Ihana siitä tuli ja sopivan värinen. Melkein surku luovuttaa tämä siskolle, mutta saisinhan minä täläisen itsellenikin kudottua, lankaa on vaikka kuinka paljon jäljellä. Siskollani on saman värinen takki kuin minulla, joten sopii ainakin värinsä puolesta. Toivottavaa olisi, että muutenkin passais systerin päähän.
Kuvani ovat aina vähän mitä sattuu ja välillä niin sumeita, että ei mitään rajaa. Syy on joko kuvaajan tai kameran, joku rohkea vois sanoa että vika on molemmissa. Sain rakkaan Lumixini rippilahjaksi sisaruksiltani ja jos ei muuta niin on sillä ainakin tunnearvoa. Ja onhan se hyvä perus digikamera.
Kevät on muuten virallisest tullut kun kirppispullot (seli seli vai?) löytävät tiensä takaisin keittiön ikkunan väliin. Maisemakin kaunistuu kun katse kiinnittyy pulloihin, eikä Helluntaiseurakunnan Rukoushuoneeseen tai Rautanetin isoon keltaiseen halliin. Kenties kevään tullen maisemaan tulee muutakin kaunistusta kuin vaivaset pullot. Talomme on ainakin loistavalla paikalla, 5 min ja olemme paikkakuntamme KESKUSTASSA.. hih, joskus huumori on taiottava esiin. Tänne Pohjanmaan lakeuksille kun on välillä vaikea sopeutua, ihmisetkin ovat välillä niin erilaisia, ettei tiedä miten päin olisi. Minä kun olen suoran linjan naisia, kumartelu ei sovi minulle tai pikemminkin olen huomannut ettei siitä ole mitään hyötyä, kuitenkin kumartaessa pitää myös pyllistellä.