Pitsisukkia ja nopeasti jotain muutakin

Jälleen yksi pari pitkiä pitsisiä villasukkia valmistui, vaihteeksi 40 kokoa sen 38 sijaan. Prässäyksen jälkeen sukat ovat ihan hienot, vaikka aluksi tuntui että on kovin 'pömppäisen' näköistä. Pääsiäisen kunniaksi tein myös todella nopean rimpsumekon Elenalle. Kangas on Miljoonakirppikseltä ostetusta reteestä aamutakista. Äkkiä saumurilla kyhäsin ja sitten takaisin pitsisukkien pariin :). Kevätasusteitakin pikkuisen väkertelen, mustaa kudottua pipoa luvassa.. kun aika ei meinaa riittää, tai sitten mulla on liian vähän tunteja vuorokaudessa ?

Onnea minä!

Aamutuimaan ompelin itselleni synttärilahjaksi mekon. Ottobrestä kaava ja kangas Turun Jätti-Rätistä. (vyö on yksi mun vanhoja lemppareita ja 'vaan' kaupasta). Mekko on kyllä mahtava pitää päällä ja mieli tekisi tehdä toinen samanlainen, eristä kankaasta kylläkin.

Posti toi tullessaan ystäväni tekemän sydämen ja isosiskoni tekemän hauskan kortin.

Päivänsankari sai itse tehdä ja valita täytteet sekä kakun värin: vadelmaa, valkosuklaakermaa, keltaista ja pinkkiä kakkupohjaa. Ei edes maistunut elintarvikeväriltä, vaikka sitä vähä pelkäsin. Äitini ja ystäväni kartuttivat Green Gaten keräilysarjaani ihanilla väreillä. Sain myös käsitöihin rahaa ja paikalliseen kangaskauppaan lahjakortin sekä aivan ihanan Bench. -merkkisen laukun. Isäntä lupasi viedä minut syömään perjantaina, ihanaa! Kiitos kaikille höppänille, jotka minua muistivat. Ja anopille kiitos, kun hoitaa perjantaina lapsia.

Kukkakuosi jatkuu..

Veronikan Riine-mekko valmistui eilen. Tuli valmista kovasti nopeammin kuin Elenan mekon kanssa, koska ei tarvinut opiskella ohjetta niin paljon. Kangasta riitti vielä hienosti Hontan mekkoon, jonka väkersin tänä aamuna ennen kuin lapset heräsivät. Mekko on samalla helppo-kaavalla kuin viimeksikin tehty. Sukkikset on Riitta-mamma tehnyt Veronikan nukelle joululahjaksi mutta menivät hienosti myös Pocan jalkaan. Yläosakin kaipaisi kyllä jotain lämmikettä.

Ystävänpäiväkin on pian. Jo mietin, että en lähetä kortteja, en leivo, kudo tai ylipäätään nykerrä yhtäkään lahjaa, enkä lähetä yhtäkään siirappista kiertoviestiä ystävilleni. Marraskuun synkkänä, koleana päivänä ystäväni saattavat saada postissa yllätyskortin, mutta näin ystävänpäivänä voivat jäädä ilman, ihan vain periaatteesta. Anteeksi ystäväni, mutta tiedättehän, Ystävänpäivä on aina.

(Sorruin kyllä kuitenkin ostamaan muutaman kortin ja ompelin niihin pitsit. :D Ehkä ensi vuonna uskallan jo olla täysin noteeraamatta ja lähetän kortit kaikille ystävilleni vasta toukokuussa pääsiäisenkin mentyä jo ohi).

Elenan Riine-mekko

Nuoremmalle neitoselleni ompelin Riine-mekon Mekkotehdas-kirjan ohjeen mukaan. Kirjassa ovat pienet kaavat, joten 86/92 koon mukaan tehty (lyhennetty kuitenkin) passasi erittäin mainiosti kohta jo puolivuotiaalle Elenalle, joka lähinnä käyttää 68 koon vaatteita.

 Kangas ja pitsi tarttui mukaani viime reissulta Turusta. Tarkoituksena olisi tehdä isosiskolle samasta kankaasta Riine-mekko, koska kangasta jäi reilusti.

Kuva vielä mekosta uuden käsityöpöydän päällä. Revin vanhasta kirjasta sivuja ja kontaktimuovilla liimasin kuvat pöytään. Pöydän reunaan teippasin myös mittanauhan, kätevää kun on mitta aina esillä. Kontaktimuovi meni kyllä paikoitellen armottomasti kurttuun, mutta ompelukoneiden alta sitä ei onneksi pahemmin edes huomaa. 

Rätei ja lumpui..

Ompelin nuoremmalle tyttärelleni Elenalle mekon joululahjaksi. Kyseessä olevassa mekossa on ensimmäinen vetoketju, jonka olen omalla koneellani ommellut (kiitos anopille, joka opasti tumpeloa). Mekon kaava on Ottobre 6/2012 lehdestä. Oikeasti mekkoon kuuluisi pitkät hihat, mutta tein lyhyet. Kuvassa olevan naulakon  mieheni on tehnyt vanhasta laudasta ja sisustuspuodista ostetuista koukuista.

Koska mekko oli suhteellisen nopea tehdä ja mukava pienen tyttösen päällä, päätin tehdä tulevalle kummityttösellenikin samalla kaavalla mekon.

Mekossa on samanlainen vetoketju kuin Veronikalle tekemässäni mekossa (mekko aiemmassa postauksessa). Erikoisvetoketjuja myy nettipuoti Fabriina.

Tulevalle kummityttöselle (ristiäiset tänä viikonloppuna) vien myös tuollaisen 'aktiivirätin'. En ole tietoinen, että miksikä tuota rättiä varmasti kuuluu kutsua, mutta kutsun sitä aktiivirätiksi. Pieni neitokainen saa tunkea tuon suuhunsa äidin hupparin nyörien tai lelujen pesulappujen sijaan. Oma tyttäreni 5 kk:tta rakastaa ruutukuosista rättiään ja se on vähän väliä yltä päältä kuolassa. Nam!