Ystävänpäivätervehdys.

Aina ei elämä ole ruusuilla tanssimista, 

mutta takuuvarmasti se on tosiystävien kanssa vähemmän piikkistä.

Ruusuista ystävänpäivää teille blogini lukijoille, tänne piipahtaneille tutuille, 

kavereille, perheenjäsenille ja ystäville toivotteleepi  

Kipa.

Torstai toivoa täynnä.

Onneksi lapset ovat innokkaita penkomaan kaappeja.

Löysivät prässäykseen unohtuneet kesäkukat.

Teimme ystävänpäiväkortteja.

Kruunuja.

Nukuimme yön yli jos toisen ja leivoimme keksejä 

kruunut päässä.

(Äidillä ei ollut karvalakkia, jos joku sitä mietti :D.)

Keksit ovat varattu isännälle, 

joka ahertaa meidän keittiön seinien kimpussa taas tämänkin ehtoon.

Olen minäkin päässyt maalailemaan, mutta hmm.. taiteellisuuteni näkyi hieman liian silmiinpistävästi.

Jotenka sudin vain pohjamaaleja.

Vähän valkoista tähän mustan sekaan, tekee yllättäen kyllä ihan hyvää. 

Käsityöt ovat olleet hieman boikotissa viime päivinä maalausurakan, kovan flunssan ja sen sellaisen vuoksi. Mutta eiköhän niitä jämälankajuttuja tänne ala ilmestyä vielä lähipäivinä. 

(pakko yhdistellä palat kun kerran näin on luvannut. Huoh, miten pitkästyttävää puuhaa :D )

Paljon iloa torstaille, perjantaille.. no oikeastaan ihan jokaiselle päivälle.

Jotenkin täällä ainakin on sellainen hassu kevättämisfiilis. 

Joko teillä siellä kevättää? 

Mustavalkoinen postaus

Päivä kuin tyhjä paperi. Puhdas hanki ja sees taivas.

Silloin on aikaa pysähtyä kiittämään.

Katsella pakkasen kimmellystä,

hengittää huurua ilmoille

ja hymyillä posket punaisina.

Miten ihminen kuvittelee kaipaavansa lisää,

kuvittelee ettei tässä ole hyvä.

Kaikki kun on tässä.

Murheet, väsymys ja tyhjyys.

Ne voivat olla suurinta rakkautta.

Tyhjyys.

Siihen kun uskaltaa katsoa.

Huomaa, että siellä pilkottaa tarkoitus.

Ja tyhjinä me olemme lähellä kaikkeutta.

Lähellä mykistävää kauneutta, 

joka laittaa sielut laulamaan ylistystä.

Kimmeltelee aurinko pakkasen paukkuessa,

kuin Taivas hymyilisi ja olis läsnä.

Köyhän sydän murtuen lämpenee 

ja tyhjyydestä kiittää.

Tyhjyys on avain iloon.

Kestävään onneen

ja rakkauteen.

Kauas kaikkoavi maailma,

kun katsella saa jäisinä kimmeltäviä puita,

niiden takaa paistavi huomenen aurinko.

Laskevi se noustakseen uudestaan,

loistoonsa kultaiseen.

Luodakseen lämpöä ja iloa,

säihkyäkseen meille rauhaa.

Vakaana se kimmeltää puiden yllä,

Maata peittävällä hunnulla välkehtii,

hyvä on olla sydämmellä,

kun lämpöisesti se meitä tervehtii.

Kiitos aivan äärettömän upeista kommenteistanne 

arvonta-postauksessa.

On kuin taakkain aina kevenis ja tilalle sais kilokaupalla onnenmuruja.

Tervetuloa kaikille uusille lukijoille.

Iloa torstaipäivään ja muistakaahan, että

Yks-vee arvonta yhä käynnissä.

22.

Eipä ole montaa päivää aattoon enää.

Huomenna pakkaamme auton ja suuntaamme kohti Varsinais-Suomea.

Ihanaa!

Omien vanhempien luona joulu <3.

Tänään anopilta sain tuollaiset ihanat naulakkokoukut. Päätyivät olohuoneen tyhjälle seinälle. 

Ei tarvitse enää säilyttää käsityökasseja lattialla. Ihanaa! Ja kirpparilta löysin ihastuttavan joululiinan olohuoneen Tulilatvan alle puolellatoista eurolla. <3

On ollut taas kovin harmaa päivä. 

Karkasimme kotoa mummulaan ja kävimme viemässä jouluterveisiä sinne.

Nyt onkin kova pakkausurakka edessä, kun eilen yöllä ei enää jaksanut.

Ens jouluna ei kyllä yhtä ainoaa pakettia laiteta. (.. ja niin varmaan :D . )

Pienet pakkailut kun on tehtynä ja muutamat lahjatkin vielä paketoituna, niin sitten saa suunnata kohti lapsuusmaisemia. 

Kyllä vielä sen verran viitsii touhuta, vaikka meinaa jo vähän joululöhöily iskeä päälle. .. 

Jouluiloa harmauteen ja rauhaisaa neljättä adventti-iltaa!

Tuija-kranssi

Yhtäkkinen päähänpisto ja vartissa valmis!

Jos ei olisi satanut vettä, niin en olisi hoksannut käyttää näitä puolittain huonoksi menneitä Kartio-Tuijan rippeitä kranssiksi. Eipä niitä olisi tullut mieleenkään hakea lumen alta. Siellä ne ruman joutomaakasan takana törrötti.  Kiitos siis sateen, meillä on joulukranssi ovessa. Ja vanha koivukranssi sai yllensä havuhunnun. Nyt vois se lumi tulla sitten takas? Näyttäis tuo rakennustyömaakin paljon kauniimmalle ja pihassa olisi hieno lumikasa joutomaan sijaan.

Keittiöön laitoin emalivatiin tulilatvoja ja käpyjä. Kylläpä piristi kummasti. 

Hei, eikä yhtään vois sopivammin osua.

Ulkona sataa lunta!

Nyt on piristystä tälle päivälle kerrakseen.

Oi!

Valkeita unelmia teillekkin lukijani, sellaisia muhkean kokoisia pumpuleita tietänne pehmittämään ja valaisemaan.

Varjot

Ihailen,

Se vangitsi rakkauden.

Miten kauniita onkaan,

valo ja varjo yhä leikeissään.

Yksin kumpikin liikaa on. 

Vaan yhessä loivat tasapainon.

Miksi pelätä jotain sellaista, 

jonka ylitse voi lapsikin pinkaista.

Lehtiä kahisuttaa,

tossunpohjia kuluttaa.

Ääneen kikattaa

ja taas varjon ylittää.

Kauneutta ympärillään,

taivas kasvoillaan.

Parempi minäkin seurassa sun,

iloa rinnassa ahdistetun.

Kyynelsilmin katselen,

lisää tätä anelen.

Lisää hetkiä onnellisia,

ajan unohtamisia.

Maja suojaisa varjon kotina,

vaan valo täälläkin kattona.

Hieman kuitenkin pelottaa,

kun lehdet tyttöseen kurkottaa.

Tervehtii tulokasta uutta,

ihmettelee neidon pienuutta.

Monta kiljahdusta talletettuna,

ilonhetket salaisuutena.

Vaan kohta maahan varisevat,

maata kahisuttavat.

Hetkeen tartuttava on,

arki luo karkelon.

Iloa ja naurua sydämmessään,

ei parempaa voi toivoa eläessään.

Keskellä arjen kukka kaunein on,

keskellä syksyn valo yhä on.

Edit:  Nuku rauhassa isopaappa. Olet valonkodossa turvassa, meitä odottamassa. Suru tässä maassa hetken on, ilo luona Herran verraton. Lepää rauhassa.

Valon ja varjon tasapainoa teille toivottelee Kipa!

Huhuu!-pipo

Talvi jo mielessä. 

Pöllöpipoja kudottu lähipäivinä. Viime jouluna mieheni osti minulle Mollie Makes lehden ja siinäpä oli tehty tälläiset Pöllörannekkeet. Nappasin pöllön ja tein pipot. Vielä olis tätä samaista Novitan Impivaara-lankaa yksi kerä. 

Jospas vaikkapa tekis lisää pipoja.. joulukin tulossa ja kaikkea :). 

Etupihalle jäi sitten kuitenkin vanha kuistinpohja. Pari lautaa siihen piti lisätä, että passasi tuohon. Nyt odotellaan harmautta siihenkin ja rappusiin myös, sitten ne vois käsitellä jollakin että pysyis hyvänä. Noh, on ollut kiva tyttöjen siinä loikoilla Veronikalle tekemälleni vauvapeitolla ja tehdä uusista Legoista kakkuja. 

Nam, miten hyviä.

Kalorittomiakin. Vaikka lasten touhuja katsellessa tuntuukin paisuvansa, sydän pakahtua.  

Mutta eihän rakkaus lihota?

Jos lihottaa, niin onneksi on sitten myös niitä 'ei niin mun päiviäkin' joukossa.

Huhuut teillekkin ja näkyilemisiin. Taidan mennä pakahtumaan imurin varteen, jei!

Mehitähti-vauvojen koti

Hiellä ja vaivalla vaatimaton kivialueemme on valmis. Isäntä raahasi auton perässä isoimmat kivet ja muutoin olen taas kerännyt ja kerännyt kiviä ympäri pihaa. Nyt alkaa kivet olla niin loppu, että vaikea enää saada järkevän kokoisia kiviä mistään. Pikkukiviä tilattiin vähän lisää, mutta muuten pärjättiin oman pihan kivillä.

Kirjoitin viime postauksessa, että Mehitähteä etsittäisiin. No niitäpä löytyikin oven takaa kun tulimme Wasalandiasta kotiin. Ihania pieniä vauvasia ja muutama hieman isompikin yksilö. Aaamulla räväytettyäni silmät auki, tiesin heti mihin suuntaan nokkani. Hieman saksia saappailleni, multaa, Mehitähdet ja iso siskoni pihalta ryövätyt kävyt. Siinä pienet yksityiskohdat kivialueellemme. Toivottavasti vauvat kasvavat ja vielä leviäisikin joku kesä. Lupaan lisätä multaa, jos niin teette.

Nuo saappaat ovat palvelleet tämänkin kesän helteillä. Pidin niitä jalassani mieluummin kuin piha'croksejani'. Pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa vielä villasukat saappaiden lisäksi jalassa! Joskus harvoin oli ihan pakko kesken kaiken käydä vaihtamassa edes villasukat pois. Niistä tulee mieleen tähän astiset touhut, kuinka tohelo emäntä astui maalisankoon ja ihmisten hymyt kun kuljin saappaat jalassa ihmistenilmoilla. Olen välillä tyhmän rohkea, mutta syksyksi pitää ehdottomasti hankkia uudet saappaat. Nuo eivät enää olisi hymyilyttäneet ketään, vaan pikemminkin aiheuttanut pahennusta. Vaikka toisaalta, olisin näyttänyt varsin ahkeralta nuo jalassa?

Rappuset odottavat tummumistaan ja kukat kukoistavat (ainakin vielä). Naapurin tätikin on niitä käynyt kastelemassa meidän poissa ollessamme. Ihania ihmisiä maailmassamme onkin. Pyytettömiä ja avuliaita, kiitos! 

Mitäs tänään? Aurinko paistaa, joten taidan lähteä pihalle isännän avuksi tai sitten hion sitä ruokapöytää. Ei se ole kuin muutaman kuukauden könöttänyt tuolla tallissa. Ja raukka kuulemma on aivan liian iso tallia asuttamaan, aina tiellä ja sun muuta. Roudaan sen kyllä niin pihalle tänään. Annan talon repsottaa yhä sisältä ja ummistan silmäni kaiken maailman sotkuille ja epäkohdille. Tekee hyvää itse kullekkin!

Aurinkoa toivottelen myös minäkin ja kehoitan nauttimaan sen säteistä. Paistaahan se vielä syksylläkin, mutta kesä on kerran vain. Nauti, nauti, nauti!! <3 

Vahvistavan ihana loma

Tämä sekametelisakki on palannut lomareissultaan. On nähty mammoja ja pappoja, tätejä, enoja, minun lapsuudenystäviä ja heidän puolisoitaan. Ihastuttava -kaksos-vauva-masukin- tuli nähtyä! Miten ihana onkaan tavata läheisiä ihmisiä ja vanhoja tuttuja. Tuli kyläiltyä monessa paikassa ja tehtyä yllätyskäyntejä pitkin kyliä. Mutta toteutimme sentään jotain etukäteen suunniteltuakin.

Varmasti eniten suunniteltua reissussamme taisi olla ystäväni ja hänen miehensä järjestämä karting-ajo Turussa ja piknik-reissu Naantalissa. Suunnitelmat olivat salaiset, eivätkä olleet meidän laatimat. Oli kutkuttavaa odotella mihin auto meidät vie. Ihastuttava aurinko paistoi ja leppoinen tuuli tuiversi. Ystäväni oli leiponut ihania leivonnaisia meitä varten. Miten paljon vaivaa ystäväni olikaan nähnyt, toivottavasti hän voi sanoa, että kaikki oli työn arvoista. Meille jäi mieheni kanssa ainakin mahtava tunne ja suurenmoiset muistot. 

Kiitos T <3 T . 

Päätin jo lähteissäni, että kuvaan tällä reissulla äitini kukkasia. Mutta tuli kuvattua myös siskoni puutarhaa. Yllä oleva kuvakasa on kooste tällä hetkellä äitini rehevistä kukkapenkeistä kukkivista kukkasista. Alla taasen on siskoni rouhean romanttisesta pihapiiristä tehty kooste. Piha-alueella oli vaikka ja mitä, mutta jotenkin halusin kuvata vain näitä rouheita asioita. En niinkään  niitä hempeitä ja herttaisia, kuten äitini luona. Jotenkin tuo metsän läheisyydessä ja käpyjen keskellä oleminen kuuluu tuohon pihapiiriin kaikista oleellisimmin. Kauniit Kuunliljameret jäivät kuvaamatta, samaten orvokit ja eräs runsaasti kukkiva amppeli. Mennään näillä. Eikö olekkin ihania?

Lomalta on selvitty. Takana on jos vaikka mitä. Häissäkin kävimme. Tarjoilu siellä oli aivan mahtava ja tietysti kaikki oli suloista ja kauniisti koristeltua. 

Mammani luona käydessä sain kassillisen kaiken näköisiä aarteita. Mammani neulomia töitä ja kankaita joita ketään muu ei ollut huolinut. Kotimatkalla auto oli pakattu vielä enemmän täyteen kuin tullessa. Kirppiskierroskin kun piti tehdä paikallisissa kirppiksissä. 

Paljon kaikkea pienen pientä ja suuren suurta. Ja nyt jo tekisi mieli lähteä takaisin.

Uusia kujeita odotellessa taidan hieman kutoa, kunhan on arjen tylsät velvollisuudet hoidettu pois alta.

Ihanaa eloa teille kaikille, nautitaan arjesta vaikka sataisikin koko viikon!

Keskiviikon gollaasi

Tälle päivälle on mahtunut kaikenlaista. Ja pitkästä aikaa vois sanoa, että kaikkiaan ihan hyvä päivä. Arjen rutiinien katkaisua ja jonkin sortin irtiottoa. Mustikoiden poimintaa koko perheen voimin, metsissä samoilua ja ihmettelyä, marjojen perkausta naisvoimin (uusilla rappusilla), isännän tekemien lättyjen syöntiä jäätelön ja tämän vuoden marjasaalisten kera, pientä ja suurta ihmettä kiharapilven ja tummatukkien seurassa. Kukkiakin kuivattiin aamusella, kuunneltiin miten Ruisrääkkä piti meteliä itsestään. 

Aurinko, miten sinua kaivattiin päiviämme lämmittämään. 

Nautin joka säteestäsi.

<3

Huomenna matkustamme kotopuoleen.

 Yllätyksiä luvassa. 

Ystäväpariskunta on järjestänyt meille jotain mistä sen verran tiedän, että ruokaa ja ilmeisesti mikroautoja on ohjelmassa. Lauantaina häihin ja sunnuntaina takasin Pohojammaalle (ehkä?). Toivottavasti ei olisi matkapahoinvointia ja tulisi kudottua. Kaukaa on meinaan pitkä matka ja aika olis kiva käyttää hyödyksi. 

<3 Palailemisiin, näkyilemisiin ja neulomisiin <3

Viikon kuulumisia

Tämä viikko on pitänyt sisällään yllättävän paljon kaikkea, mutta ei mitään super ihmeellistä. Iltapuhteina emännällä on ollut lähinnä lankakorin tyhjennystä ja päivät ovat hurahtaneet milloin mihinkin. Viime viikon puutarhaurakka on näkynyt sisällä ja siitä toipumista oli alkuviikko. Sitten tuli pikkusiskoni yökyläilemään ja loppuviikko onkin mennytkin taas siivotessa ja hieman leivotessakin. 

Pikkusiskoni kanssa kierreltiin paikalliset kirpparit. Löytyi aivan ihana hylly olohuoneeseen 5 eurolla. Kulunut, kauniin sävyinen vanha hylly. Sitä katsellessa hymyilyttää. Olimme varmasti tyttösten kanssa hupaisa näky suht hiljaisessa kylän keskustassa. Rattaat täynnä kirppislöytöjä, toisella kädellä pitelin pyöräilevää kaksi ja puolivuotiastani, toisessa  tämä rustiikkinen hylly. Minä etukenossa hylly kainalossa ja pikkusiskoni keskittyi lähinnä ylikuormitettujen vaunujen työntelyyn. Keräsi tyylipisteitä pitelemällä naaman peruslukemilla kyttäävistä kylän ihmisistä välittämättä. Muitakin ihmisiä hymyilytti kaunis kirppislöytöni. 

Ihana.

Eikä yhtään enää hävetä.

Veronikan kanssa prässäsimme kukkia ja levittelimme niitä pitkin huushollia. Ihania nekin. 

Hyvällä mielellä aloitetaan isännän loman kulutus. Superihanaa se elo on useimmiten, mutta väsyneenä ja kyllästyneenä sitä ei vain huomaa kaikkea arkisen superia.

Sanon se vielä kerran.

Ihanaa!

Ja hyvää viikonloppua kaikille. Me lähdemme nyt kyläilemään ja mukaan lähtee myös tietysti jämälankoja. Vielä ei ole alkanut kyllästyttää jotenka niitä siis kulutellaan.

Koivusta tuoli

Pieniä projekteja pikku hiljaa valmistuu myös ulkorintamalla. Tämä oli kyllä mukavaa puuhaa, emäntä oli sahannut nämä osat valmiiksi (käsisahalla ja suurinosa eri pituisia). Enää poralla kiinni, joka kävi sukkelaan.. olisin muuten tehnyt vasaralla itse. Onneksi innostus iski myös isäntään ja sen myötä meihin kaikkiin. Kummasti se innostus aina lopahtaa, mutta kivaa tämä kuitenkin oli ja ihan kiva istutusjakkara tai mikälie.

Kesä on tosiaan tullut kun Syreeni ja Lemmikit kukkivat. Lapsuusajoista asti jäänyt tapa on tehdä luonnonkukkasista kimppuja. Tänä kesänä saan oksia aimo annoksin pihassamme olevia pensaita, joissa on valkoisia kukkia (tällä hetkellä vielä nupuillaan). Kohta ne on kaikki kaivinkone vienyt mennessään. Jotenkin haikeaa, mutta ovat keskellä pihaa ja auttamatta tiellä. Jotain samantyylisiä olisi tarkoitus laittaa sitten kasvamaan, kunhan kaivinkone on saanut tarpeekseen mylläämisestä.