Täysin turha postaus.

On asioita joita ei tarvitse eikä raski heittää pois. Kirja, pullo ja pahviloota olivat kaikki menossa roskikseen, joten mietin kuumeisesti mitä näistä voisi tehdä. Olivat sellaisenaan ihastuttavia, joten päätyivät keittiöön.

 Äitienpäivälahjat ostettuna ja paketoituna. Löysin myös ihastuttavan tuolin kirpparilta, josta postausta sitten joskus. Ihanaa kun löytää sellaista käytettyä, mitä ei tarvitse retusoida vaan sopii kotiin sellaisenaan.

Pitsisukat jälleen..

Näitä pitsisukkia on tullut tehtyä jo jonkin verran ja vielä olisi muutamat tekemättä. Nämä sukat ovat kudottu vaalean harmaasta Novitan Impivaara-langasta. Laitan vielä ruskeat satiininauhat rusetille ja sukat pääsevät ensi syksyä serkun kaappiin odottamaan. Ei syksystä sen enempää, nautitaan keväästä joka pikkuhijaa alkaa olla jo täällä.

 Hiljaiset huokaukset loskasäässä kuultu ja sorapiha on lumesta paljas. Kevät, miten sinua onkin kaivattu. Lämmitä kasvoja vielä hetken, kunnes sydämmessä asti tunnen sen. Aivan kuin olis uudesti syntynyt, kun hetken on saanut paistatella ulkona kevättä ihmetellessä. Ja saattaa silläkin olla vaikutuksensa, että vanhempani ovat tänne Pohjanmaalle eksyneet. Voi kun olisivat eksyksissä kauemminkin, mutta arki kutsuu ahertajiaan.

Käsityöhuoneen kaappi

Yllättävän hyvin on toiminut se, että minä ideoin, etevä isäntä suunnittelee ja toteuttaa. Aluksi suunnittelin pelkkää hyllyä, mutta isäntä meinasi, että kaappi on käytännöllisempi tälläiselle huithapelille. Miekkonen sitten tällä viikolla teki minulle tuollaisen ihastuttavan kaapin. Ajatuksena olisi etsiä jotain hienoa kangasta tai paperia tuohon listoista tehdyn kehyksien keskelle, 

mutta kelvannee myös noin. 

Sormia syyhyttää, mutta vielä ei pääse näitä kuteita työstämään. Tuntuu, että en ole päässyt mitään muutakaan tekemään kuin ainaisia KOTITÖITÄ! Mutta onneksi edes isäntä on saanut jotain näkyvää aikaseksi. Kiitos Mieheni, olet paras.

Tyttöjen kevätasusteet

Kevättä fiilistellään sisällä. Radikaalit Molon haalarit hankittu, mustat pipot ja tuubihuivi tehtynä, mutta kevättä en osaa loihtia. Vielä jokunen viikko toppiksia tiedossa siis. Vaikka eipä meillä niitäkään olla pahemmin ulkoilutettu kun neidit ovat olleet kipeinä. No onneksi ovat paranemaan päin ja yötkin saa nukkua jo normaaliin tapaan.

Väripiristystä kipeälle

Flunssa on saapunut meillekkin. Sitä täällä Pohjanmaalla on riehunut jo monessa perheessä, mutta meille se ei ollut tullut, paitsi nyt. Kuumetta Veronikalla ja molemmilla tyttösillä nokat tukossa. Oli ainakin rauhallinen ilta viime iltana, kun molemmat simahtivat kuin saunalyhdyt. Minä kokeilin Picasaa tänä aamuna ja voisin ajatella, että vaatii reilusti harjoitusta. Haaveilin jossain vaiheessa järjestelmäkamerasta. Olisin ostanut sen heti siihen paikkaan ellei fiksu isäni olisi toppuutellut. Meinasi, että perus kameralla pärjää aluksi kun opettelee katsoman maailmaa kameran kautta. Oppiessaan katsomaan ja etsimään maailman omituisuudet kameralle, vasta sitten on järkevää ostaa uusi kamera. Ja koska minulla ei ole rahaa, totesin isäni olevan ihan oikeassakin. Vaikka ostaisin kyllä kaikesta huolimatta kunnon kameran, jos olisi massia, fyffeä, kahisevaa..

Tyttösen yllä oleva omasta päästä sävelletty tunikamekko on ensimmäisiä trikoo-ompeluksia ja pallotrikoo on käytetty vanhasta paidasta. Vasta näin tytön ollessa jo kohta 2,5 vuotias on tunikamekko sopiva. Taidan tehdä vähän turhan paljon kasvuvaraa. Oli muuten kumman paljon energiaa neitosella, vaikka on yhä kipeä. Vasta saatuaan luvan pyyhkiä räkäpaperilla lattiaa, suostui pysymään edes hetken paikallaan. Alkaa jopa lähes kaivata kuumeisen mutisevaa neitosta tämän kiljuvan nuhanenän tilalle. Kyllä se kuume tuota menoa vielä taitaa nousta illaksi uudestaan. Isäntä muuten lähti hakemaan suuresta naapuri-citystä levyä mun kaappia varten. Jos ei tarvitsisi sotkun keskellä mattoa paukuttaa. Anopin mattoa aloitettu pitsisukkien ohessa, tulee sopivan erikoinen.

Kevätpipon väkerrystä..

Ensimmäinen kevätlakki on kudottu, mutta nauhat puuttuvat. En tiedä minkä väristä laittaisin. Isolle siskolle en taida laittaa lainkaan nauhoja, kenties kuitenkin jotain koristeita?

Minulle annettiin  Ystäväni blogista haaste, mutta en oikein tiedä kenelle sen olisin lähettänyt eteenpäin. Vastaan aina minulle esitettyihin kysymyksiin (mitä nyt muutaman kerran tekstiviesteihin olen epähuomiossa jättänyt vastaamatta ), joten en tälläkään kertaa tee poikkeusta. 

Haasteen ohjeet olivat yksinkertaiset:

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa. 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 

6. Ei takaisin haastamista.

Tuumasta toimeen siis!

11 asiaa itsestäni:

1. Olen kahden tyttösen (12/10 ja 8/12 syntyneiden) äiti ja olen heidän kanssaan kotona.

2. Inhoan loskaa.

3. Inspiroidun helpommin sotkussa, kuin kliinisen siistissä tilassa, mutta kuitenkin kaaos tukahduttaa kaikkein kauneimmatkin kukat. 

4. Olen hyvin ailahtelevainen persoona ja harvoin pitkävihainen.

5. Meinaan kokeilla isännän crossia ensi kesänä, muutenhan minulla on motskakortti aivan turhaan. (isäntä ei muuten ollut innoissaan, mutta .. )

6. Haluaisin, että asiat olisivat mustavalkoisia, jolloin ei tarvitsisi pohtia niin paljon.

7. Käsityöhuoneeni on tällä hetkellä kaaoksessa, mutta isäntä saattaa pelastaa tilanteen tekemällä minulle hyllykön. 

8. En olisi mitään ilman perhettäni.

9. Sanon asiat mieluiten suoraan, vaikka välillä se hävettääkin. 

10. En tiedä mitä tekisin sitten isona.

11. Minulla on periaatteessa aina niskat jumissa liiasta käsityöinnosta.

Haastajan 11 kysymystä minulle:

1.  Kesä vai talvi?

Vaikka rakastankin aikaa jolloin karvalakille on käyttöä, on kesä kuitenkin aina kesä. Hmm.. Taidan kuitenkin vastata talvi.

2. Suurin unelmasi?

Että tietäisin, mitä tahdon elämälläni tehdä ja mihin pystyn.

3. Mieleisin käsityösi?

Kun tekee kaikkea kohtuudella, ei pääse kyllästymään lajiin.

4. Ruoanlaitto vai leivonta?

Leivonta, mutta kumpaakaan en tee mielelläni.

5. Onnistunein käsityösi?

Varmaan ystävälleni tekemä värikäs keittiömatto.

6. Lempikukkasi?

Helmililja. Niitä haluan ison määrän kukkapenkille, kunhan sellaiselle saadaan tilaa.

7. Mikä saa sinut suuttumaan?

Monikin asia. 

Itsekkyys, epäoikeudenmukaisuus ja maailman pahuus joka lähinnä johtuu ihmisten ahneudesta ja luontaisesta pahuudesta ylipäätään.

Toki kuohahdan muutenkin vähän väliä, mutta harvoin olen pitkään vihainen.

8. Entä mikä tekee sinut onneliseksi?

Perhe, ystävät, muut läheiset ja käsityöt siinä lomassa. Horjuvainen uskoni.

9. Mikä on paras puolesi?

Tempperamenttisuuteni.

10. Entä huonoin?

Tempperamenttisuuteni.

11. Kankaat vai langat?

Vaikea valinta, mutta taidan valita langat. 

Koska en oikein tiennyt kenelle lähettää tämän haasteen niin jätin haastamatta ketään. 

Toivottavasti haastaja ymmärtää päätökseni :) .

Pitsisukkia ja nopeasti jotain muutakin

Jälleen yksi pari pitkiä pitsisiä villasukkia valmistui, vaihteeksi 40 kokoa sen 38 sijaan. Prässäyksen jälkeen sukat ovat ihan hienot, vaikka aluksi tuntui että on kovin 'pömppäisen' näköistä. Pääsiäisen kunniaksi tein myös todella nopean rimpsumekon Elenalle. Kangas on Miljoonakirppikseltä ostetusta reteestä aamutakista. Äkkiä saumurilla kyhäsin ja sitten takaisin pitsisukkien pariin :). Kevätasusteitakin pikkuisen väkertelen, mustaa kudottua pipoa luvassa.. kun aika ei meinaa riittää, tai sitten mulla on liian vähän tunteja vuorokaudessa ?