Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lapsille. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lapsille. Näytä kaikki tekstit

perjantai 31. tammikuuta 2014

Neulotut pipot feat. silityskalvot


Piti tehdä itselle ruttupipo arvonta-huivista (joka muuten yhä käynnissä) jääneistä parista kerästä.
Tuli turhan nafti ruttupipoksi, jotenka vanhempi neitonen pääsi sovittelemaan.
Oli sopiva ja päätin siis tehdä myös nuoremmalle samanlaisen.
Silityskalvoilla ja googlen kuvahaulla saivat pipot hieman bling blingiä yllensä.
Tykkään. Ja tykkäsivät tyttösetkin.
Nyt puuttuu vain se takki/haalari joihin nämä sopivat.
Ovat siis ilmeisesti vasta ensi talvena käytössä. 





Piti vielä yhtenä ehtoona tehdä fleesepöksyt Veronikalle. 
Oikein sähköistä, mutta paksua fleeseä. Isännän kiljuvan intiaanin (seurusteluaikanamme isännällä oli täksi kutsuttu auto :D) pienestä retusoinnista oli jäänyt juuri housujen verran kangasta. Vähän näissä oli kyllä soveltamista jne. mutta tulipahan käytettyä tuokin kangas nurkista. Ei mitään syynäystä kestäisi, mutta menee toppahousujen alla mainiosti :). 



Ihanaa viikonloppua teille ihanat!
Paljon paljon säihkettä ja arjen ylellisyyttä kaikille.
Minä ainakin aion käsitöidä, mussuttaa taas suklaata ja jumpata. 
Ihan miinukselle taitaa mennä, 
mutta menkööt <3.

torstai 16. tammikuuta 2014

Kekkispyllyt ja äipän kotoilumekko



'Tuun kuvaan, jos saan ottaa taikasauvan mukaan (teippiharjan varsi).'
Huoh, missä välissä se tuon on hakenut ja kuinka paljon muuta sieltä on vedetty alas, ajattelen ja pyydän isäntää äkkiä napsimaan parit räpsyt. Ihan äkkiä vain ja ihan parit.
Ja niin alamme räpsiä isännän avustuksella kuvia viimeiltojen aikaansaannoksista.
Näyttää näköjään yhtä tuskaiselle kuvaus, mitä olikin.
Tekisi mieli jättää kuvaamatta kokonaan nämä lasten vaatteet. Ja omanikin oikeastaan.
Mutta saatiin me nyt parit sellaisetkin kuvat aikaiseksi, joissa kaikki ei heilu eri suuntaan. :D





 Mun mekon kangas on Ikasyrin joustocollegea ja resori taitaa olla paikallisesta. Kaavana toimii Joka tyypin kaavakirjan raglanpaita.
Pimujen trikoot ovat paikallisesta, saatu joululahjaksi ystävältä ja osa tilattu muistaakseni Käpyseltä. Kaavat 4/12 OB:stä. 

Näihin pikaräpsyihin, silittelemättömiin vaatteihin ja aamupäivän ketutukseen, on tosi hyvä lopettaa ja lähteä siivoomaan. Aurinko paistaa, joten luotan siihen että mieli piristyy kun on siivoilut siivoiltu ja päästään pihalle.

Iloa loppuviikkoonne toivottelee,
Kipa.

Edit: P.S. Ketutus lähti todellakin jo pelkästään siivouksella :)

lauantai 28. joulukuuta 2013

Virkatut liivit ja pikaiset juhlaräpsyt

Joulua on juhlittu olan takaa. Ja synttäreitäkin pariin otteeseen on illastettu.
Juhlia juhlan perään. Huh, kuinkahan uuden vuoden 'juhlat' jaksaa? No, onhan tässä parisen päivää aikaa touhuilla jotain muutakin kuin syödä ja seurustella :).


Tässäpä kuva jämälagoista virkatuista liiveistä. Sovituskuvaa en edes yrittänyt lyhyellä pinnallani neitosista ottaa. Ei ei ei.. nyt on joku jouluahdistus/tylsistys/ylikäyminen päällä.
Olen ennenkin tällä samalla periaatteella tehnyt (Ympyrä jossa kädensuureiät), nyt tein pienenä muutoksena Afrikkalaisen-kukan tuonne selkään. Ja vieläkin näitä samaisia lankoja jäi pienen pienet nyssykät.
Langat ovat Novitan Seiskaveikkaa ja Impivaaraa. Koukku tais olla 3,5 . Minulla vain on hirmu löysä käsiala, että olis saanut melkein olla joku kolmosen koukku vähintään.



Veronika kolme veen juhlat juhlittiin jo monennen kerran eilen.
Tarkoittanee siis sitä, että jouluna on yksiä synttäreitä vaikea järjestää kun kaikilla on aina jotain.

Kummit kävivät juhlistamassa, mutta vastahakoinen oli itse juhlittava.
Ei enää lahjoja! kiukutteli väsynyt neitonen.
Paketit oli ihan OUT, leikkiminen YHDESSÄ ihan jostain ja tusseillakin oli vain kiva piirtää kunhan sai piirtää VAATTEILLE sekä PÖYTÄÄN. Ah. Ei yllätyksiä puuttunut eilisillasta.
Ja kakunkin sisältä paljastui yllätys:
Karkkipesä, kuten neitosen kummisetä osuvasti sanoi.







Illasta selvittiin ehjin nahoin. Vaikka hieman juhla-ahdistusta oli huomattavissa.
Kiitos kummeille ja pimuille. Ehkä ensi vuonna paremmissa fiiliksissä?
(tai ehkä pitää jättää paketit tuomatta ;D) 
Nyt lähdemmekin hieman tuulettumaan meren äärelle. Aaltoja ihastelemaan.
Niiden synkästä kauneudesta mykistymään. 
Ehkä ennen lähtöä otan tuolta Kinuskipiirakkaa äidin poimimilla vadelmilla höystettynä.
NAM. 
Oikein äklömakeeta, mutta tämä joulun jälkeinen arki kaipailee vähän ekstraa vaikka onkin kovin kaivattua.

Iloa päiviinne, lämpöä ja tunnelmaa.
Rakkautta ja pitkää pinnaa.
Ulkoilmaa vaikka sateella kuorrutettuna.
Se tekee ihmeitä <3

torstai 12. joulukuuta 2013

12.12.

On iltapäivä ja pääsen vihdoin päivittelemään tänne joulukalenteria.
Kummasti on kiirusta pitänyt, mutta täytyyhän joka päivälle jotain kivaa ylläriä vakiintuneille lukijoilleni päivittää. Ja itsekin saan pienen hengähdystauon kesken siivoustohinoiden.

Tänään sain ison palan mustaa fleeseä anopiltani. Anoppini ja tyttöset saivat palapelin minulta. 
Pieni  pampulakokeilukin löytyi kaapista joulusiivoja tehdessä:





Odotan että on ilta. Odotan, että päivän työt olisivat tehty ja saisin kuunnella hiljaisuutta.

Ilta ja hiljaisuus vierainani. Siinäpä vasta vieraat.
Niitä varten laittaisin kynttilöitä, laittaisin jalat heidän kunniakseen pöydälle ja vain kuuntelisin heitä. Ihailisin illan kaunista mustaa huntua siinä samalla kun kuuntelisin toisen vieraani, hiljaisuuden suloisia sointuja.
Haikeaa ja rauhoittavaa olisi näiden kahden seura.

Vaan on päivä seuranani.
Lasten riehakkuus ja kekseliäisyys pitävät äidin toiminnallisena, siitä joulutohinasta puhumattakaan.
Eilen vähän ennen illan asettumista taloksi, sattui kommähdys tyttösillä. Kanelia kokonainen pussillinen pöydälle, lattialle ja hiuksille pöllähti. 

Aamulla tämä neiti kolme vee kysyi äidiltä:

'Oletko äiti nyt vihainen?'
...........
En.
.....................
höh. hän toteaa pettyneenä. (??)
Ja heteken mietittyään kirkastuu silmät ja innostuen hän hihkaisee:

"Sitten, Sitten.. sitten jos heitän vähän enemmän sokeria (kaneliahan meillä ei enää ole) lattialle, niin sitten olet vihainen?"

Hymyillen äiti vastaa
En.
En periaatteestakaan.
 Eilisiltana sai niin kikattaa äidille joka puhisi ja oli kiukkuinen kuin ampiainen pestessään lattioita, syöttötuolia, pöytää, tavallisia tuoleja ja hiuksia, että sitä huvia ei joka päivä kyllä tarttis olla tarjolla. Hauskaahan tuo äidin kiukustuttaminen on. 
Se oli vain kanelia. 
Ja sitä oli vain liki 100 g. Sellaista oikein ilmavaa ja pöllyvää, hyvän tuoksuista kanelia. 

Ehkä ilta tullessaan voisi tuoda myös pitkää pinnaa?
Ihan niin paljon saa tuoda, ku vaan haluttaa.
Lupaan pitää seuraa ekstra myöhään, jos sen teet. 
Sillä tiedän tyttösteni keksivän kaikkea kivaa pääni menoksi. ; D


Toivottelenkin tämän päivän tiimoilta, hyvää ILTApäivää ja erittäin hiljaisen rauhoittavaa iltaa!


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ensimmäinen adventti


Anoppini kanssa vaihdoimme joulukalenterit ja tein hänelle ensimmäiselle päivälle käsityöpussukan.
Voihan tuon laittaa toilettipussukaksikin, mutta ajattelin tuon lähinnä kässätarvikkeiden säilyttämiseen.
Pussukka on tehty vanhasta pyöreästä kirppis-pöytäliinasta. Kauan sitä marinoin kaapissa ja mietin jo käyttöön ottamista, mutta sitten kuitenkin raaskin silputa siitä pari pussukkaa. Yksi anopille ja toinen joulupuotiin. 
Ihana kangas <3

Pussukan sisältä paljastui parin seuraavan päivän paketit. 



Lapsetkin saivat oman joulukalenterinsa tänä vuonna. Laitoin joihinkin jotain tavaraa herkkujen lisäksi, mutta uskon herkkujen olevan ne tärkeimmät. Tänään neitoset saivat värityskirjan ja kynät. Äippä taas sai anopilta muffinsipellin ja siihen muffinsivuokia. Ehkäpä niistä sitten myöhemmin jotain leivontakuvia sitten kehitän? Katsotaan, katsotaan. Kylläpä tämä pakettien availu jouduttaa arkea mukavasti. Huomiselle onkin anopilta taas jokin iso paketti.. iiksistä. Vähän jänskättää. Ihanaa arjen juhlaa tämä tälläinen.

Jännitättekö te mukana?

Minun anopille antamasta pakettiläjästä ei tullut otettua kuvia, mutta ehkäpä jossain välissä käyn siitä nappaamassa kuvan tänne blogini kätköihin. Tässä kuvia vielä tuosta neitosten joulukalenterista ja likkojen huoneen uusista verhoista jotka sain joskus aikoja sitten anopiltani. Joka taas sai nämä äidiltään. Hieman muokkausta ne vaativat, sillä olivat ihan super seitkytlukua. Nyt passaavat hienosti ja ovat aika suloiset.
 Ja käsin tehty nuo ristipistot. Vau, ihailen!! On siinä pistoksia saanut lasteni isomamma pistellä!




Nyt ei muuta kuin soronou ja hiljentymään ensimmäiseen adventtiin. Kynttilöitä palamaan ja sen sellaista. Lapset ovat saaneet sekoitettua koko kämpän sekaisin ja juhlafiilis sen osalta aika kaukana. Mutta siinä onkin oppimista, etsiä juhlafiilis jostain muusta kuin siitä mikä meidät ympäröi. Kuorrutus on aina kiva, mutta sisällä se juju kuitenkin on. 

Iloa, seesteisyyttä ja rauhaa teidän ekaan adventtiin.
Sylin täydeltä rakkautta ja läheisyyttä.
Olette suuri iloni <3

P.s. Käytiin klaffaamassa, mutta kukaan ei ollut kotona. Eräiden oven takana odotti tälläinen:


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Neulottu pikamyssy ja poolokauluri


Mintunvihreä talo on riisuutunut huurrepeitteestään.
Sorapiha näkyy jääksi muuttuneen lumen alta.
Voihan sade!
Eilen otin puikoille Novitan Hile-lankaa. Tein myssyn nuorimmalle neitoselle, mutta sovittajaksi suostui vain vanhempi neitonen. Suonen pikkuiselle tirpuuselle anteeksi tämän myssy-boikotin ja pistän sen flunssan piikkiin. 
Tänään täällä sadetta pakoilevat ja flunssaa poteva kyyhöttivät lähes koko päivän sisällä. 
Äiti neuloi ihka omalle siskolleen 'poolokauluksen' kerän lopusta. Sellaisen, ettei hiustötterö mene piloille kun sen päälle laittaa. Molemmat työt tein tasona. Poolokaulukseen ei ollu mitään ohjetta. Mutta tuohon myssyyn nappasin idean täältä ja ohjetta omin säännöin, vilkuilin täällä . Äärettömän helpot ja joutuisat välityöt!
Pitkästä aikaa kävikin niin, että koko kerä meni.  Olen tyytyväinen.



Kuvassa näkyy jokin aika sitten tekemäni perus tuubihuivi itselle. Oli nafti. 
Ja tadaa, neitoselle tuli ihastuttava pallokuosi kaulaan. :D

Isosiskon viime vuoden Pompin hiippahuppu oli innoittajana myssyn väriin.  Jonkin sortin samistelua <3.
Yllättävän tuottelias tällä viikolla olen ollut, ihanaa. Joululahja to do -lista on taas lyhentynyt ja stressi on vähentynyt. Ei kaikkea ole missään nimessä pakko tehdä itse. Ja vanhin kummipoikakin ohjeisti kysyttäessä, että ei missään nimessä mitään vaatteita sitten joulupakettiin :D.  Raukka, jolla on käsityöihminen kummitätinä. Ei mitään mattoja tänä jouluna siis..boring!

No mutta. Kaikkia joululahjoja ei ole vielä tehty.
Kaippa sitä pitääkin mennä laittamaan neitoset nukkumaan.
Saunaan ja neulomaan.

Rattoisaa keskiviikkoiltaa teille ja iloa loppuviikkoon.

Tervetuloa uusille lukijoille!

torstai 21. marraskuuta 2013

Piparireunukset on ice.


Huurretta ja jäiden kimallusta.
Rasahtelua ja pienen tytön yrityksiä liitää jäällä.
Silmät kuin timantit, loistavat ilosta nuo sinisafiirit.
Kylmä viima poskissa punoittaa
ja pienen pieniä hiutaleita ropsahtelee olalle.



 Hieman unelias päivä.
Vielä uneliaampi ilta.
Kauniita unia tällä kertaa. 
Tilaustöiden listaa on hieman saatu lyhennettyä 
(kaikkia juttuja ei ole tullut edes kuvattua)
ja joululahjojakin saatu nykerrettyä.
(ja näitähän nyt ei ainakaan ole tullut vielä kuvattua)
Nyt on kuitenkin lupa tehdä sitä mitä lystää.
Ei yhtään mitään tai odottaa inspiraatiota.
Sanon rohkeasti ei, jos tarvis.
Sanon ei niin kauan, että mieleni tekee sanoa 
Kyllä.


Ja sukathan ovat lähes samanlaiset kuin edeltäjänsäkkin. Roosaisen vaaleanpunainen lanka on edelleen sitä Sandes Garnin Maijaa, muut seiskaveikkaa. Kookosnapit ovat ihastuttava lisä hieman yksinkertaisiin sukkiin. Pitkään kesti näiden valmistuminen, mutta vihdoin ovat redit ja odottavat joulupuodissa hakijaansa. Saapi nähdä kenen pikkuisen tirpaat nämä lämmittävätkään <3..

Nyt menen ottamaan neitosten kanssa parit torniennätykset, palapelimaratonit tai vaikkapa ihan vaan siivoamme koko lastenhuoneen. Sielläkin kun on kuljettu sumut silmillä jo jokusen päivää. .. 

Kirpakoita ja auringon siivittämiä päiviä teille toivottelee Kipa.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Piparireunaiset sukat puunapeilla


Olemme jonkin sortin pilvenreunalla, piparkakkureunallakin voisimme tanssahdella. 
Pyörähtää piruettia arjen keksellä. 
Välittämättä siitä että maankamara, jonne mitä ilmeisemmin rämähdämme, on kova.
Pienet lapset ovat kovin rohkeita.
Pienten lasten aitous on jotain käsinkosketeltavaa.
Se on alati läsnä ja siihen voi luottaa. 


Totuus on useimmiten julma, mutta lapset eivät.
He vain pamauttavat totuudet omien näkemystensä mukaan esille. Ihailtavaa.
'Äiti onko sulla iso maha?'
--
"Riippuu mittarista." 
Ja päätän, että en jää pohtimaan asiaa. Hymyilen.
Vastaavasti taas on kysytty
"Äiti, miksi sinulla on isot hiukset?"
Kenties lasten mittari on aika pieni. Ja iso mahakin on vain tavoittelemisen arvoinen asia, eikä missään nimessä vältettävä asia. Käsketäänhän syödä hyvin, että kasvaa sitten isoksi. Aikuisena taas vältellään kasvamasta isoksi. Ristiriitaista.


"Onkohan nämä yhtä makoisan makuiset kuin värit ovat?"
Koitetaan.
Tunkee napit suuhunsa ja kuolavanasta rinnuksilla päätellen voisi olettaa, että varsin maukkaat ovat.
Pitäisiköhän minunkin koittaa. Vaikkakin yhtä vaaralliset hampaille nuo taitavat olla kuin kermainen kakku, pehmeät ystävän leipomat fudget, 300 g karkkia ja suklaata, mehut ja keksit. 
En myönnä.
Kuolasin vain rinnuksille ja haaveilin noista edellä mainituista herkuista.
Kuka tässä sanoikaan, että totuus on julma?

Pikkusisko lanka olisi ehkä vaatinut pienemmät puikot, mutta todellisuudessa eivät näytä näin pömppäiseltä kuin kuvassa.

Puunapit ova sekalainen seurakunta sieltä ja täältä. Gjestalin Maijaa ovat maastonvihreäntummanruskea lanka ja tuo armottoman upea roosanpersikanpinkkikin (tällä hetkellä lempilankani, eikä suinkaan vähiten värisävynsä vuoksi mutta myös langan laatu ja paksuus ovat ihastuttavat). Novitan Pikkusiskoa on tuo mintunvihreä. 
Herkkuja värejä.
Nam.
Ehkäpä nyt olisi aika kutaista pari riviä jotain hammastahnan väristä ja antaa omalletunnolle edes hieman armoa. 
--
Surkuhupaisaa, uskomatonta jne.
Juuri kun puhun tässä hammastahnasta, tulee vanhempi neitonen pyytämään
"Ota tää pois".
Ja yrittää pyydystää hampailla ja kielellä käsistään muumipurkkaa.
Pilvenreunalta pudottiin siis täällä tällä kertaa johonkin tahmeaan, mutta maankamara odottakoon vielä hetken. Olen niin happy näistä suloisista sukkasista, että yhdet purkat nyt ei häiritse yhtään ja kylmä maa odottakoon.

Palailemisiin. Herkuttelemisiin. 
Pitkää pinnaa ja herkullisia värejä teille toivottelen rakkaat lukijani!


maanantai 28. lokakuuta 2013

Tylliunelma ilman ompelukonetta.


Neiti sai taannoin barbeja. Yhden kirpparilta ja yhden kaupasta. Nyt on leikit joka päivä kehissä ja neiti onnessaan. Välillä pitää vähän piirrellä, barbi messissä tietenkin. Ja meillä piirretään tietysti hämähäkkejä. Onhan ne niiiiin ällöttäviä. Varsin etevä neiti meillä. Osaa piirtää jo tuon jota monet pojat harjoittelivat ylä-asteella koulun seiniin. Onneksi meillä on hieman jo alettu jättämään seiniä rauhaan ja piirretään lähinnä paperille. Jotain pienoista kehitystä huomattavissa siis <3 . Erään ihanaisen lukijan innoittamana ollaan yritelty harjoitella piirtämään ihmistä, mutta kummasti niille tulee aina tuhat jalkaa ja kaksikymmentä silmää.. hämähäkki!! Hän huutaa innoissaan ja äitin ei auta kuin hymyillä.  Pientä kontrastia siis prinsessoille <3


Tyllimekon ohje on täältä ja tämä luonnistuu siis ilman ompelukonetta. Varsin kätevää. Vaaditaan tuollaisen venyvän hiuspannan ja edes parikymmentä metriä tylliä (jos kokoleveää kangasta käyttää,  niin vähempikin riittää). Barbille tein samalla tyylillä pampulan ympärille. Ja tietenkin neitosen itsensä tekemä pompula pupunapeistakin piti saada kuvaan. OIjoi. Varsin hempiää maanantaita siis. Imelää ja sen sellaista. 


Joskus vaan pitää olla hiukka röyhelöitä, joskus on taas kiva tehdä överit. Kaksi rullaa, eli 50 m tylliä kului äkkiä tuohon neidin unelmaan. Vaan eipä enää ole kaapeissa häistämme jääneitä tyllirullia. Jei!

Imelyyttä, hempeyttä, romanttisuutta ja ylilyöntejä teidän arkeen. 

Joskus on vaan niin parempi överi ku vajari? 
(ainakin meidän neidin mielestä tämä tylliunelma on niiiin ihana)

perjantai 25. lokakuuta 2013

Eikäh, taas pompuloita!



On päiviä kun paita saa olla väärinpäin, hieman tahrainen ja vanha. Silloin päivä on kuin soljuva vesi. Se menee kuinka menee, mutta miten kaunista on veden liplatus.


On päiviä, kun aarteet on hetkessä. Ei silloin ehdi taskujakaan täyttää, eikä sillä ole väliä miltä näyttää.
On perjantai ja isä kohta täällä.
Ilo ja onni on rakkaus.
Se on hetkiä lyhyitä.
Välähdyksiä.
Pitkä jono välähdyksiä taitaa olla hyvä elämä.
Kiittämättömyys sydämmessään.
Usein kulkee ihminen etsien.
Tässä ja nyt riittää. 
Tässä ja nyt liikakin on. 
Vaan pois älä vie multa,
onnea suurinta.
Onnea on perhe,
Rakkaus rajaton.


'Tääl olis Elena' kuuluu tuolta saunan nurkilta. Neitoset kylvetetty ja puhtoisina suklaanappien äärelle tahmatassuiksi matkataan. Perjantai. Oi miten tavallisen ihana perjantai. <3

Loistavaa perjantai-iltaa teille rakkaat.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Sammalpolku-tunikat tytöille


Huomenta, keskipäivää, iltapäivää tai vaikkapa iltaa lukijani!
Harmaus on sama. 
Ei hemmotella auringolla, eikä valoisilla kuvilla. Vaan minulla on teille aamupalaksi tarjota, harmaata pikselimössöä sinappisilla läikillä. Nam.

Kaavana on joku OB:n paitakaava, jonka vaan pidensin ja levensin alaspäin.
Olisi pitänyt aamulla luottaa, että tänään ei ole ihan niin synkeä päivä kuin eilen, vaan pikselimössöä tarjolla siltikin. 

 Eilinen alkoi mustana ja ropinalla. Peltikatto ropisi siihen malliin, että tiesin koko päivän menevän sisällä sammalpolun katveessa. Pehemiältä tilattu Sammalpolku-kangas pääsi saksien, nuppineulojen, saumurin ja ompelukoneen mukavaan sekakäyttöön. Ja olin kyllä pitkästä aikaa varsin tyytyväinen tuotoksiini. Vaikka jossain paikoitellen onkin jotain pieniä epäkohtia, mutta kuitenkin loppujen lopuksi. Minun tekemäksi trikoovaatteeksi, nämähän alkavat olla jo vaatteen näköisiäkin. 


Pahalta muuten näyttää, että tänäänkin on aivan yhtä harmaata. Aivan yhtä mustalla alkoi tämäkin aamu. Peltikatto ei ropise, mutta aikas kostea ilma on. Voikin viedä tovi, ennen kuin saadaan kauniita kuvia tänne. 

Mieli, pysy kirkkaana.
Älä sumennu harmaan harmaaksi ja turruta päivääni. Ole iloinen, ole seesteinen. 
Ole kauniita ajatuksia ja rakkautta tulvillaan.
Pysy pinnalla.

Äitini tuoma kirppisaarre, sinappinen nappi, löysi tiensä tyttösen tötterölle. Ih <3.

En toivota harmautta, vaikka sitä olisi täällä roppakaupalla ylimäärästä. Vaan toivottelen teille iloista mieltä, kynttilöiden välkettä ja lämpöisen tunnelmallisia hetkiä. Olette ihania, kun jätätte kommenttejanne. Ne piristävät. Ylenpalttinen harmauskin alkaa olla siedettävää, kun niitä lukee.
  Kiitos <3

maanantai 21. lokakuuta 2013

Pikainen apilapallo-postaus


Tässäpä teille pikapostaus Apilapallo neuloksesta (Pehemiältä) tehdyistä haaremeista. Olen tällä samaisella Ottobren kaavalla tehnyt ennenkin ja käytin samaa (en muista mistä lehdestä). Tämä kangas on vain niiiin lemppari. Ja rakastan haaremipöksyjä.
Se on siis minun rakkauteni.
Veronikahan piti lahjoa housuihin. "Saat muuten pinkkiä mutta kuvan ajaksi nämä haaremit,  kuvan jälkeen laittaa HelloKittyGlitteritylliballerinaunelman takaisin. "
"Liian isot", oli kommentti ja repi haarojen välissä olevaa väljää kangasta. Mutta suostui ulkoilun jälkeen laittamaan nämä päälle mukisematta!! Jes <3.

Ennen ulkoilua sitten taas Elenan housut ennättivät jo pyykkiin. 
Maitokuppi, turkales, kaatui päälle!
 Maitoiset pökät on jo pestynä ja kuivamassa, jes myös sillä saralla <3.
Nyt valmistautumaan käsityöiltaan. Jos vaikka jämälankoja pyörittelis palloiksi. hoihoihoijjakkaa!


Haasteitakin on tullut, kiitän näistä kunnianosoituksista ja postailen niitä sitten ensi kerralla. Niissä kun menee minun kohdallani aina mielettömästi aikaa ja sitähän ei nyt tällä kertaa ole. 

Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille ja huumoria arkeen!

tiistai 8. lokakuuta 2013

Pientä söpöyttä virkaten


Tänään olemme pakoilleet sadetta. Katselleet Koko Suomi leipoo -ohjelmaa ja väkerrellyt yhteistuumin vanhemman neitosen kanssa ponnareita. Ihmettelemme yhä jo viikon kestänyttä lokakuuta ja iloitsemme muutamista kirppislöydöistä. Kolmen euron sinisillä kukilla koristeltua kippoa ja ruskeaa hauskasti muotoiltua pikkupulloa. OIjoi <3




Näihin tarvitaan puuvillalankoja, virkkuukoukun, pampuloita, huopaa, nappeja ja vaikkapa kuumaliimaa. Kaikki tuo löytyi kaapista, joten ei tarvinnut uhmata pahemmin sadetta vaan kökimme sisällä. Liimaaminen neidin kanssa yhdessä oli vähän mitä sattui, mutta näköjään selvisimme kuitenkin ihan hienosti. Pientä siistimistä nuo taitavat vaatia vielä ennen kuin kiikutan ne anoppini joulupuotiin. Josko joku pikkutyttönen tai vaikka vähän isompikin neito saisi hieman pientä söpöyttä nutturoihinsa <3. 

Ihanaa lokakuuta kaikille!