Aamuhämärissä otettu kuva rakastavaisista. Ensimmäinen tilauksesta tehty Tilda poikanorsu rakastui meidän Ronsu-neitiin. Haikeat olivat jäähyväiset kun Vorsun piti lähteä Seinäjoelle. Seinäjoella on hyvä pienen norsun asustaa ja ilahduttaa olemassa olollaan toista pientä poikaa.
Tosirakkauden iskiessä ei höröt korvat häiritse, hieman eri pituiset jalat ei menoa hidasta, vinot silmät ei rakkautta himmennä ja kokoero ei ole rasitteeksi. Itse kaukorakkauden kokeneena voin todeta, että kaikesta raastavasta ikävästä huolimatta, oli se sitten ihanaa aikaa. Nyt kun toista näkee joka päivä ja arki kuluttaa tavallisuudellaan, kaipaa sitä ikävöimistä ja odottamista, jälleen-näkemisen iloa ja ennen kaikkea pitkiä, pitkiä puheluita. Tarkoituksena olisikin tehdä puhelin Vorsulle ja Ronsulle, että saavat pitää yhteyttä.
Minä olen valinnut ja hionut tuolin, isäntä maalannut ja päällystänyt, Veronika on 'koristellut'. Näin siis syntyy yhdessä ja rakkaudella valmistettu istuin.
Vissiin pitäis jossakin vaiheessa verhoilla tuoli uudestaan. Vielä tuon mahdottoman koristeluvimman ollessa pahimmillaan annan olla tuolin tuollainen ja kutsumme tahroja koristeiksi (näin ei harmita niin paljon).
