman likaiset, mutta taitavat olla pinttynyt niin syvälle, etten minä jaksanut niitä kauemmin PORSTATA. 

Kahkaastahan Kristiinahan,

lähärettekö mukahan?

Kenties pihakuulumisia ensi viikolla, sillä käsitöille ei tunnu olevan aikaa. 

Ihanaa ensi viikkoa, rentoa tai sopivan kiireistä, kunhan olis aurinkoista!

Pysähdys arjen keskellä

Tällä viikolla tänään on vietetty pisin aika sisällä ja muuten ollaan oltu puutarhatöissä. Lupasin Veronikalle eilen, että huomenna otetaan hiukan rennommin. Siivotaan vähän ja käydään hiukan vain hakemassa lisää koristekatetta. Muuten ollaan vain. Pompitaan trampalla, ihastellaan tähän mennessä saavutettua (ja tuota isännän tekemän kaapin yllä lymyilevää kolmen euron kirppis aarretta) ja ehkäpä kudotaan. Ihastuttava Pompin ale-pakettikin postissa odottaisi. Sen tulo ajoittuikin vallan mainiosti perheen rentoon päivään. Rentona päivänä sormet eivät ole multaset ja uskaltaa vapaasti tunnustella ihastuttavia kankaita. Iikk. Äkkiä popot jalkaan ja postiin. :)

Joskus on hyvä pysähtyä kesken uurastuksen. Katsella kaukaa ja vain nauttia matkasta. Tänään on meidän lomapäivä, lasten ylenpalttinen huomioimispäivä ja vielä mammailupäivä.

        

 Hyvää viikonloppua kaikille! 

Lupaan haastaa kirjoneuleen vielä tänä viikonloppuna ja saada nuo neitosen sukat tuosta sohvapöydältä kudottua valmiiksi. 

Mihinhän kaikkeen viikonloppu sinut haastaa? 

Tervehdys nokikatteilta

Ilta-aurinko paistaa yhä rappusille emännän ihaillessa aikaansaannoksiaan. Vasta eilen kaikki oli paperilla ja tänään jo musta noki tuoksuu pihamaalla. 

Etupihan istutusalue se siinä alkutekijöissään jököttää. Hiilenmustaa koristekatetta (rakkautta ensisilmäyksellä ja nuuhkaisulla), kiviä, äitienpäiväruusu, kaksi Lumipalloheisiä, Riippahernepuu, Lumikärhö, viisi Maahumalaa ja pari Kartiotuijaa. Siinä tämän päivän ihana urakka. Huomenna vielä kauppoihin lisää, lisää, lisää. On hyvä tehdä kun nurmikko on osittain jalkasin tallattu. Oli se varmasti hupaisan näköistä kun kolme aikuista köpöttelee nurmikkoa painuksiin. Kunnes isäntä kyllästyy ja yhteistuumin vieritämme toiselta puolen pihaa vanhan kaivonrenkaan. Ainoastaan minulla jäi sormet kaivonrenkaan alle kun sitä nostimme kaiken maailman viritysten avulla ojanreunasta. 

Au! 

Hyvä minä!

 Vaikka tuokin urakka olisi onnistunut nurmikkojyrällä paremmin, niin hyvä näin. Lähin halukas nurmikkojyrän lainaaja ei suinkaan ollut lähipiiristä vaan lähipiirin naapuri joten emme sitten kehdannut sieltä hakea. Että on ainakin omintakeinen jyräysmenetelmä ja muistoja jo tuollakin nurmikolla takanaan. 

Olisin yhä hukassa pihan kanssa ellei isosiskoni olisi kuluttanut monta tuntia lehtiä selaillessa ja yhdessä suunnitelmaa tehdessä. Sanoinko sen jo? .. Isosiskoni, olet paras!

Ja ihana Elenan kummitäti oli istutus ja tallausapuna tänään. Toi huvikseen lahjankin kummityttöselle. Miten ihana ihmisten joukko meitä ympäröikään. Viimeistään ensi viikolla saa apulaiset tulla tallaammaan sorapolkua ja nurmikon pohjat kierretään kaukaa sillä niihin on kylvetty nurmikonsiemenet. Jes, kohta ei ihan niin keskeneräistä. Jes, miten ihanaa voi olla elo kaikessa monimutkaisuudessaan.

Ruusukin saatiin ehkä pelastettua, vaikka yhtä kärsimystaivalta sillä on tämä lyhyt elo ollutkin. Keveitä ja iloisia askelia teidän eloonne ja arkeenne! Ja etenkin sitä aurinkoa!

Tunnustus ja jämälangoista patalaput

Tälläisen ihanuuden sain Pizzicato-blogista, miten otettu olen moisesta rakkaudentunnustuksesta. Kyllä tämän paperilapulle riipustetun julkisen salaisuuden piristys kantaa pitkälle. Näenhän sen blogissani aina :). Kiitos ihanainen puutarhaintoinen käsityönainen! 

Säännöt ovat seuraavat:

- kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi

- kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi

- anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajalllesi ja kerro heille siitä kommentilla

- ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin

Ja eteenpäin tämän tunnustuksen ajattelin laittaa:

Askartelua ja Elämätä By Mirjarr

Olen mielenkiinnolla seurannut Mirjan touhuja 'naapuripitäjässä'.

Kertun kotoilu

Ihanan romanttista ja iloista elämää Kertulla.

Riehakas

Iloista, elämänmyönteistä lapsiperheen arkea kera äidin käsitöiden.

Taimitarha

Käsitöitä, luontoa, matkustelua ja sitä ihanaa perusarkea.

Tässäpä nuo blogit olivat. Niin paljon on niitä jotka tuon rakkaudentunnustuksen ansaitsisivat, mutta lähetimpäs nyt sellaisille joille tällä hetkellä tuntui hyvälle tuo lähettää ja joilla ei tuollaista tunnustusta taida vielä olla. Luonnollisesti kyllä rakastan jokaista julkisesti lukemaani blogia ja harvoimpa muutenkaan olen tylsille blogeille eksynyt. Useimmiten jokaisessa on sitä jotain. 

Sitä jotain on myös näissä kuvaustilanteissa, huh kun voi olla välillä mielenkiintoista. Ihana neiti 10 kk pomppii peppuloikkiaan kuvaustilanteeseen MINIMOPPI kädessään (ja vieläpä märkä). Surkuhupaisuudessaan niin hauskaa tämä kuvaaminen. On mattoa, lapsia, leluja, roskia (vaikka justiin on imuroitu!?) ja vielä omia varpaita. 

Patalaput ovat jämälangoista virkattuja äidilleni. Oranssi ei oikein ole ollut minun juttuni, mutta onneksi äitini rrrrrakastaa sitä. Ei jäänyt langat koriin pyörimään. Vaan vielä on paljon lankoja joita kuluttaa, eikä kaikki mitään niin kovin ihanan värisiä tai ei välttämättä minun makuuni. Kun saisi edes muutaman kerän vielä pois niin sitten voisi ehkä taas sallia pienen lankahamstrauksen? Nämäkin tein kaksikerroin (kaksi patalappua reunoistaan yhteen) jotta mahdollisimman paljon lankoja kuluisi ja tietysti ettei äitini sormet palaisi. :)

Rakkautta kaikille bloggaajille ja lukijoille, tuo tunnustus kuuluu myös kaikille teille ihanaisille!

Aarteita kirpparilta

Sieltäkö näitä löytyy?

Näitä iloisia kaunokaisia?

Naurusuita ja sinisimmuja?

Vaan lahjaksi saimme vaikka köyhähköjä oomme.

Paita, se lähes euron on.

Sen me mamman kanssa haimme.

Eilen kävimme kiertelemässä paikallisia kirppareita äitini kanssa, kuten viime postauksessa lupasin. Kiertely ei ollut turhaa sillä löysin vanhan miesten kauluspaidan. Voi mikä kangas! Äitiäni hymyilytti innostukseni löytäessäni euron aarteeni. Paita oli aivan kellastunut, mutta kuosi vain oli niiiiiin mun juttu. Helposti menee kyllä ryppyyn, mutta ei haittaa. Kuosi on vain niin sopiva kaapissa lymyileviin Pomp De Luxin tummanruskeisiin pussihousuihin.  Paidan käyttäjä joko rakasti löysiä vaatteita, tai sitten oli reilun kokoinen kaveri sillä kangasta oli aika paljon. Sain vapaasti leikeltyä mekon kaavat ja vähän vielä jäikin kivoja tilkkuja askarteluun (joku siis ihan oikeasti vain rakastui tähän ja säästää kaikki palaset). Kanttinauhaa en saanut kylläkään leikattua vinoon, mutta onneksi on noin avoin kaula-aukko. Kaava on joku suht vanha Ottobre, sillä olen tehnyt tämän MEKON kaavalla Veronikalle ensimmäiset mekkoni. Vanhoja piirtämiäni kaavoja hyödyntäen tein siis tämän neitosen TUNIKAN. 

 Olen saanut myös tunnustuksen Pizzicatolta , mutta vastoin olettamuksiani postaankin sen vasta seuraavalla kerralla. Mamma tuossa vieressä tahtoisi jo nukkumaan joten en kehtaa kovin kauan näpytellä sillä raukka joutuu nukkumaan meidän olohuoneessa sohvalla (levitetyllä kuitenkin).

Aika kuluu ja sitä ei saa kirpparilta. Tyttöset kasvavat ja tutkivat maailmaa suurin harppauksin. 

Taakseen katsoessaan tekisi välistä harpata sinne takaisin. Ei äiti meinaa millään ymmärtää lastensa nopeaa kehitystä. Möngerretään jo vaikka missä ja koko aika saa sydän sykkyrällä juosta perässä. Nuori neiti Elena, pomppii peppuloikkiaan aimo pompuin, varsin hassu tyttönen kun ei konttaile. Vissiin jäi se vaihe kokonaan väliin sillä ylöspäin tuo neito ruususuu jo yrittää.  

Hieman horjuen tuella seisoo hän. 

Niin äitikin, tukiverkko lähellään.

Kiitos ja hyvää huomista perjantaita teille kaikille, horjuville tai varsin vakaille, mutta toivottavasti tuetuille kuitenkin <3 . 

Pussit älykkäille

Minua harvoin saa kiinni puhelimesta, mutta nyt on ainakin älykäs puhelin joka soi sisällä emännän ollessa pihatöissä. Isännän valitsema ja ostama, jotenka on se ainakin rakkaudella saanut tulla tähän taloon. Rakkaalle esineelle ompelin nahasta suojuksen ja ystäväni Iinan älykkäälle tein tuliasiksi kanssa. Nahka on jostakin kirppikseltä löydetystä nahkatakista, keltainen nauha on kirpparilta ja punainen nauha on Puotiquen loppuunmyynnistä. Tuo keltainen nauha on ihan loppumaisillaan ja sitä ei saa mistään tai ei ainakaan tuskin kaupanhyllyltä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan jotenka ei muuta ku kirppareita kiertämään ja uusia aarteita etsimään. Huomenna taidan käydä äitini kanssa Kirppis Kesäkahvilassa. Ei sitä tiedä vaikka siellä olisi pieni nyssykkä keltaista pilvireunaista nauhaa jossakin lokerossa? 

Jännityksellistä loppuviikkoa kaikille. 

Mitähän aarteita tulevat päivät teille mahtaa tuoda?

Haaremi-kokoelma karttuu

Tein caprihaaremit isosiskolle vaan eipä suostu käyttämään. Tarkoitus oli tehdä molemmille tytöille samistelufarkut, mutta toisin kävi. Maanittelut eivät auta ja lahjonnastakaan ei ollut hyötyä. Jotenka annoin housut pikkusiskolle, kääräisin vain lahkeensuut sisälle. Onneksi jäykkä resori pysyy leikiten kääräistynä, eikä minun tarvitse joka välissä asetella niitä takaisin. Muuten ovat passelit myös Elenallekkin, jotenka Veronika saa ehkä ihan luvan kanssa boikotoida lökärifarkkuja (pillit kyllä kävis). Äippätys on saanut myös Elenallekkin tehtyä boleroliivin, nam! Onneksi on suht hyvin nappi kiinni, mutta aika kovilla nämä vaatteet ovat. Onneksi joitan sentään käyttävätkin, ettei ihan pölyräteiksi jouda. Kangas on Jätti-Rätistä ja leveä kuminauha on kälyni ostama Kankaiden Poistopisteestä. Ostin kaksoisneulan näitä farkkuja ajatellen, mutta onnistuin TAAS KATKAISEMAAN SEN. Hmm.. ilmeisesti minä ja kaksoisneula ei tulla tosiaankaan juttuun? Kenties ostan kolmannen ja jos sekin menee rikki, luovutan suosiolla.

Luin eräänä päivänä blogia jonka pitäjä oli kriisissä ja aikoi lopettaa lukijoidensa kauhuksi bloggaamisen.  Ymmärrän häntä. Itsekkin olen avautunut monista aroistakin asioista täällä ja kokenut sen sillä hetkellä vapauttavalle. Jälkeenpäin on tullut tunne, että en sittenkään halua julkiseksi arkoja tekstejä. Ei sillä että välittäisin muiden mielipiteistä, vaan sillä että erakko ei halua olla esillä arvosteltavana. Ajattelin minäkin lopettavani bloggaamisen, mutta sen sijaan päätin kirjoittaa päiväkirjaa ja päivitellä tänne suht kylmästi vain tekemisiäni ja suht pintapuoleisia kuulumisiani. Ja eikä tarkoituksena ole päteä töillä tai sen sellaista, vaan arkistoida tekemät työnsä tänne ennen kuin ne ovat pölyrätteinä. Toivottavasti lukijani jotka eivät ole käsityöihmisiä jaksavat silti käydä kurkkimassa täällä, vaikka käsitöihin tämä lähinnä blogi jatkossa keskittyykin.