Väri-ilottelua kerrassaan.

Vailla omaa ansiota löytyy onni.

Se vain annetaan ja se on.

Kukoistukseensa onni pääsee,

kun lapsi syntyy.

Pakahdus.

Riemu on rajaton

ja maailma saa tarkoituksen.

Ei ole mitään niin kaunista kuin oma lapsi.

Nyt tiedän sen:

minun elämäni.

Sinua olen odottanut,

elämäni tarkoitus.

Elämäni suurin ihme.

Juhla sydämmessä,

laulua soi kiitoksen.

Harmaavarpusen on täytynyt alkaa rakastaa värejä.

Pieniä nyssyköitä puuvillalankoja on kertynyt.

Ja jokunen yksittäinen super ihana keräkin pääsi testaukseen.

Anoppini heitti haasteen:

Keskolaan vauvanpeittoja tekemään, mars mars.

Aluksi tuntui ihanalta idealta kuluttaa langanloput.

Lopulta alkoi ajatus pienistä lämpimistä tirpaista olla tärkeämpi.

Ja vielä ne langanloputkin pääsivät iloiseen värien sekamelskaan.

Huhhuh, mitkä värit! <3

Kaikki langat ihan eripaksuisia ja palat erikokoisia, joten reuna on vähän kupruinen.

Mutta eiköhän joku kesävauva tästä lämmikettä saa :).

 Liitin vielä tähän yhteyteen joululahjaksi kummitytölle tekemäni viirinauhan. Tuli aika herkku.

Värikästä ja herkullista lauantaita teille toivotteleepi,

Kipa.

Jämäkuteita lattialle ja vähän myös seiniin

Arki on alkanut. Turvalliset rutiinit ovat täällä. Niihin panostaen vie arkeni kulku uuteen ulottuvuuteen.

Miten ihania voi olla joka päiväiset työt, kun vain ottaa sen asenteen.

Miten kauan tätä kestää sitä en tiedä, mutta nautin tästä hetkestä.

Tässä viimeisin virkkuutyö: jämäkudematto. Harmaan eri sävyjä päätyi eteiseen. Kohta on reunuskin sävysävyyn, jos näitä kelejä piisaa. Nauretaan sillekkin vain,

hurlumhei, kun on hyvä olla!

Ei stressiä, ei paineita, ei harrastusta työnä ja ei kiirus.

Kotikin on riisuutunut joulusta. Viimeisimmätkin joulukoristeet (kaikki koristevalothan ei ole joulukoristeita eihän?) ovat kaapin perukoilla ja jotain pientä on täytynyt kehitellä. Joku rohkea voisi kutsua touhuiluani sisustamiseksi.

Kierrätettyä kudetta taulunkehyksien ympärille ja taulu on valmis.

Hieman ihania kortteja, uusi 2014 kalenteri ja pienellä vaivalla taas himpun verran piristyi keittiö. 

Tein eteiseen hieman saman tyylisen taulun, mutta on niin vaikea saada edes jokseenkin valoisia kuvia eteisestä, että antaa olla. Enkä tässä ala valittamaan harmautta, joka vallitsee yhä.

Enkä todellakaan valita, että lunta ei ole maassa vieläkään, 

enkä muuten nyt ainakaan valita sitä ettei talomme vierestä kulkeva tie ole asfaltoitu vaan ihanan kurainen möykkytie. 

Miksi minä näitä valittelisin.

En tietenkään.

Saan käyttää kumppareita kaupassakin, eikä kukaan pahemmin edes ihmettele. 

Käyttäisin niitä varmaan juhlissakin, ellei nyt ihan joku vallan loukkaantuisi moisesta. 

Vulgaaria! 

Jatkan siis tätä eloani ihan ilman lunta ja koitan nauttia syksyksi ostetuista saappaista (enkä edes mieti sitä, että käyttäisin niitä kyllä yhä luntenkin saavuttua, vähän outo kun olen ;D  Karvalakki ja kumisaappaat, ihan perus settiä, eikö? ).

 Kaiken näköistä vaatetta sun muuta on valmistunut ja joululahjatkin on jäänyt vallan esittelemättä. Jotenkin ei vain meinaa virta riittää kaikkeen, kun panostaa arkeen. Siihen, että lapsiakin ehditään kunnolla sylkyttää, ruoka on laitettuna ja salaattikin pöydässä, siihen että talo olis suht siisti ja roskikset tyhjät. 

Ennen saattoi päivässäni kulua monta tuntia koneella ja blogipäivitykset vievät aina aikaa rutkasti. Nyt olen tietoisesti vähentänyt koneilua ja miten paljon kaikkea muuta ehdinkään tuona aikana tehdä. Olen aloittanut yhden projektin jossa lopuksi pääteltävänä pitäisi olla sen liki 800 silmukkaa. Se vie aikaa, mutta mikäs kiirus tässä valmiissa maailmassa olisi. Ihanaa haastetta harrastukseen. <3

Haasteita, ihania oivalluksia ja iloa arkeesi

toivottelee Kipa.

Tammikuun eka käsityö

Vastaanottaa uusi vuosi meidät mustalla sylillään.

Mustan loisto on kaunis, kun siihen uskaltaa katsoa.

Oman tyhjän olemattomuuden näkeminen on valaisevaa. 

Kauneutta mustassa tyhjyydessä, jatkumo iäinen ja lohdutus suloinen.

Valon varma voitto mustan pinnalla kimaltelee.

Valo kuitenkin kanssamme vaik musta on päivän kajo.

Katselen hiljaisuutta.

Katselen sen selkeää linjaa.

Seesteisyys nimenään.

miten verkkainen on kulku sen,

ei liikettä näy.

Onkohan pysähdyksissä hän,

onko matka kesken vai 

löytynyt määränpää sen.

hiljaisuus.

ihana kun olet täällä,

ohikulkumatkalla oletan?

Baktus pidennetyin silmukoin on Jonna Hietalan Kerällä -kirjasta. Pidennettyjä silmukkoja ja ainaoikeeta puolitoista metriä. Hieman muokkasin taas kilkutellessani ohjetta ja lisäsin myös tuollaiset pitsikolmiot reunaan. Lankana on pehmoista Dropsin Baby Merinoa. Ystäväni Iina antoi minulle joululahjaksi leimasimen, jotenka sitä piti testaaman. Pellavaan painoin Handmade by Aarrerasia ja pistelin kiinni. 

Hiljaisuus tässä talossa on kuin jonkin sortin välähdys. 

Siitä nauttii hetken ja sen muisto lämmittää.

Joskus sitä vain elää hetkessä niin, että tippa on linssissä kun maailman näkee pienenä.

Kauniit hetket helminauhassa tekee sen arjen.

Minun helmeni taitavat olla pieniä ja heiveröisiä. Niin hentoja on ilonhetket toisinaan.

Onneksi seassa on niitä kauniita hiottuja isoja puuhelmiä, joissa ei piikin piikkiä näy.

Ja niiden loisto on turvallista ja hyvin kestävää.

No mutta minä menen nyt viemään tämän yhden räkänokan nukkumaan päiväuniaan.

Lämmitän uuden vuoden aatosta jääneitä jauhelihapihvejä ja odottelen omia vanhempiani kylään.

Ihana arki suuren suurilla tvisteillä on sitten aika juhlaa ja tämähän on juhlaa, kun kaukaa saapuvat ilahduttavat läsnäolollaan.

Suuren suuria puuhelmiä, hentoja ja isoja kristallihelmiä ja iloisen värikkäitä muovihelmiä elämänlankaanne toivottelee Kipa

P.s. Kyllä, minun on valitettavasti aina oltava näin teatraalinen :D <3

Virkatut liivit ja pikaiset juhlaräpsyt

Joulua on juhlittu olan takaa. Ja synttäreitäkin pariin otteeseen on illastettu.

Juhlia juhlan perään. Huh, kuinkahan uuden vuoden 'juhlat' jaksaa? No, onhan tässä parisen päivää aikaa touhuilla jotain muutakin kuin syödä ja seurustella :).

Tässäpä kuva jämälagoista virkatuista liiveistä. Sovituskuvaa en edes yrittänyt lyhyellä pinnallani neitosista ottaa. Ei ei ei.. nyt on joku jouluahdistus/tylsistys/ylikäyminen päällä.

Olen ennenkin tällä samalla periaatteella tehnyt (Ympyrä jossa kädensuureiät), nyt tein pienenä muutoksena Afrikkalaisen-kukan tuonne selkään. Ja vieläkin näitä samaisia lankoja jäi pienen pienet nyssykät.

Langat ovat Novitan Seiskaveikkaa ja Impivaaraa. Koukku tais olla 3,5 . Minulla vain on hirmu löysä käsiala, että olis saanut melkein olla joku kolmosen koukku vähintään.

Veronika kolme veen juhlat juhlittiin jo monennen kerran eilen.

Tarkoittanee siis sitä, että jouluna on yksiä synttäreitä vaikea järjestää kun kaikilla on aina jotain.

Kummit kävivät juhlistamassa, mutta vastahakoinen oli itse juhlittava.

Ei enää lahjoja! kiukutteli väsynyt neitonen.

Paketit oli ihan OUT, leikkiminen YHDESSÄ ihan jostain ja tusseillakin oli vain kiva piirtää kunhan sai piirtää VAATTEILLE sekä PÖYTÄÄN. Ah. Ei yllätyksiä puuttunut eilisillasta.

Ja kakunkin sisältä paljastui yllätys:

Karkkipesä, kuten neitosen kummisetä osuvasti sanoi.

Illasta selvittiin ehjin nahoin. Vaikka hieman juhla-ahdistusta oli huomattavissa.

Kiitos kummeille ja pimuille. Ehkä ensi vuonna paremmissa fiiliksissä?

(tai ehkä pitää jättää paketit tuomatta ;D) 

Nyt lähdemmekin hieman tuulettumaan meren äärelle. Aaltoja ihastelemaan.

Niiden synkästä kauneudesta mykistymään. 

Ehkä ennen lähtöä otan tuolta Kinuskipiirakkaa äidin poimimilla vadelmilla höystettynä.

NAM. 

Oikein äklömakeeta, mutta tämä joulun jälkeinen arki kaipailee vähän ekstraa vaikka onkin kovin kaivattua.

Iloa päiviinne, lämpöä ja tunnelmaa.

Rakkautta ja pitkää pinnaa.

Ulkoilmaa vaikka sateella kuorrutettuna.

Se tekee ihmeitä <3

20.12.

Tänä aamuna suuntasin nokkani kohti anopin Joulupuotia. 

Ja päivystin siellä tämän aamupäivän.

On jäänyt taas tämänkin päivän päivitykset tänne myöhemmälle.

Parit räpsyt anopille tekemistä joulukalenterin paketeista pompahtaneista jutuista.

Idean näihin teepusseihin nappasin täältä .

Ja koska tykkään näperrellä. Tein anopille yhden päivän pakettiin tälläisen ns. lehden.

Iloa joulun odottamiseen <3.

2.

On jo toinen päivä joulukuuta. 

Tätä vauhtia mentäessä, on hirmu nopeasti vuosi 2014.

Noh, yrittäkäämme nauttia näistä kuluvista vuoden viimeisistä päivistä.

Onhan joulukuu ja tunnelma korkealla.

Anopille tekemästäni kalenterista paljastui mittanauha virkatulla suojuksella.

Mustan harmaa kuorrute puuvillalangasta ja nahkainen vetopala.

Kuorrute on tänään muutenkin IN, siitä lisää  huomenna :).

Näitä suojuksia tehtäessä kannattaa käyttää vaikka hieman liian pientä koukkua langalle, sillä tuota reunaa tehdessä mitta jää helposti näkyviin. Kuten kuvasta näette, hieman on tainnut olla liian iso koukku lankaan nähden. Oikean kokoinen muuten, mutta reunusta tehtäessä paistaa valkoinen suojus. Ei se niin tarkkaa ole, mutta ensi kerralla tehdessä tiedän kokeilla pienempää koukkua ja koitan tiukentaa tietoisesti käsialaa.

Kokeiluja, inspiroitumisia ja ennen kaikkea iloa arkeen teille toivottelee

KiPa. 

Virkattuja kukkia heijastimiksi

Kuka sanoikaan, että yksinkertaisuus on kaunista?

Yksinkertaisia nämä ovat, mutta kauneudesta en sitten osaa sanoa.

Jotenkin ainakin kovin söpöjä ovat he, mutta ehkäpä hieman käytännöllisen näköisiä.

Sillä yritin tehdä sellaisen kokoisen keskustan, että oikeasti heijastavat, eivätkä ole vain koristeita. 

Iloa arkeen ja seesteistä mieltä heille jotka sisällä pakoilevat sadetta!

(Ja se ken vei minun seesteisyyden ja pitkän pinnan, saapi palauttaa sen äkkiä takaisin. Laina-aika meni umpeen ajat sitten :D )

Anna hyvän kiertää -haaste ja perjantaiylläri.

Aloittakaamme perjantai-ylläristä.

Postimies toi lootaamme mustavalkoisen selvästikkin itsetehdyn kirjekuoren.

Mitä, keneltä?

Ihan selvästi varsinainen perjantaiylläri tiedossa sillä en tunnistanut käsialaa.

Ihanaa!

Harmaa kortti iloisella tekstillä. 

Blogisiskoni-Anni (kuten hän itse itseään tituleerasi) oli lähettänyt kortin minulle. 

Ihan parhautta.

Kiitos Anni.

Mitenkä voikaan harmauden keskelle tupsahtanut lisäharmaus ilahduttaa näin superisti.

Harmaa on vaan sitten toisinaan niiiiiiiin jees.

Ja sopi niin hienosti tämän päivän teemaankin. 

Sillä päätin vihdoin postata Anna hyvän kiretää -haasteen härpäkkeet.

Ideana oli siis tehdä haasteen nappaajalle jotain itse, joka taas tekee seuraaville haastenappaajille jotakin.

Haasteeni nappasi oman pitäjän ystäväni ja uskon saajan ihastuvan käsityöpussukkaan ja sen sisältöön. Sillä kankaat ovat aikas hänen lemppareita (omaamme käsittämättömän samanlaisen maun muuten) ja väritkin passaavat hänelle juurikin roimasti.

Marimekon Räsymatto-kankaasta tehty vetoketjullinen pussukka. 

Ainaoikein neuloen tuollainen neulojen säilytyslepare ja päällystetty mitta.

Kiertää saumat, lerpattaa ja vinksallaankin ovat. 

Mutta kiertää kuitenkin hyvää.

Toiselle puolelle neulojen säilytys 'rättiä' ompelin Sammalpolku-kangasta josta tiedän paketin saajan tykkäävän hirmuisesti.

Ihan huippu perjantai! 

Hiukset ovat kampaamatta, lapset parkuvat joka asiasta ja siivotakkin pitäis, mutta taitaa tältä perjantailta jäädä. Sillä tämä matamimimmi lähtee pakkaamaan kimpsuja, kampsuja, matkaeväitä, isänpäivälahjoja ja ennen kaikkea käsitöitä messiin. Kotikonnut odottavat pikaista piipahtajaa maatansa tallaamaan. Päivittelemään loppusyksyä, ihastelemaan alkutalvea. Odottelemaan lunta ja mussuttamaan äipän tekemiä pöperöitä. Kirppiskierrostakin vissiin luvassa.

Yllätykset ovat parhautta. Perhe ja ystävät super parhautta.

Pienet teot taitavat olla niitä kaikkista suurimpia tekoja. Niitä jotka jäävät tekemättä ainakin minulta alati. Ystävät. Olette ihania ja rakastan teitä kaikkia, kiitos kun pidätte pinnalla <3.

Super-perjantaita teille kaikille lukijoille!

 On aivan mahtavaa, että jätätte kommentteja, elätte mukana tunnelatauksissa ja piristätte kun meinaan virua jossakin harmauden pohjamudissa. 

Olette huippuja jokainen!

Kiitos.

<3

Virkattu johdonpäällys

Kiinteitä silmukoita puuvillalangalla virtajohdon ympärille, aikas talvinen fiilis!

On marraskuu. 

Tuo kuuran kruunaama kuu.

Villasukkien tepsutusta, ulkomaailman unohdusta. 

Oi maaraskuu, ihanaa kun olet täällä.

Pienoiseni nukkuu sylissäni. Turkoosi viltti ympärillään tuhisee.

On kuin lohdutus virtaisi sisälle hengenvetojen myötä.

Lämpöä, hetken kauneutta arjessa.

Pysähdystä juhlaan.

Ensi viikolla alan suunnitella joululahjoja. Alan tunnelmoimaan ja puuhastelemaan ilman jarruja. 

Oi että, kyllä tämä aika harmaudestaan huolimatta on vaan niin ihanaa. 

Pitkä talvi edessä ja aika kynttilöiden. 

Valo on yhä täällä.

Kynttilöiden välkettä Pyhäinpäivään toivottelee Kipa.

Pitsisiä viirinauhoja virkaten ja ommellen

Monena jouluna on ollut mielessä tehdä viirinauhoja. Taannoin ihana Anni lähetti minulle viirinauhan ja sekös oli söpö. Siitä vihdoin innostuen olen saanut viirinauhaideoita tuotettua ja tässäpä teille niitä näytellä taas lisää. Vanhoja pitsejä, uusia itsetehtyjäkin pitsejä ja sitten hieman lapsekkaampia virkattuja paloja. Tattadaa! Valmista on seitsemän viirinauhaa ja nekös on kiikutettu jo anoppilaan joulupuodin avajaisia odottelemaan.

Malli pitsiin omasta päästä ja sinapinkeltaisella kalalangalla. Kuvanmuokkaus muutti varsin railakkaasti värejä.

Tämä malli on Mary Oljen jostakin pitsikirjasta, en muista mistä.

Anteeksi heille, jotka eivät ole vielä yhtään joulutuulella. Meillä kun on pakko aina alottaa ajoissa. Ja tänä jouluna anoppi lisäsi sellaisen lisäbonuksen, että huhhui. En kyllä pahemmin ole saanut mitään aikaseksi puotiin tehdä, mutta edes hiukkasen.  

Olin ajatellut tehdä jämälangoista viltin, mutta palat ovat jääneet käyttämättä ja niitä on ollut liian vähän.  Ehkäpä joku rohkenee lastenhuoneeseen ajatella näin railakkaita väriyhdistelmiä. Minä ainakin taidan vielä virkata itsellenikin tälläisen.. tai ehkäpä nämä kaikki jääkin puodin hyllylle kiikkumaan ja saan vielä viedä näitä lahjaksikin joillekki (omasta mielestäni) onnekkaille.

Tänään tiedossa on vähän ompelua, vähän virkkausta, vähän neulontaa ja vähän kaikkea superhyper kivaa. Yölläkin aion valvoa, sillä isäntä on poissa huomiseen asti. Ai että.. joskus tämäkin on kivaa, vaan tulehan siltikin rakkaani pian ja turvallisesti kotiin. 

Ihan näin by the way.. Viljamin Puodin paketti tuli eilen ja niiiiiiiin oon iloinen. Ylläreitäkin paketti sisälsi ja kolkyt senttiä kangasta ylimääräistä. Kankaiden Yö, ole taas pian täällä!

No mutta näihin iloisiin hurraatihurraamisiin on hyvä päättää tämä postaus sen enempiä turinoimatta. Nyt on pakko vaan mennä tekemään ruokaa, laittamaan pyykkiä ja sitten, se on soronou ja surrururuurrrrr. Ihana kun on taas hyvä päivä meneillään. Minut tuntien voin kyllä vartin päästä olla murheenalhossa,  mutta ei mietitä sitä. Vaan nautitaan satalasis tästä hetkestä.

Värikästä päivää sinulle toivottelee

Kipa.