Pinnipiristys

Tälläisiä pinnejä tein tyttöselle tänään. Rusetit vapaasti leikattuja, ei mitenkään huoliteltuja. 

Käyttäjäkään ei ole mitenkään kovin huolellinen. Hän kylläkin sotkee varsin huolellisesti. 

Hän on huleva, sopeva ja lutuunen.

Aito.

Tänään satoi, paistoi aurinko.

Tänään oli huominen.

Huominen on tänään.

Nyt.

Tässä.

Tyttöni tutkii pihaa yksin. Sataa.

Hän nyhtää ruohon sieltä täältä,

höpöttää alati,

siirryn toiselle ikkunalle.

Tarkkailen.

Miten hän elää hetkessä.

Satakoot, 

otan petsopit ja näytän miten sataa.

Menen ekaa kertaa yksin pihalle.

Pelottaakin.

Viluttaa.

Lisää vaatetta pikkuinen,

Älä mene lähelle tietä.

Ei, ei,

kävelee suoraan tielle, taas.

äitikin kastuu.

Tänään oli hyvä päivä.

Elämää.

Ihanaa elämää.

Tätä tavallista arkea.

Tässä ja nyt.

Onni.

Tilkuista tehty pöytäliina

Pari vuotta sitten jouluna aloitin jouluviltin tekemistä. Jouluviltin tekoon kyllästyen ajattelin tehdä tyynyn, se jäi tekemättä. Viime jouluna jatkoin tätä ajatuksena päiväpeitto Veronikalle, jäi TAAS kesken. Nyt pääsiäisenä kyllästyen kaapissa pyörivään keskeneräiseen työhön päätin pikaisesti surauttaa reunat saumurilla. Kas, ryppyinen PÖYTÄLIINA, olisi vissiin pitänyt kastella ennen silitystä, mutta luonnossa rypyt näkyvät vähemmän kuin kuvissa.  Tilkut työhön ovat vanhoja verhoja, farkkuja, tyynyliinoja ja paitoja. Ainoastaan punainen pilkullinen tilkkukangas on ostettu kangaskaupasta, alennuksesta seki kuitenkin. 

Tytöt katselemassa  piirrettyjä ja leikkimässä aarteillaan. Maallinen pääsiäinen on löytänyt paikkansa meidänkin kodista. Joululahjaksi ystävältäni saama pahvilaukku toimii Veronikan aarrerasiana, täytyyhän tytöilläkin olla fuurunsa kun äidilläkin on. Ja kyllä mahdolliset rakkaat Turkulaiset lukijani, tämä käytti sanaa FUURU ja koki sen vielä luonnollisimmaksi valinnaksi. Pohjanmaa taitaa sittenkin sopia minulle? :D