Pitsisukkia jälleen.

Kevät on täällä. Aurinko on paistanut sen verran, että aivan alkaa pihatyöt innostamaan. En ole ennen pahemmin innostunut pihatöistä, mutta tänä keväänä tunne on toinen. Meille on ostettu pala maata lisää. Ei järin paljon, juuri sen verran, että siihen autotalli mahtuu ja hieman lapsille leikkitilaa. Vielä on monen moista paperia täytettävä, ennen kuin varsinaiset työt alkaa. Huoh.

Inspiroiduin metsäretkellä ottamaan isännän ÄLYKKÄÄLLÄ puhelimella kuvia. Kuvat otin inspiroimaan saamaan aikaseksi tikuttaa pitsiset villasukat loppuun asti valmiiksi. Otin vielä metsästä tikun mukaan olohuoneen pöydälle. Ihanat värit. 

Voitte vain kuvitella kuinka hauskaa isännällä oli ajella hölkkävauhtia autolla minä edessä jalkasin köpötellen. Välillä emäntä hyppäsi ojaan tai sen yli. Räpsäisi pari kuvaa, jatkoi matkaa hypätäkseen toisen ojan yli, pysähtyäkseen yhtäkkiä paikalleen ihmettelemään veden solinaa tai kuuntelemaan metsän ääniä. Miten olen kaivannut kaikkea tätä sydän lauloi. Muistutti metsän-neidolle jälleen, että Pohjanmaallakin on metsiä. Täälläkin on metsä täynnä ihmislapselle ihmeteltävää.

Jonkin asteista pihasuunnitelmaa tehdessäni huomasin, että meillähän kasvaa samanlainen puu OMASSA PIHASSA. 

Olenko siis ihan oikeasti kulkenut laput silmillä ja jättänyt huomaamatta tuollaiset ihanat värit? 

Olen. 

Tähän mennessä en ole kyllä erityisemmin edes piitannut pihastamme (enkä muuten rohkeista väreistäkään), mutta lisätila  tekee ihmeitä. Uudet tuulet puhaltavat ja meille saadaan jonkinmoinen terassi. Ja sinne olen saamassa ihanan viiniköynnösportin. Sitä siis toteutetaan sillä välin kun  'paperit' ja luvat odottavat valmistumistaan ja sitten vitkuttelevat virastoissa sekä postissa.

Pitsisukat jälleen..

Näitä pitsisukkia on tullut tehtyä jo jonkin verran ja vielä olisi muutamat tekemättä. Nämä sukat ovat kudottu vaalean harmaasta Novitan Impivaara-langasta. Laitan vielä ruskeat satiininauhat rusetille ja sukat pääsevät ensi syksyä serkun kaappiin odottamaan. Ei syksystä sen enempää, nautitaan keväästä joka pikkuhijaa alkaa olla jo täällä.

 Hiljaiset huokaukset loskasäässä kuultu ja sorapiha on lumesta paljas. Kevät, miten sinua onkin kaivattu. Lämmitä kasvoja vielä hetken, kunnes sydämmessä asti tunnen sen. Aivan kuin olis uudesti syntynyt, kun hetken on saanut paistatella ulkona kevättä ihmetellessä. Ja saattaa silläkin olla vaikutuksensa, että vanhempani ovat tänne Pohjanmaalle eksyneet. Voi kun olisivat eksyksissä kauemminkin, mutta arki kutsuu ahertajiaan.

Pitsisukkia ja nopeasti jotain muutakin

Jälleen yksi pari pitkiä pitsisiä villasukkia valmistui, vaihteeksi 40 kokoa sen 38 sijaan. Prässäyksen jälkeen sukat ovat ihan hienot, vaikka aluksi tuntui että on kovin 'pömppäisen' näköistä. Pääsiäisen kunniaksi tein myös todella nopean rimpsumekon Elenalle. Kangas on Miljoonakirppikseltä ostetusta reteestä aamutakista. Äkkiä saumurilla kyhäsin ja sitten takaisin pitsisukkien pariin :). Kevätasusteitakin pikkuisen väkertelen, mustaa kudottua pipoa luvassa.. kun aika ei meinaa riittää, tai sitten mulla on liian vähän tunteja vuorokaudessa ?

Jälleen pitsisukkia..

Neljä näitä pitsisukkia tehtynä ja vielä saman verran tekemättä eli yhteensä näitä 8 sukkaa!  Ihmiset ovat ihastuneet tähän malliin ja tahtovat vielä tismalleen samoilla väreillä (valkoinen lanka ja ruskea nauha), vaikka olen yrittänyt kaupitella muitakin värejä. Ymmärrän täysin miksi tämä malli ja tämä väri on mieleinen. Onhan Garnstudion sivuilta löytämäni kuvio äärettömän kaunis. Yritän tehdä jokaisesta sukasta edes kärjen ja kantapään verran erilaiset. Oli kyllä pakko ottaa toisille puikoille sellainen inspiraatiotyö, ettei mene järki näitä  samoja pitkiä sukkia tehdessä :D. 

Tässä myös maton tilanneelle asiakkaalle yllätykseksi kori, johon käytin kaikki loput lilat kuteet joita minulla oli. Hän tilasi minulta virkatun maton ja se oli hieno paikallaan (näitte kuvan täällä ja saatte myös ohjettakin joskus kun innostun). Käytössä huomasimme, että valkoinen kude ei sopinut joukkoon. Oli sen verran, no sanotaanko kuten anoppini, fletrua kudetta (kiiltäväpintainen ja toiset mattapintaisia), että tykymmät kuteet nostivat valkoisen kuteen kuprulle. Harmittava juttu, mutta käsityö on aina vähän tämmöstä. Käytännössä vasta huomaa, että mikä oli vika juttu ja mikä loistokas idea. Paksuus kuteilla kuitenkin oli suurinpiirtein sama, joskus jopa valkoinen oli paksumpaakin kuin lilat. Elikkä syy siis oli kuteen laadussa muuten. Fletru mikä fletru ;D . 

Pitsisukat jälleen..

Tummansinisestä Novitan Nalle-langasta tikutin pitsisukat kälylleni. Pitsimalli on Linda Marvengin Nyt neulomaan! -kirjasta, muuten malli on omasta päästä. Kiva kun saa tehdä sukat kuin palapelinä, osaset loksahtelee paikoilleen soveltaen ja työn edetessä. Yhtäkkiä idea ja lanka muuntuu sukaksi. Nyt ei muuta kuin postittamaan sukat. Toivottavasti ovat passelit.

Piiitkät sukat jämälangoista..

Anopin yksi joululahja valmistui tänään. Värikäs persoona vaatii veroisensa sukat. Hirmuisesti oli päättelemistä, mutta nyt se on tehty ja tyhjenipä lankakori mukavasti. Näissä on anopin mukava tassutella niin sisällä kuin ulkona. Tiedän, että anopiltani löytyy luonnetta tallustella näissä jopa ihmistenilmoilla :).

Virkatut tossut

Nämä tossut valmistuivat suhteellisen nopeasti rupattelun lomassa. Tossuissa on käytetty kolmea erin väristä lankaa päällekkäin. Hienosti sai kerän loput kulutettua näihin. Vielä olisi paljon lankoja joita kuluttaa. Malli on omasta päästä, mutta kukka on nimeltään 'perinteinen kukka'. Nappi on joku löytö Närpiöstä.

 Olohuoneen maton virkkasin joskus ajat sitten. Tämä on jo toinen tämän kokoinen matto, jonka olen olohuoneeseen virkannut. Ensimmäisen maton tein lakanoista revityistä kuteista, mutta matto ei sitten ollut kestävä. Vanhat kuteet sen verran haperoita, että kirjaimellisesti repeytyi käsiin. Monta tuntia työtä hukkaan heitetty, mutta ei sentään ihan ilman mattoa olla, kun on uusi tilalla.

Pitsisukat siskontytölle

Siskontyttö tilasi minulta pitkävartiset valkoiset pitsisukat, joissa olisi ruskea nauha. Saamansa pitää. Mieluinen ohje löytyi Garn Studion nettisivuilta ja lankana käytin valkoista Novitan Nalle-lankaa. Nauha on ostettu Turun Jätti-Rätistä.

Sukat olivat minun jalkaani sen verran piukat, että en viitsinyt venyttää niitä koko pituuteensa, vaan jätin ne ryppyyn. Pistän postiin nämä maanantaina ja sitten saa tyttönen laittaa pitkien saapikkaidensa kanssa nämä. Ja mikäli kevät tätä vauhtia tulee, kohta näitä pidetäänkin jo kumisaappaiden kanssa. Ajatuksena on, että varsi tulisi aavistuksen polven alapuolelle, mutta saa nähdä miten jalkaan asettuvat, kun tyttö nämä vihdoin sovittaa. On talossa ainakin pitäjiä, jos ovat kyseiselle tyttölle naftit.

Pienestä on hyvä aloittaa..

Kirjoneule on meinannut olla välillä erittäinkin haastavaa. Nyt päätin haastaa itseni tekemään ihan pienen kirjotyön näin aluksi. Ja ihan kivasti onnistuivat. Sain hieman kulutettua omia ja anopinkin lankoja. 

Sukista tuli melkein liiankin pitkät, mutta pienelle kimparalle sopii sukat makkaralle. 

Oheen liitin myös joskus aikaa sitten tekemäni sisustustyynyn.

 Hieman kivaa kangasta, kirppikseltä pitsi ja tyyny sisälle.

Kyseinen tyyny koristaa kavereineen tällä hetkellä pikkuneidin sänkyä.