Neulotut pipot feat. silityskalvot

Piti tehdä itselle ruttupipo arvonta-huivista (joka muuten yhä käynnissä) jääneistä parista kerästä.

Tuli turhan nafti ruttupipoksi, jotenka vanhempi neitonen pääsi sovittelemaan.

Oli sopiva ja päätin siis tehdä myös nuoremmalle samanlaisen.

Silityskalvoilla ja googlen kuvahaulla saivat pipot hieman bling blingiä yllensä.

Tykkään. Ja tykkäsivät tyttösetkin.

Nyt puuttuu vain se takki/haalari joihin nämä sopivat.

Ovat siis ilmeisesti vasta ensi talvena käytössä. 

Piti vielä yhtenä ehtoona tehdä fleesepöksyt Veronikalle. 

Oikein sähköistä, mutta paksua fleeseä. Isännän kiljuvan intiaanin (seurusteluaikanamme isännällä oli täksi kutsuttu auto :D) pienestä retusoinnista oli jäänyt juuri housujen verran kangasta. Vähän näissä oli kyllä soveltamista jne. mutta tulipahan käytettyä tuokin kangas nurkista. Ei mitään syynäystä kestäisi, mutta menee toppahousujen alla mainiosti :). 

Ihanaa viikonloppua teille ihanat!

Paljon paljon säihkettä ja arjen ylellisyyttä kaikille.

Minä ainakin aion käsitöidä, mussuttaa taas suklaata ja jumpata. 

Ihan miinukselle taitaa mennä, 

mutta menkööt <3.

Voihan kuurankukka!

Ei mennyt kuin strömsössä tämän huivin tekeminen, mutta hälläkö väliä.

Ohje katosi jo alkumetreillä, jota muuten tarkasti aluksi seurasin Moda 6/12 lehdestä. Sitten sovellettiin päästä, kun ohje katosi (minähän muuten en ole hajamielinen unohtelija saatika nyt hukkaaja).

Auringon kimmellessä kuurankukkien ja lumikerroksen yllä on todella suotuisat olosuhteet huomata jotain tooosi kivaa.

Vaikka kaikki langat olivat samaa värierää niin keskellä menee kauniit rajat. Ei ne sitten ollut kuitenkaan saman värisiä vaikka piti olla. Kaikki koodit samoja, mutta väri ei sitten kuitenkaan .. 

'Ei ole totta!' pääsi kiukkuinen huudahdus keskelle kuurankukkia. 

Siis voi oikeesti..

kimmelsi kyllä jotain muutakin kuin aurinko. 

Pari tippaa kyllä piti tirauttaa.

Kaulahuiviksi tämä oli ajateltukkin, joten eipä tuo häirinne käytössä. Onneksi en ajatellut tehdä mitään olkahuivia. Harmittais paljon enemmän.

Itselle on hyvä opetella nauramaan, sanoi veljeni kerran.

Ihan totta. 

Sitä opetellessa.

Opetella nauraa räkättämään räkäisesti, kun ei onnistu.

Tai kun panostat sata lasissa ja menee silti mönkään.

Sallia itselleen 'ihan sama' -asenteen ja vaan nauraa.

Kikattaa, hihittää ja itkeä tirauttaa naurun seasta pettymystä.

Elämää ja ihan sika ihanaa elämää onkin.

Jos vain yhtään kukkii kuurankukkien lisäksi huumorikin.

Ihan kiva huiviprojekti kuitenkin.

Ja isäntäkin oli niin kuvaamisessa taas mukana, kun tuli töistä (ajatelkaahan, valoa riitti vielä neljän jälkeen parien räpsyjen nappaamiseen). Tuntuu että isännässä elää salaa joku kuvauskärpänen, jota hän ei myönnä omaavansa. :) 

Kenties jäähileiden sulettua ja kevään saavuttua pääsee huivi tutustumaan myös kevättakkeihin. 

Ehkä siihen mennessä tämä huivi on niin nuhjuuntunut että ei mitään värieroja edes huomaa. :)

Huumorinkukkia teille alkavaan viikkoonne kukkimaan toivottaa

Kipa.

Edit: P.s. Lankana oli  M & K ECO baby puuvillaa. Menekki joku vajaat neljä kerää. Eikä muuten vieläkään hirveesti aidosti naurata.. :D

Pitsihuivi-arvonta !

Avaan silmäni harmaan siniseen aamuun,

herään sen raukeaan haukotukseen,

kylmä on sen henkäys, 

kuitenkin lupausta täynnä.

Kertoo hän: päivä saapuvi, 

vasta lähellä päivän,

aamu hymyilee.

Ihana on loistosi huomen,

hymysi valloittava.

Kevät kun koittaa,

hymyysi herään.

Miten kaunis on loistos silloin,

kun mustaan syliis on turtunut.

Miten lohduttavaa on henkäykses,

kun lämpö on löytynyt.

Pikkuruinen blogini täyttää vuoden. Useimmissa blogeissa moista juhlapäivää juhlistetaan arvonnalla, enkä minä nyt aio tehdä poikkeusta ;) .

Elikkä teille rakkaat lukijani ois tässä teille mahdollisuus voittaa itsellenne rakkaudella neulottu pitsihuivi. 

Ohje on Novitalta. Langat ovat joulukalenterista pompahataneita siniharmaita Hjertegarnin Ciao Trunte -lankoja. Pehmoista sata prosenttista Merinovillaa. Oi oi. 

Edellis yönä sain pääteltyä sen tuhat silmukkaa ja nyt voin innosta hihkuen todeta ylittäneeni itseni.

Ja arvon sen siis teidän lukijoideni kesken.

Kiitos teille kommenteistanne, kannattelusta parempaan huomiseen ja ihaniin yhteydenottoihinne.

Positiivinen palaute blogin, sähköpostin, facebookin ja sukulaisten kautta ovat kyllä olleet lohdutuksena moneen ankeaan arkipäivään. Kiitos <3

Tiedän teitä lukijoita olevan muitakin kuin nämä kirjautuneet lukijat, jotenka kaikki saavat osallistua yhdellä arvalla kommentoimalla tähän postaukseen.

 (anonyymit muistakaahan ettei samaa nimimerkkiä saa käyttää, mitä joku muu on jo käyttänyt. Ja jättäkäähän sellainen nimimerkki, että muistatte sen vielä sittenkin kun ilmoitan voittajan)

Kaksi arpaa on  lukijoikseni liittyneille.

Kolme arpaa heille, jotka vielä linkittävät arvontani omaan blogiinsa.

(alla olevan kuvan voi kopioida arvonta-linkitykseen)

Arvonta on 18.1. - 28.2.  välillä ja voittajan ilmoitan blogissani, jolloin voittaja saapi laittaa sähköpostia blogini sähköposti-osoitteeseen : aarrerasia@gmail.com

Onnea arvontaan osallistujille ja kiitokset kaikille kuluneesta vuodesta!

Tammikuun eka käsityö

Vastaanottaa uusi vuosi meidät mustalla sylillään.

Mustan loisto on kaunis, kun siihen uskaltaa katsoa.

Oman tyhjän olemattomuuden näkeminen on valaisevaa. 

Kauneutta mustassa tyhjyydessä, jatkumo iäinen ja lohdutus suloinen.

Valon varma voitto mustan pinnalla kimaltelee.

Valo kuitenkin kanssamme vaik musta on päivän kajo.

Katselen hiljaisuutta.

Katselen sen selkeää linjaa.

Seesteisyys nimenään.

miten verkkainen on kulku sen,

ei liikettä näy.

Onkohan pysähdyksissä hän,

onko matka kesken vai 

löytynyt määränpää sen.

hiljaisuus.

ihana kun olet täällä,

ohikulkumatkalla oletan?

Baktus pidennetyin silmukoin on Jonna Hietalan Kerällä -kirjasta. Pidennettyjä silmukkoja ja ainaoikeeta puolitoista metriä. Hieman muokkasin taas kilkutellessani ohjetta ja lisäsin myös tuollaiset pitsikolmiot reunaan. Lankana on pehmoista Dropsin Baby Merinoa. Ystäväni Iina antoi minulle joululahjaksi leimasimen, jotenka sitä piti testaaman. Pellavaan painoin Handmade by Aarrerasia ja pistelin kiinni. 

Hiljaisuus tässä talossa on kuin jonkin sortin välähdys. 

Siitä nauttii hetken ja sen muisto lämmittää.

Joskus sitä vain elää hetkessä niin, että tippa on linssissä kun maailman näkee pienenä.

Kauniit hetket helminauhassa tekee sen arjen.

Minun helmeni taitavat olla pieniä ja heiveröisiä. Niin hentoja on ilonhetket toisinaan.

Onneksi seassa on niitä kauniita hiottuja isoja puuhelmiä, joissa ei piikin piikkiä näy.

Ja niiden loisto on turvallista ja hyvin kestävää.

No mutta minä menen nyt viemään tämän yhden räkänokan nukkumaan päiväuniaan.

Lämmitän uuden vuoden aatosta jääneitä jauhelihapihvejä ja odottelen omia vanhempiani kylään.

Ihana arki suuren suurilla tvisteillä on sitten aika juhlaa ja tämähän on juhlaa, kun kaukaa saapuvat ilahduttavat läsnäolollaan.

Suuren suuria puuhelmiä, hentoja ja isoja kristallihelmiä ja iloisen värikkäitä muovihelmiä elämänlankaanne toivottelee Kipa

P.s. Kyllä, minun on valitettavasti aina oltava näin teatraalinen :D <3

Sittenkö kun..

Tälle vuodelle lupasin väsätä huivin. Aloitin joulun jälkeen ja jää kyllä vielä ensi vuodelle.

.. olen saanut tuon tehtyä, niin sitten.

.. kun olen ostanut tuon niin..

.. kun tuo on maalattu niin..

.. kun tuo piha on kunnossa niin..

.. kun autotalli on valmis niin sitte kyllä..

Myönnän eläneeni Sitten kun -elämää.

Miten usein pienetkin unelmat ja toiveet jäävät toteuttamatta.

Sitten Kun -elämä jyllää tämän hetken alleen.

Yhtenä hetkenä huomaamme vuoden vaihtuvan toiseen ja Sitten Kun on täällä. Jyllääkö uusi Sitten Kun allensa, vaiko tarttua hetkeen?

Tarrasin ainakin tänään kaksin käsin hetkeen kiinni.

Hypistelin ja repiä täräytin paketin auki.

Sisältä paljastui kulutettuja hetkiä käsitöiden parissa.

Kiitos ihanainen Anni  ylläristä <3.

Olo on taas kuin omenalla. Näin on hyvä jatkaa tulevalle uudelle vuodelle. 

Unelmien siivin arjen jaksan tulevanakin vuonna, mutta yksin unelmat eivät kannattele. 

Onneksi on teitä ihania kannattelijoita.

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille. Ihan kohta siis tulee vuosi siitä kun olen tämän vaatimattoman blogini perustanut ja ihan varmasti jotain arvontaa silloin olisi ajatus kehitellä. 

Itse tehtyä vaiko jotain josta tehdä itse? Siinäpä vasta pulma. 

Vinkkejä otetaan vastaan ;).

Huivi-projektin alta pilkistää blogi-siskoni tekemä yllätys. Siitä lisää  hänen blogissaan .

Haikein fiiliksin hyvästelemme vuoden 2013.

Jos ei muuta tarttunut matkaan, niin ainakin muistoja.

Ja uusia tehdään alati.

Muistorikasta ja hyvää Uutta Vuotta 2014 kaikille lukijoille. Ja kiitos teille kaikesta <3

Palmikkosukat puisilla napeilla.

Pienet tunnelmakuvat siskolleni tekemistä sukista. 

Lankana Novitan Seiskaveikka. Puunapit Bambunapit ja tilattu Juju-kerhosta joskus. 

Ohje on osittain omasta päästä ja osittain jostain Novitan lehdestä.

Me olemme yhä joululomalla ja siihen kuuluu myös tietokoneen minimaalinen käyttö. Jotenka äkkiä suuntaan  takaisin suklaata mussuttamaan ja lukemaan. <3

Tunnelmallista talvea, siitä lumettomuudesta huolimatta! 

Piparireunaiset sukat kirjotuilla ruusuilla

On harmaa päivä. Niin harmaa, ettei valoja ole hetkeksikään voinut sammuttaa. 

Harmaus ei siltikään ole ihme kyllä saavuttanut mieltäni.

Millä voisikaan, sillä silloin tällöin puuhastelujen lomassa kokee välähdyksen.

Välähdyksen lapsuuden joulusta. 

Nuo välähdykset mielessään on hyvä jatkaa joulun pieniä tohinoita.

Varsinaista välähdys-sarjaa oli myös kuvien ottaminen tänään.

Salamavalo on räpsynyt ja kuvaaminen ei oikein sujunut edes sitä vähää mitä joskus erehdyksessä on käynyt.

Noh, kaippa kuvista käy kuitenkin selväksi, että piparireunaa joulun kunniaksi.

Keskimmäinen ruskea lanka on Novitan Impivaaraa ja muut ovat sitten Novitan Seiskaveikkaa. Kirjotut ruusut nappasin Karin Holmbergin Kirjo ja korista pientä ja suurta -kirjasta. Ruusut eivät ole tismalleen samanlaiset, eivätkä ihan tismalleen samalla kohtaan, mutta eipä noita onneksi huomaa muuta kuin laskemalla. Silmämittaisesti katsoen sitä ei oikeastaan huomaa.

Pakettiin nämäkin pompahtivat niin että poks. Taitaa pakettia avatessa pöllähtää kiva villan tuoksu naamalle, kun eivät prässäyksen jälkeen ehtineet täysin kuivua. Mutta pakko nuo on äkkiä postiin kiikuttaa, että pääsee paketti perille jouluksi.

Tämän päivän teemaisesti myös koristautui pakettikin. 

Sou sou soudetaan kuului pari päivää sitten kässärihuoneesta ja pelkäsin pahinta.

Likat olivat kaataneet KAIKKI maton kuteet lattialle ja siellä he iloisessa sadan kerän kudekasan päällä kiikkuivat rottinkilaatikon päällä ja ilo oli ylimmillään.

Tänään niitä sitten järjestellessä päätin hyödyntää kuteita edes johonkin, sillä niitä ei ole tänä syksynä tullut pahemmin kulutettua. Pakettinauhaksi ja rusettia kehiin. Toimii ainakin mun mielestä ja sehän riittää? :D

Pitkä pinna oli onneksi seuranani ja sou sou soudetaan -leikki nauratti, vaikka olin hetki sitten tehnyt jonkin sortin joulusiivot tuohonkin huoneeseen.

Ja jotain hyvää tuostakin kudesekamelskasta seurasi.

Nyt olen tietoinen jäätävästä kudemäärästä ja tiedostan, että niitä pitäisi alkaa kuluttamaan. Ja ovatpahan järjestetty, päivän väriterapia saatu ja olo on hassun inspiroitunut. 

Miten voi vanhojen värikkäiden lakanasuikaleiden hypistely tehdä näin iloiseksi?

Nyt jäämme jännäämään paketin kulkua perille jouluaatoksi. Ja sitä, että menevätkö sukat omistajansa jalkaan, sillä en edes tiennyt jalan kokoa. Enkä livenä ole koipia edes koskaan nähnytkään, mutta pistäkööt sitten kiertoon tuo ihanainen sukkansa, jos eivät passaa jalkaan.

Kutkutusta maanantaihinne, nyt se on soronou ja pyykkivuorelle MARS!

13.12. Tämän vuoden joulukortit

Sieltä mistä aita on matalin.

Ihan vimpuloitakin suurin osa, mutta on rakkaudella parissa tunnissa tehtyjä.

Yli nelkyt korttia jo tänä vuonna, kummasti tuo luku kasvaa joka vuosi ja vieläkään ei ihan kaikille niille tullut lähetettyä kuin olisin halunut. 

Kortit ovat yksinkertaiset. Hieman lahjapaperia ja leimasinta.

Enkelipaperi on jotain askartelupaperia, eikä kuvia ollut kuin muutama yhdessä arkissa. Muuten olisin tehnyt mielelläni tuollaiset kaikille, mutta nyt menevät isomammoille ja isopaapalle.

Ja jotain joulukääreihinkin on valmistunut. Ihana siskoni tilasi vähän saman tyyliset kuin olen jo joskus aiemmin ystävälleni tehnyt. (Ystävälleni tekemät sukat vilahtavat täällä *klik* ) Olen nuo sukat tehnyt siis ystävälleni jo pari vuotta sitten ja uusi painos näistä olikin yllättävän haasteellista tehdä. Mutta valmista on ja kuvia tulee sitten paremmin aaton jälkeen. 

Kuva vielä anopille antamasta tämän päivän lahjasta. Lisään lisäkuvan vielä huomenna kun lahja saa jatkoa.

Iloa päivääsi <3

 Joko olet kiikuttanut kortit postiin? :)

Neulottu pikamyssy ja poolokauluri

Mintunvihreä talo on riisuutunut huurrepeitteestään.

Sorapiha näkyy jääksi muuttuneen lumen alta.

Voihan sade!

Eilen otin puikoille Novitan Hile-lankaa. Tein myssyn nuorimmalle neitoselle, mutta sovittajaksi suostui vain vanhempi neitonen. Suonen pikkuiselle tirpuuselle anteeksi tämän myssy-boikotin ja pistän sen flunssan piikkiin. 

Tänään täällä sadetta pakoilevat ja flunssaa poteva kyyhöttivät lähes koko päivän sisällä. 

Äiti neuloi ihka omalle siskolleen 'poolokauluksen' kerän lopusta. Sellaisen, ettei hiustötterö mene piloille kun sen päälle laittaa. Molemmat työt tein tasona. Poolokaulukseen ei ollu mitään ohjetta. Mutta tuohon myssyyn nappasin idean täältä ja ohjetta omin säännöin, vilkuilin täällä . Äärettömän helpot ja joutuisat välityöt!

Pitkästä aikaa kävikin niin, että koko kerä meni.  Olen tyytyväinen.

Kuvassa näkyy jokin aika sitten tekemäni perus tuubihuivi itselle. Oli nafti. 

Ja tadaa, neitoselle tuli ihastuttava pallokuosi kaulaan. :D

Isosiskon viime vuoden Pompin hiippahuppu oli innoittajana myssyn väriin.  Jonkin sortin samistelua <3.

Yllättävän tuottelias tällä viikolla olen ollut, ihanaa. Joululahja to do -lista on taas lyhentynyt ja stressi on vähentynyt. Ei kaikkea ole missään nimessä pakko tehdä itse. Ja vanhin kummipoikakin ohjeisti kysyttäessä, että ei missään nimessä mitään vaatteita sitten joulupakettiin :D.  Raukka, jolla on käsityöihminen kummitätinä. Ei mitään mattoja tänä jouluna siis..boring!

No mutta. Kaikkia joululahjoja ei ole vielä tehty.

Kaippa sitä pitääkin mennä laittamaan neitoset nukkumaan.

Saunaan ja neulomaan.

Rattoisaa keskiviikkoiltaa teille ja iloa loppuviikkoon.

Tervetuloa uusille lukijoille!

Piparireunukset on ice.

Huurretta ja jäiden kimallusta.

Rasahtelua ja pienen tytön yrityksiä liitää jäällä.

Silmät kuin timantit, loistavat ilosta nuo sinisafiirit.

Kylmä viima poskissa punoittaa

ja pienen pieniä hiutaleita ropsahtelee olalle.

 Hieman unelias päivä.

Vielä uneliaampi ilta.

Kauniita unia tällä kertaa. 

Tilaustöiden listaa on hieman saatu lyhennettyä 

(kaikkia juttuja ei ole tullut edes kuvattua)

ja joululahjojakin saatu nykerrettyä.

(ja näitähän nyt ei ainakaan ole tullut vielä kuvattua)

Nyt on kuitenkin lupa tehdä sitä mitä lystää.

Ei yhtään mitään tai odottaa inspiraatiota.

Sanon rohkeasti ei, jos tarvis.

Sanon ei niin kauan, että mieleni tekee sanoa 

Kyllä.

Ja sukathan ovat lähes samanlaiset kuin edeltäjänsäkkin. Roosaisen vaaleanpunainen lanka on edelleen sitä Sandes Garnin Maijaa, muut seiskaveikkaa. Kookosnapit ovat ihastuttava lisä hieman yksinkertaisiin sukkiin. Pitkään kesti näiden valmistuminen, mutta vihdoin ovat redit ja odottavat joulupuodissa hakijaansa. Saapi nähdä kenen pikkuisen tirpaat nämä lämmittävätkään <3..

Nyt menen ottamaan neitosten kanssa parit torniennätykset, palapelimaratonit tai vaikkapa ihan vaan siivoamme koko lastenhuoneen. Sielläkin kun on kuljettu sumut silmillä jo jokusen päivää. .. 

Kirpakoita ja auringon siivittämiä päiviä teille toivottelee Kipa.

Anna hyvän kiertää -haaste ja perjantaiylläri.

Aloittakaamme perjantai-ylläristä.

Postimies toi lootaamme mustavalkoisen selvästikkin itsetehdyn kirjekuoren.

Mitä, keneltä?

Ihan selvästi varsinainen perjantaiylläri tiedossa sillä en tunnistanut käsialaa.

Ihanaa!

Harmaa kortti iloisella tekstillä. 

Blogisiskoni-Anni (kuten hän itse itseään tituleerasi) oli lähettänyt kortin minulle. 

Ihan parhautta.

Kiitos Anni.

Mitenkä voikaan harmauden keskelle tupsahtanut lisäharmaus ilahduttaa näin superisti.

Harmaa on vaan sitten toisinaan niiiiiiiin jees.

Ja sopi niin hienosti tämän päivän teemaankin. 

Sillä päätin vihdoin postata Anna hyvän kiretää -haasteen härpäkkeet.

Ideana oli siis tehdä haasteen nappaajalle jotain itse, joka taas tekee seuraaville haastenappaajille jotakin.

Haasteeni nappasi oman pitäjän ystäväni ja uskon saajan ihastuvan käsityöpussukkaan ja sen sisältöön. Sillä kankaat ovat aikas hänen lemppareita (omaamme käsittämättömän samanlaisen maun muuten) ja väritkin passaavat hänelle juurikin roimasti.

Marimekon Räsymatto-kankaasta tehty vetoketjullinen pussukka. 

Ainaoikein neuloen tuollainen neulojen säilytyslepare ja päällystetty mitta.

Kiertää saumat, lerpattaa ja vinksallaankin ovat. 

Mutta kiertää kuitenkin hyvää.

Toiselle puolelle neulojen säilytys 'rättiä' ompelin Sammalpolku-kangasta josta tiedän paketin saajan tykkäävän hirmuisesti.

Ihan huippu perjantai! 

Hiukset ovat kampaamatta, lapset parkuvat joka asiasta ja siivotakkin pitäis, mutta taitaa tältä perjantailta jäädä. Sillä tämä matamimimmi lähtee pakkaamaan kimpsuja, kampsuja, matkaeväitä, isänpäivälahjoja ja ennen kaikkea käsitöitä messiin. Kotikonnut odottavat pikaista piipahtajaa maatansa tallaamaan. Päivittelemään loppusyksyä, ihastelemaan alkutalvea. Odottelemaan lunta ja mussuttamaan äipän tekemiä pöperöitä. Kirppiskierrostakin vissiin luvassa.

Yllätykset ovat parhautta. Perhe ja ystävät super parhautta.

Pienet teot taitavat olla niitä kaikkista suurimpia tekoja. Niitä jotka jäävät tekemättä ainakin minulta alati. Ystävät. Olette ihania ja rakastan teitä kaikkia, kiitos kun pidätte pinnalla <3.

Super-perjantaita teille kaikille lukijoille!

 On aivan mahtavaa, että jätätte kommentteja, elätte mukana tunnelatauksissa ja piristätte kun meinaan virua jossakin harmauden pohjamudissa. 

Olette huippuja jokainen!

Kiitos.

<3