Jokainen on taideteos.

Tänään on ollut hyvä päivä. 

Seesteinen.

Yllätyksellinen.

Tavallisesta poikkeava.

Kasvolihakset hymystä kangistuneet.

Aurinko on sokaissut kimmellyksellään.

Ja kylmä todellisuus on ollut lähellä, mutta silti ihanan kaukana.

Oma koti kullan kallis.

Pysähtynyt.

Ajatuksia ilmassa leijuu

ja todellisuus on läsnä.

Omaan maailmaani tahtoisin jäädä,

hiljaa käpertyä ajatuksiini.

Ei antaa niiden leijua,

eikä ainakaan antaa niiden satuttaa.

Pois,

mene pois sinä todellisuus.

Pysy kaukana kylmyys elämän.

Ole lempeä maailmain mun,

ole hiljainen kehto keinuvainen.

Ole rakkaimpain syli,

ole turvaisa huominen.

Pysy kaukana tyhjyys todellisuuden,

ole täyttymys unelmain,

ole intoa uuden viehätyksen,

ole jännitystä keveää.

Anna minun olla vaan,

olla hiuksen hieno hipaisu tyhjässä.

Maalarin taideteos,

valkoinen paperi ja musta rosoinen veto.

Rosoinen kuin kivi,

vahva kuin kosken kuohu.

Taideteos abstrakti.

Jos kerran todellisuus on läsnä,

niin piilota minut.

Piilota pois katseilta,

jotka ei abstraktia ymmärrä.

Käännä selkä teoksen,

ettei sen tyhjyys katsetta tavoita.

 Todellisuus.

Jos kerran läsnä olet,

niin jatkathan taidetta.

Piirräthän rosoiselle jatkoa.

Kesken on teos maalarin,

kovin synkkä on sävy sen.

Piirrä kirkkaita värejä,

iloa ja onnea.

Varjosta oikein ja tunteella,

mutta väritä siihen toivoa.

Rakkaiden läheisyys

ja ystävien apu.

Piirrä siihen vapaus.

Herätä huomaamaan,

että miten ihana on olla kesken.

Ihana on olla abstrakti teos 

ja vailla kirkkaita värejä.

Miten ihana on maalata musta pois.

Kiitos onnitteluista ihanat, kukkasista, lahjoista ja halauksista. Korva kuumottaa onnittelupuheluista ja olo on kuin omenalla. Ihan pakkohan tässä on uskoa, että minusta välitetään ja en ole yksin.

Ja pitkästä aikaa minulla on tunne, että hetkittäin minullakin on jotain läheisilleni tarjota.

Halauksia, iloisia ajatuksia.

Itseensä uskomista, luottamista ja rakastamista.

Paljon paljon värejä ja iloisia projekteja 

teille toivotteleepi,

Kipa.

P.s. Millainen taideteos se sinä mahtaisit olla?

Valon aikakausi.

Talvi on ollut valon ja varjon leikkiä.

Varjo on ollut voitolla lähes päivittäin.

Toisinaan tuntui, että varjon mahti ois voittamaton.

Mittaamattoman suuri on sen voima.

Tuo mykistävä kauneus on käsittämätön.

Mutta se ei ole valoa voittanut,

Se ei ole valoa kauniimpi,

Eikä se ole ilman valoa mitään.

Varjon rakkaus on kukoistanut, 

on vuoro valon loistaa loistoaan.

Kimmeltää kaunista vapauttaan,

antaa ääriviivat tulevalle ja 

lohduttaa.

 Valon ja varjon leikki,

miten kaunista se on.

Rakastan näitä polkuja, 

joita tallaan askelin iloisin.

Rakastan niitäkin polkuja, 

joita tallasin valtakaudella varjon.

Varjon syli on musta,

kaunis ja lohduttava.

Vaan vie se voimia enemmän, 

kuin antaa se voi.

Arvostan niitä polkuja, 

jotka erheitä ollut on.

Rakastan niitä polkuja,

joilla kukkii anteeksanto ja 

rakkaus rajaton.

Rakastan niitä polkuja,

joissa ystävät kulkevat,

vieretysten käsikädes,

kumisaappaissa hupsuina.

Kohti kauniita hetkiä,

valon seuras kuljetaan.

Oli polku synkeä hetken matkaa,

oli niin synkkä tie, 

et kuolemaa tavoittelin ja 

etsin ihmeitä sen.

Kunnes valo loisti luokseni,

kuiski totuuksiaan.

Et elo on ihmisen lahja,

kaunis on ihminen.

Sen tarkoitus on rakastaa,

elämää ja elon antajaa.

Tallata polkunsa ilolla,

nauttia matkasta.

Luonnon vastaista ois, 

jos kuolema ei pelottais.

Siis tallaa polkus ilolla,

luota askeliis.

Hymyssäsuin katsele Taivasta,

salaisuuksille hymyile.

Suuruus ihmisen on vähäinen,

mut tavoittelemisen arvoinen.

Vaik se pois kerran otetaan, 

niin matkalla täs ollaan vaan,

matkanteko on elämää 

ja siitä nauttia saa.

Tanssin siis tasajalkaa,

laulan kiitosta valolle,

et ihana on seuras sun,

kaunis loistos keveä.

Kimmellä poskellain pitkään,

lämmitä yöhön pimeään.

Vastaanota aamuun suloiseen,

kannattele päivään uuteen.

Sivele poskein nukkaa,

puhaltele lempeästi eloa.

Pakahduta ilolla,

rakkaudella nukuta.

Että semmosta tekstiä taasen.

Keittiö siis on nykyään valkoinen ja siitä toivottiin kuvia. 

Keittiön tulevista verhoista, tulevista patalapuista, tulevista keittiöliinoista jne. tulee sitten kuvia, kun vain emäntä jaksaa ne kyhätä. Ei sen valon aikakaudellakaan mahdottomiin pysty, milläs sitä aika riittää ihan kaikkeen. Maltti on valttia vai miten se meni? 

Kiitos yhteisestä matkasta teille,

ja tervetuloa uusille kirjautuneille lukijoille. 

Ihanaa kun olette seurassain,

iloa teille toivoo

Kipa.

Hiljainen helmikuu

Meillä helmikuu on alkanut aikas hiljaisissa merkeissä.

Kova flunssa emännällä.

Ei ollut karvalakkia sunnuntaina päässä. Siitäs sait!

Vähän suklaata, petaamaton sänky, köllöttelyä sohvalla.

Arkinen kaaos valitsee talossa.

Erinäisiä jämälankajuttuja työnalla. 

Jos jotain tyynyä..jos yhtä peittoa.. 

ehkä toistakin peittoa.. 

Hiljaista helmikuuta, jossain kuulemma vietetään herkutonta helmikuuta .

On niin kuriton emäntä, että 

helmikuu(KIN) vietetään hunningolla.

Iloa arkeenne!

Ja tervetuloa uusille lukijoille <3.

Jämäkuteita lattialle ja vähän myös seiniin

Arki on alkanut. Turvalliset rutiinit ovat täällä. Niihin panostaen vie arkeni kulku uuteen ulottuvuuteen.

Miten ihania voi olla joka päiväiset työt, kun vain ottaa sen asenteen.

Miten kauan tätä kestää sitä en tiedä, mutta nautin tästä hetkestä.

Tässä viimeisin virkkuutyö: jämäkudematto. Harmaan eri sävyjä päätyi eteiseen. Kohta on reunuskin sävysävyyn, jos näitä kelejä piisaa. Nauretaan sillekkin vain,

hurlumhei, kun on hyvä olla!

Ei stressiä, ei paineita, ei harrastusta työnä ja ei kiirus.

Kotikin on riisuutunut joulusta. Viimeisimmätkin joulukoristeet (kaikki koristevalothan ei ole joulukoristeita eihän?) ovat kaapin perukoilla ja jotain pientä on täytynyt kehitellä. Joku rohkea voisi kutsua touhuiluani sisustamiseksi.

Kierrätettyä kudetta taulunkehyksien ympärille ja taulu on valmis.

Hieman ihania kortteja, uusi 2014 kalenteri ja pienellä vaivalla taas himpun verran piristyi keittiö. 

Tein eteiseen hieman saman tyylisen taulun, mutta on niin vaikea saada edes jokseenkin valoisia kuvia eteisestä, että antaa olla. Enkä tässä ala valittamaan harmautta, joka vallitsee yhä.

Enkä todellakaan valita, että lunta ei ole maassa vieläkään, 

enkä muuten nyt ainakaan valita sitä ettei talomme vierestä kulkeva tie ole asfaltoitu vaan ihanan kurainen möykkytie. 

Miksi minä näitä valittelisin.

En tietenkään.

Saan käyttää kumppareita kaupassakin, eikä kukaan pahemmin edes ihmettele. 

Käyttäisin niitä varmaan juhlissakin, ellei nyt ihan joku vallan loukkaantuisi moisesta. 

Vulgaaria! 

Jatkan siis tätä eloani ihan ilman lunta ja koitan nauttia syksyksi ostetuista saappaista (enkä edes mieti sitä, että käyttäisin niitä kyllä yhä luntenkin saavuttua, vähän outo kun olen ;D  Karvalakki ja kumisaappaat, ihan perus settiä, eikö? ).

 Kaiken näköistä vaatetta sun muuta on valmistunut ja joululahjatkin on jäänyt vallan esittelemättä. Jotenkin ei vain meinaa virta riittää kaikkeen, kun panostaa arkeen. Siihen, että lapsiakin ehditään kunnolla sylkyttää, ruoka on laitettuna ja salaattikin pöydässä, siihen että talo olis suht siisti ja roskikset tyhjät. 

Ennen saattoi päivässäni kulua monta tuntia koneella ja blogipäivitykset vievät aina aikaa rutkasti. Nyt olen tietoisesti vähentänyt koneilua ja miten paljon kaikkea muuta ehdinkään tuona aikana tehdä. Olen aloittanut yhden projektin jossa lopuksi pääteltävänä pitäisi olla sen liki 800 silmukkaa. Se vie aikaa, mutta mikäs kiirus tässä valmiissa maailmassa olisi. Ihanaa haastetta harrastukseen. <3

Haasteita, ihania oivalluksia ja iloa arkeesi

toivottelee Kipa.

Anna Hyvän kiertää -haaste

Muutama päivä sitten tupsahti postista lappu, että pakettisi on noudettavissa.

Sydän sykkyrällä odottelin koko päivän, että pääsisin hakemaan pakettia. 

Ei tullut sopivaa saumaa hakea sillä meillä oli ihania vieraita <3.

Isäntä lähti illalla juoksulenkille ja lupasi tuoda puketin postista.

Kilometrin verran hän sitten juoksi laatikko kainalossa vesisateessa. HIh.

Kääreiden sisältä paljastui värikäs itse päällystetty pahvilaatikko.

Ihana!

Ja sisällä lymyili läjäpäin erilaisia itse tehtyjä kortteja sekä kolme ihastuttavasti päällystettyä tulitikkuaskia.

Oi että! Jokainen kortti oli mieleen ja niitä oli aikas monta, joten ei tarvitsisi vähään aikaan tehdä itse.

Mutta näitä ihastuttavia kortteja selaillessani innostuin minäkin askartelemaan. En kyllä jaksanut niitä ruveta kuvailemaan, sillä paljon kivempia nämä ovat.

Ja mistä nämä sitten ovat?

Kristallinkirkkaat ideat! -blogista

nappasin haasteen ja hän siis lähetti nämä minulle. 

Että kiitos hirmuisesti ilahduttavasta ja INSPIROIVASTA lahjasta.

Tästä pääset myös näkemään tekemäni jutut Iina-ystävälleni, joka puolestaan hänkin pisti hyvän kiertämään. :) 

Kuvaaminen tuotti taas tuskia. Hirmuisesti varjoja ristiin ja rastiin. Salamaa ei viitsinyt käyttää ja valoa ei meinaa riittää. Tai sitten kuvat sinertävät ja taidot uupuvat :D. Ei kyllä mitään kuvausinspiraatiota ole minuun iskenyt, mutta saapa näistä selvän. 

Väriä Pyhäpäivääsi ihanainen.

Inspiroivaa eloa, oloa ja touhua

toivottelee

Kipa.

Virkatut liivit ja pikaiset juhlaräpsyt

Joulua on juhlittu olan takaa. Ja synttäreitäkin pariin otteeseen on illastettu.

Juhlia juhlan perään. Huh, kuinkahan uuden vuoden 'juhlat' jaksaa? No, onhan tässä parisen päivää aikaa touhuilla jotain muutakin kuin syödä ja seurustella :).

Tässäpä kuva jämälagoista virkatuista liiveistä. Sovituskuvaa en edes yrittänyt lyhyellä pinnallani neitosista ottaa. Ei ei ei.. nyt on joku jouluahdistus/tylsistys/ylikäyminen päällä.

Olen ennenkin tällä samalla periaatteella tehnyt (Ympyrä jossa kädensuureiät), nyt tein pienenä muutoksena Afrikkalaisen-kukan tuonne selkään. Ja vieläkin näitä samaisia lankoja jäi pienen pienet nyssykät.

Langat ovat Novitan Seiskaveikkaa ja Impivaaraa. Koukku tais olla 3,5 . Minulla vain on hirmu löysä käsiala, että olis saanut melkein olla joku kolmosen koukku vähintään.

Veronika kolme veen juhlat juhlittiin jo monennen kerran eilen.

Tarkoittanee siis sitä, että jouluna on yksiä synttäreitä vaikea järjestää kun kaikilla on aina jotain.

Kummit kävivät juhlistamassa, mutta vastahakoinen oli itse juhlittava.

Ei enää lahjoja! kiukutteli väsynyt neitonen.

Paketit oli ihan OUT, leikkiminen YHDESSÄ ihan jostain ja tusseillakin oli vain kiva piirtää kunhan sai piirtää VAATTEILLE sekä PÖYTÄÄN. Ah. Ei yllätyksiä puuttunut eilisillasta.

Ja kakunkin sisältä paljastui yllätys:

Karkkipesä, kuten neitosen kummisetä osuvasti sanoi.

Illasta selvittiin ehjin nahoin. Vaikka hieman juhla-ahdistusta oli huomattavissa.

Kiitos kummeille ja pimuille. Ehkä ensi vuonna paremmissa fiiliksissä?

(tai ehkä pitää jättää paketit tuomatta ;D) 

Nyt lähdemmekin hieman tuulettumaan meren äärelle. Aaltoja ihastelemaan.

Niiden synkästä kauneudesta mykistymään. 

Ehkä ennen lähtöä otan tuolta Kinuskipiirakkaa äidin poimimilla vadelmilla höystettynä.

NAM. 

Oikein äklömakeeta, mutta tämä joulun jälkeinen arki kaipailee vähän ekstraa vaikka onkin kovin kaivattua.

Iloa päiviinne, lämpöä ja tunnelmaa.

Rakkautta ja pitkää pinnaa.

Ulkoilmaa vaikka sateella kuorrutettuna.

Se tekee ihmeitä <3

22.

Eipä ole montaa päivää aattoon enää.

Huomenna pakkaamme auton ja suuntaamme kohti Varsinais-Suomea.

Ihanaa!

Omien vanhempien luona joulu <3.

Tänään anopilta sain tuollaiset ihanat naulakkokoukut. Päätyivät olohuoneen tyhjälle seinälle. 

Ei tarvitse enää säilyttää käsityökasseja lattialla. Ihanaa! Ja kirpparilta löysin ihastuttavan joululiinan olohuoneen Tulilatvan alle puolellatoista eurolla. <3

On ollut taas kovin harmaa päivä. 

Karkasimme kotoa mummulaan ja kävimme viemässä jouluterveisiä sinne.

Nyt onkin kova pakkausurakka edessä, kun eilen yöllä ei enää jaksanut.

Ens jouluna ei kyllä yhtä ainoaa pakettia laiteta. (.. ja niin varmaan :D . )

Pienet pakkailut kun on tehtynä ja muutamat lahjatkin vielä paketoituna, niin sitten saa suunnata kohti lapsuusmaisemia. 

Kyllä vielä sen verran viitsii touhuta, vaikka meinaa jo vähän joululöhöily iskeä päälle. .. 

Jouluiloa harmauteen ja rauhaisaa neljättä adventti-iltaa!

Luukku 18

On tunnelmallinen päivä. Aurinko paistaa ja kynttilöitä poltellaan.

Jossakin sanottiin, että auringon loistaessa ei pitäisi kynttilöitä poltella. 

Mutta ei tuo möllötin niin paljon valaise, etteikö kynttilä pääse oikeuksiinsa.

Löysin kirpparilta ihanan lautasen kahdella eurolla. Ihan kuin olis jollain tussilla tehty. Vau.

Anoppini antoi tänään joulukuun kahdeksantenatoista päivänä servettejä.

Kauniita sellaisia, oi oi <3

Ajatelkaa   k.a.h.d.e.k.s.a.s.t.o.i.s.t.a   päivä joulukuuta.

Aika menee nopeasti.

Ja siitäkin syystä menen äkkiä takaisin joulutohinoihin.

Jotain vähemmän herttaista on luvassa, nimittäin keittiön roskiskaapin siivousta. Yök.

Tänään on myös luvassa (toivottavasti) viimeinen joululahjojen ostosreissu. 

Ehkä jotain kukkiakin löytyisi upotettujen Tulilatvojen tilalle?

Hempiää keskiviikkoa teille ihanaiset!

Kiitos kommenteistanne, piristävät toooodella paljon <3