Luukku 16.

Synkeä syyskeli ulkona. 

Sisällä joulufiilis. 

Kiitos anopille kun piristi päivääni suloisella GG:n sirottimella.  

Minä vuorostani annoin tänään anopilleni nahkatossut.

Huomenna anopiltani on luvassa pehmeä paketti. Oi oi.. jänskättäiskö hiukan?

Paljon on pakettien sisältöjä jäänyt kertomatta ja kuvaamatta. Ainakin anopiltani saatuja leivontatarvikkeita jossakin postauksessa tulee vilahtamaan, mutta varmaankin vasta sitten kun juhlimme esikoisen synttäreitä.

Jännittävyyttä joulunodotukseen toivoo Kipa

10.12. Jopas alkoi nahkakin sinertää.

Hurr miten on ollut kylmä.

Ihanan kylmä, kun vain älyää pukea yllensä tarpeeksi.

Karvalakki taas niin mukana kuvioissa.

<3

Tämän päivän luukusta tuli kasa nahkaa.

Läjäpäin kauniin sinisiä nahan paloja. 

Sellaisen kokoisia, että saisin vaikkapa niitä nahkatossuja tehtyä.

Ompelukone taas ei oikein pidä ideasta.

Mutta minä hihkuin, pompin ja kiljuin ilosta. 

Ja ompelukone, tuo rakas kapistus.

Tuo ei sirkuttanut iloisesti, ei hurissut suloisesti.

Raakkui kuin varis, vaatien kidutuksen lopetusta.

Enkä lopettanut.

En vaikka piti hieman purata, onnistumatta siltikään saamaan saumoja suoraan.

Ja tuossa takelluksen keskellä huomasin leikanneeni myös mittanauhan katki.

Liekö ollut jo ennen, tiedä häntä.

On noita apureitakin, mutta kiitos kuulukoon kelle tahansa, on minulla kuitenkin älypuhelinpussukassa käsilenkkinä mittanauhaa. Tuo nahkapala on kaikista rosoisin pala minkä löysin. Sellainen hieman kulunut ja siinä on tuollainen magee merkintä. 

Oi, sanon minä <3.

Ja vuorikankaana on Marimekon Räsymattoa. Kuvassa näyttää super nuutuneelle, mutta taitanee tuo kamera vain olla turhan tarkka. Eihän pussukkani nyt voi mitenkään olla täynnä langan pätkiä vaikka on jo käytössä! ;D

Ja vaikka tänä jouluna olen tietoisesti välttänyt turhia ostoksia, piti kuitenkin anoppini joulupuodista mennä ostamaan erään tutun naisen tekemä kynttilä.

Just mun näköinen tuo kuppi.

Oi, jo toisen kerran yhteen postaukseen. Taitaa olla hyvä päivä.

No mutta, Tuulimylly-Elena jahtaa isosiskoa ja kova meteli lähtee kiljukauloista. Taitanen mennä vaimentamaan hieman volyymiä neideistä ja sitten leivotaan kukkosia.

Nam.

No mutta, herkullista tiistaita teille lukijani, iloa ja sen sellaista tasapuolisesti kaikille!

7. ja 8. luukku

On vierähtänyt pari luukullista päiviä. 

Paperit ovat rapisseet, iloisia hihkaisuja ollut ilmassa ja kääröistä on paljastunut taas ihanuuksia.

Luukku 7. tarjosi minulle ihanan tiskiharjan (ostettu kuulemma Ilmajoelta Mallan Makeat -puodista, nettikauppaan pääset tästä ), kyllä nyt kelpaa tiskailla. Tekaisin pinon tiskirättejä tässä taannoin. Kuvassa näkyy Elenan vanhasta ikitahraisesta bodystä tehty rätti. Toimii kyllä mainiosti ja piristää kummasti tylsää siivouspäivää, kun äkkiä surauttaa saumurilla parit rätit. 

Anoppi saikin sattumoisin tänään paketistani rätin, joten tästä syystä yhdistin parin päivän kalenteripostaukset.

 Aika hetken ilo tuollainen rätti, mutta ei mietitä sitä. Saahan tuon moneen kertaa pestä koneessa ennen kuin se on käyttökelvoton. Ja vähän haperoitunut rätti menee kyllä vielä vessarättinä jos oikein kuvaan ihastuu.

Tänään onneksi ei pahemmin tarvitse siivoilla. 

Saa keskittyä rauhaisaan sunnuntaihin.
Kirkas ja sees päivä onkin, ihanaa!

Leppoisaa sunnuntaita teille kaikille <3

6.12.

Juhlistamme tänään kukin omalla tahollaan Suomen itsenäisyyttä. 

Miten on pieni Suomi pärjännyt ja sinnitellyt sodassa. Nyt on meillä rauha ja ilo.

Vapaus.

Hiljentykäämme myös kunnioittamaan sitä työtä, mitä sotaveteraanit ovat edestämme tehneet.

Meillä on itsestäänselvyyksillä ympäröity itsenäinen valtio ja olkaamme kiitollisia.

Työ on ollut suuri ja käsittämätön.

Kärsimykset, puute, nälkä ja suru ovat olleet suuret. Emme me osaa sitä ymmärtää. Voimme vain kuvitella tuon kaiken pelon ja surun ilmapiirin hallitsevuuden. Olemme vapaat nauttimaan isiemme työstä ja suuresta Varjeluksesta joka meitä on siivittänyt aina tähän päivään asti. 

Teemaan sopien tämän päivän paketista sain anopilta Suomenlippuja ja ison kennon kananmunia.

Mitä tapahtui max. vitosen lahjoille, sitä en tiedä, mutta kerrassaan ihana lahja!

Itse annoin vanhan lampetin, jota voin täällä vilauttaa vielä joskus.

Eilen olimme ystäväni luona ompelemassa. 

Oli kyllä antoisa ompelu-ilta, sillä sain kahdet töppöset tehtyä joulupakettiin.

(Kaavat ovat täältä )

Kangas on täällä ennenkin vilahtanutta Majapuun Apilapalloa ja Uniikki-lappu on Kestovaippakaupasta.

Laput menivät molemmat hieman vinoon, mutta muuten olen tyytyväinen tossuihin. Tikit suorassa ja purata ei tarvinnut. Jei!  Kiitos ystävälleni seurasta ja iltapalasta <3 .

Nyt taidamme mennä likkojen kanssa pihalle. Pulkka, tytöt ja iloinen kikatus, siinä tie onneen.

Kiitos Isien, saamme nauttia tästäkin päivästä kaikessa rauhassa <3

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ihanaisille! 

5. Piparimuoteista koristeita

Päivät hiipivät hissutellen lähemmäs jouluaattoa ja syntymäjuhlaa.

Paketista tälle päivälle putkahti aimo annos piparimuotteja.

Perinteikäs possumuottikin on meiltä puuttunut, nyt on hän sitten meillä.

Kiitos anoppi <3 

Parista muotista tekaisin isännän porausavustuksella parit joulukoristeet.

Tällekkin päivälle oli minun antamastani paketista verho anopille.

Verhokujan nappasin vanhoista valmisverhoista, pyöreän pitsiverhon halkaisin kahtia ja ompelin puoliskot kiinni verhokujaan. Periaate sama kuin näissä viirinauhoissa . 

Ja kuulemma passasivat ikkunaan ja ovat anopille passelin romskut. 

Kuvat ovat taas romanttisuudesta kaukana, mutta näillä mennään mitä etukäteen näistä pikaisesti paketoidessa nappasin. Ensi vuonna uudet kujeet, ehkä myös kuvat ovat paremman laatuisia :)

No mutta, nautinnollista ja romanttista torstaita teille,

tänään tämä lähtee ompelemaan ystävän luokse joululahjoja. 

Ompeluterapiaa <3

Ensimmäinen adventti

Anoppini kanssa vaihdoimme joulukalenterit ja tein hänelle ensimmäiselle päivälle käsityöpussukan.

Voihan tuon laittaa toilettipussukaksikin, mutta ajattelin tuon lähinnä kässätarvikkeiden säilyttämiseen.

Pussukka on tehty vanhasta pyöreästä kirppis-pöytäliinasta. Kauan sitä marinoin kaapissa ja mietin jo käyttöön ottamista, mutta sitten kuitenkin raaskin silputa siitä pari pussukkaa. Yksi anopille ja toinen joulupuotiin. 

Ihana kangas <3

Pussukan sisältä paljastui parin seuraavan päivän paketit. 

Lapsetkin saivat oman joulukalenterinsa tänä vuonna. Laitoin joihinkin jotain tavaraa herkkujen lisäksi, mutta uskon herkkujen olevan ne tärkeimmät. Tänään neitoset saivat värityskirjan ja kynät. Äippä taas sai anopilta muffinsipellin ja siihen muffinsivuokia. Ehkäpä niistä sitten myöhemmin jotain leivontakuvia sitten kehitän? Katsotaan, katsotaan. Kylläpä tämä pakettien availu jouduttaa arkea mukavasti. Huomiselle onkin anopilta taas jokin iso paketti.. iiksistä. Vähän jänskättää. Ihanaa arjen juhlaa tämä tälläinen.

Jännitättekö te mukana?

Minun anopille antamasta pakettiläjästä ei tullut otettua kuvia, mutta ehkäpä jossain välissä käyn siitä nappaamassa kuvan tänne blogini kätköihin. Tässä kuvia vielä tuosta neitosten joulukalenterista ja likkojen huoneen uusista verhoista jotka sain joskus aikoja sitten anopiltani. Joka taas sai nämä äidiltään. Hieman muokkausta ne vaativat, sillä olivat ihan super seitkytlukua. Nyt passaavat hienosti ja ovat aika suloiset.

 Ja käsin tehty nuo ristipistot. Vau, ihailen!! On siinä pistoksia saanut lasteni isomamma pistellä!

Nyt ei muuta kuin soronou ja hiljentymään ensimmäiseen adventtiin. Kynttilöitä palamaan ja sen sellaista. Lapset ovat saaneet sekoitettua koko kämpän sekaisin ja juhlafiilis sen osalta aika kaukana. Mutta siinä onkin oppimista, etsiä juhlafiilis jostain muusta kuin siitä mikä meidät ympäröi. Kuorrutus on aina kiva, mutta sisällä se juju kuitenkin on. 

Iloa, seesteisyyttä ja rauhaa teidän ekaan adventtiin.

Sylin täydeltä rakkautta ja läheisyyttä.

Olette suuri iloni <3

P.s. Käytiin klaffaamassa, mutta kukaan ei ollut kotona. Eräiden oven takana odotti tälläinen:

Tatti-jono

Kankaat kierrätettyä lakanaa ja kirppikspöytäliinaa. Pitsit Paikallisesta ja Jätti-Rätistä.  Kävyissä kerros spraymaalia ja kuumaliimalla juuttinaru kiinni. OI.

Huumorinkukka ei ole kukkinut pitkiin aikoihin.

Nyt se on nupullaan.

Miten kaunis on tuo nuppu ja sen sato on nyt jo huima.

Kyllähän hyvän ystävän jutut naurattaa, lähes aina.

Mutta itselleen nauraminen.

Miten voi olla niin vaikeaa?

Antaa olla itsensä vaan ihminen.

Nauraa mokille ja nostaa katseensa eteenpäin.

Meinasi mennä fiilis näitä sieniä tehdessä.

Miten voi olla, että tulos on vimpula vaikka tekemässäni kaavassa, ei ole näitä omituisia muotoja.

Noh, söpöläisiä ne siltikin ovat.

Hihityttää ihan, kun en kuuntele perfektionistia joka olallani killuu.

Että miten ihkuja nämä ovatkaan.

Ei täydellisesti sitä mitä ajattelin, 

mutta saman fiiliksen ne tuottavat.

Fiilis olisi ollut toinen, jos olisin ottanut ratkojan kehiin.

Hui, nuppu olis kuihtunut ennen puhkeamistaan.

Jokainen tatti on yksilöllinen.

Ja ihan 'vaan' itselle.

Ei.

Vaan:

 nämä ovat minulle itselle.

Ansaitusti itselle.

Auringonsäteet kimmeltävät yhä hangella.

Taidan lähteä ulos hiipparoimaan.

Jospa se huumorinkukkakin voi paremmin, kun sitä ulkoiluttaa välillä?

Iloa ja auringon kimmellystä ympärillenne toivoo

Yks taivaanrannanmaalari.

Kaappien kätköistä

Viime vuosien joulukoristeita on kaiveltu esille, ripoteltu ympäriinsä ja ihmetelty niitä.

Jouluko jo siis tulossa oikeasti?

Tänään paketoin vajaat 24 pakettia anopilleni ja muutama vielä uupuu.

Jotain pientä pitäisi siis kehitellä, että saamme vaihtaa joulukalenterit anoppini kanssa. Lupaan niitä paketeita sisältöineen täälläkin sitten jouluna väläytellä. :)

 Palikkapino on joskus tehty mieheni työmaalta tuomista jämäpaloista. Hieman maalia ja leimasimella kirjaimet. Ja joulutalo odottaa eteisessä vieraita, tervehtii tulijoita ihanalla punaisuudellaan. Näitä tein viime vuonna jonkun pinon ja yksi jäi sitten itsellekkin. Oi Joulu se hiljalleen tulla jolkottaa!

Näihin pikaisiin räpsyihin, iloa lauantai-iltaan!

Heikun Keikun -blogin Unelma-haaste ja unelmatupsuruttupipo

Ihan perus tupsuinen ruttupipo. Ihan tavallinen minä.

Niin ainahan oma elämä, oma naama ja oma koti tuntuu ihan tavalliselle.

Ihan perus setille.

Ja niin sen kuuluukin. Kodikasta ja aitoa meininkiä.

Aina tilaa kuitenkin unelmille ja niiden siivin on hyvä lentää.

Unelmat nukuttavat uneen ja aamulla herättävät, yleensä aivan liian aikaisin ja joskus ne ryökäleet jopa valvottavat lupaa kyselemättä. 

Niiden avulla harmaassakin päivässä on pilkahdus toivoa.

Kun unelmoi yksinkertaisia asioita, on helppo ilostua niiden toteutumisesta.

Vaan joskus on kiva unelmoida ihan jotain pilvihattaroita, sellaisia asioita joita ei edes järki taida käsittää. 

 Heikun Keikun -blogin Anni haastoi meitä bloggaajia kertomaan unelmistamme. Listaan siis sellaisia tavallisia arkisia unelmia. Sellaisia ihan hassuja tai sitten ihan tavallisia.

Semmosii, mimmosii?

No tämmösii!!

No selvä. En pelkää. En vaikka vähän housunpuntut vipattaisikin. En vaikka olo olis vähän hölmö. Miksi muuten unelmien ääneen sanominen saa hölmön tunteen itselle? Vai onko pelko, että ääneen sanottuna, se ei varmasti tapahdu? Vai onko kenties sellainen tunne, että ääneen sanottuna, pitäisi alkaa työstämään asiaa? 

Noh.

En työstä, vaan unelmoin. Ja mitä vähemmän työstän, sitä enemmän unelmoin. 

Unelmoin..

 ..että jonain päivänä ajatukseni olisivat suht järjestäytyneet.

 ..olkkariremontista.

..että tietäisin mitä tahtoisin tehdä 'sitten isona' ja sen tietäessäni, minulla olisi mahdollisuus tavoittaa se.

..parista uudesta ruokapöydän tuolista.

..valmiista autotallista ja siinä kyljessä onnellisesti kököttävästä varastosta.

 (Varasto innoissaan hihkuen säilöisi mm. kaikki lapselliset unelmat ja vinoon kirjoitetut tekstit lapsuusajan päiväkirjoissani, se säilöisi hartaudella ystäviltä saatuja kirjeitä ja mieheni seurustelumme aikana lähettämiä kortteja. Se säilöisi niitä ja kuuntelisi kun paukuttelen raitamattoja mattopuillani, jotka eivät veisi enää tilaa käsityöhuoneessani. Siinähän olisi vasta unelmien täyttymys!)

..hirsiseinien paljastuksesta tuolta kipsilevyjen alta.

..mustasta sadetakista, jossa olisi hiippahuppu ja valkoinen tupsu sen päässä.

..yhteisestä kahdestaan vietetystä kokonaisesta viikonlopusta mieheni kanssa.

Unelmoin pieniä ja usein. Unelmoin suuria vielä useammin, mutta niitäpä en paljastakkaan. 

Hentoja ja hauraita unelmia. Valonarkoja raukkaparat. 

Yksi tupsu-unelma täytetty.

Ihan perus tupsu.

Sellainen mehevän muheva. Aika tasapitkät langat ja kivasti pomppii juostessa.

Pipon sisään mahtuu unelmat ja hiukset tötteröllä tai ilman.

Ei muuta kuin haasteen nappaukseen, unelmointiin tai vaikkapa pipon tehtailuun. Unelmaahan olis minun osaltani myös se, että edes pikkuriikkisen te ihanat lukijat, inspiroituisitte tekeleistäni. Saisitte kutkuttavan tunteen, että mäkin kokeilen! 

Unelmia elämäänne, sellaisia tavallisia peruspertsan unelmia. 

Sellaisia massiivipilviä, unelmapumpulia jossa kelliä, kieriskellä ja mutustella hattaraunelmia vielä vähän lisää.. ja lisää ja lisää.. kunnes se todellisuus sinut herättää unelmoimaan taas vähän lisää.

Unelmoikaa itsenne onnelliseksi ihanaiset,

älkää kuitenkaan pettäkö itseänne.

<3

Pitsisiä viirinauhoja virkaten ja ommellen

Monena jouluna on ollut mielessä tehdä viirinauhoja. Taannoin ihana Anni lähetti minulle viirinauhan ja sekös oli söpö. Siitä vihdoin innostuen olen saanut viirinauhaideoita tuotettua ja tässäpä teille niitä näytellä taas lisää. Vanhoja pitsejä, uusia itsetehtyjäkin pitsejä ja sitten hieman lapsekkaampia virkattuja paloja. Tattadaa! Valmista on seitsemän viirinauhaa ja nekös on kiikutettu jo anoppilaan joulupuodin avajaisia odottelemaan.

Malli pitsiin omasta päästä ja sinapinkeltaisella kalalangalla. Kuvanmuokkaus muutti varsin railakkaasti värejä.

Tämä malli on Mary Oljen jostakin pitsikirjasta, en muista mistä.

Anteeksi heille, jotka eivät ole vielä yhtään joulutuulella. Meillä kun on pakko aina alottaa ajoissa. Ja tänä jouluna anoppi lisäsi sellaisen lisäbonuksen, että huhhui. En kyllä pahemmin ole saanut mitään aikaseksi puotiin tehdä, mutta edes hiukkasen.  

Olin ajatellut tehdä jämälangoista viltin, mutta palat ovat jääneet käyttämättä ja niitä on ollut liian vähän.  Ehkäpä joku rohkenee lastenhuoneeseen ajatella näin railakkaita väriyhdistelmiä. Minä ainakin taidan vielä virkata itsellenikin tälläisen.. tai ehkäpä nämä kaikki jääkin puodin hyllylle kiikkumaan ja saan vielä viedä näitä lahjaksikin joillekki (omasta mielestäni) onnekkaille.

Tänään tiedossa on vähän ompelua, vähän virkkausta, vähän neulontaa ja vähän kaikkea superhyper kivaa. Yölläkin aion valvoa, sillä isäntä on poissa huomiseen asti. Ai että.. joskus tämäkin on kivaa, vaan tulehan siltikin rakkaani pian ja turvallisesti kotiin. 

Ihan näin by the way.. Viljamin Puodin paketti tuli eilen ja niiiiiiiin oon iloinen. Ylläreitäkin paketti sisälsi ja kolkyt senttiä kangasta ylimääräistä. Kankaiden Yö, ole taas pian täällä!

No mutta näihin iloisiin hurraatihurraamisiin on hyvä päättää tämä postaus sen enempiä turinoimatta. Nyt on pakko vaan mennä tekemään ruokaa, laittamaan pyykkiä ja sitten, se on soronou ja surrururuurrrrr. Ihana kun on taas hyvä päivä meneillään. Minut tuntien voin kyllä vartin päästä olla murheenalhossa,  mutta ei mietitä sitä. Vaan nautitaan satalasis tästä hetkestä.

Värikästä päivää sinulle toivottelee

Kipa.

Heijaaati hei, viirinauhoja laukussa.

Joskus on vain niin syksyä. 

Idean näihin viirinauha-laukkuihin löysin jo pari vuotta sitten netin syövereistä. Vihdoin tuli toteutettua. Hieman heijastinkangasta myös mukaan. 

Hieman joulua jo ilmassa. .. huhhui, onko joku hiiiiukan ajoissa liikkeellä? Paapii Designin helmi ja vanha puuhelmi löysivät paikkansa juuttinarun jatkeena roikkuvan sydämmen päältä. Sydämmen päällystin wanhojen lehtien silpuilla. Taitaa olla pakko käydä hakemassa vähän lisää aihioita, vaikka aika näpertelyä tämä onkin!

Viikonloppu on jo hyvin käynnistetty. Sataakin vielä sopivasti, että ei muuta ku miekkosen kainaloon sohvalle ja katsomaan kun hän pelaa X-Boxilla. Romanttistahan tuo ku mikä, niin siis ainakin isännän mielestä. ;)

Mahtavaa viikonloppua teille kaikille. Ei anneta sateen häiritä <3.

Eikäh, taas pompuloita!

On päiviä kun paita saa olla väärinpäin, hieman tahrainen ja vanha. Silloin päivä on kuin soljuva vesi. Se menee kuinka menee, mutta miten kaunista on veden liplatus.

On päiviä, kun aarteet on hetkessä. Ei silloin ehdi taskujakaan täyttää, eikä sillä ole väliä miltä näyttää.

On perjantai ja isä kohta täällä.

Ilo ja onni on rakkaus.

Se on hetkiä lyhyitä.

Välähdyksiä.

Pitkä jono välähdyksiä taitaa olla hyvä elämä.

Kiittämättömyys sydämmessään.

Usein kulkee ihminen etsien.

Tässä ja nyt riittää. 

Tässä ja nyt liikakin on. 

Vaan pois älä vie multa,

onnea suurinta.

Onnea on perhe,

Rakkaus rajaton.

'Tääl olis Elena' kuuluu tuolta saunan nurkilta. Neitoset kylvetetty ja puhtoisina suklaanappien äärelle tahmatassuiksi matkataan. Perjantai. Oi miten tavallisen ihana perjantai. <3

Loistavaa perjantai-iltaa teille rakkaat.

Sammalpolku-tunikat tytöille

Huomenta, keskipäivää, iltapäivää tai vaikkapa iltaa lukijani!

Harmaus on sama. 

Ei hemmotella auringolla, eikä valoisilla kuvilla. Vaan minulla on teille aamupalaksi tarjota, harmaata pikselimössöä sinappisilla läikillä. Nam.

Kaavana on joku OB:n paitakaava, jonka vaan pidensin ja levensin alaspäin.

Olisi pitänyt aamulla luottaa, että tänään ei ole ihan niin synkeä päivä kuin eilen, vaan pikselimössöä tarjolla siltikin. 

 Eilinen alkoi mustana ja ropinalla. Peltikatto ropisi siihen malliin, että tiesin koko päivän menevän sisällä sammalpolun katveessa. Pehemiältä tilattu Sammalpolku-kangas pääsi saksien, nuppineulojen, saumurin ja ompelukoneen mukavaan sekakäyttöön. Ja olin kyllä pitkästä aikaa varsin tyytyväinen tuotoksiini. Vaikka jossain paikoitellen onkin jotain pieniä epäkohtia, mutta kuitenkin loppujen lopuksi. Minun tekemäksi trikoovaatteeksi, nämähän alkavat olla jo vaatteen näköisiäkin. 

Pahalta muuten näyttää, että tänäänkin on aivan yhtä harmaata. Aivan yhtä mustalla alkoi tämäkin aamu. Peltikatto ei ropise, mutta aikas kostea ilma on. Voikin viedä tovi, ennen kuin saadaan kauniita kuvia tänne. 

Mieli, pysy kirkkaana.

Älä sumennu harmaan harmaaksi ja turruta päivääni. Ole iloinen, ole seesteinen. 

Ole kauniita ajatuksia ja rakkautta tulvillaan.

Pysy pinnalla.

Äitini tuoma kirppisaarre, sinappinen nappi, löysi tiensä tyttösen tötterölle. Ih <3.

En toivota harmautta, vaikka sitä olisi täällä roppakaupalla ylimäärästä. Vaan toivottelen teille iloista mieltä, kynttilöiden välkettä ja lämpöisen tunnelmallisia hetkiä. Olette ihania, kun jätätte kommenttejanne. Ne piristävät. Ylenpalttinen harmauskin alkaa olla siedettävää, kun niitä lukee.

  Kiitos <3