Pientä söpöyttä virkaten

Tänään olemme pakoilleet sadetta. Katselleet Koko Suomi leipoo -ohjelmaa ja väkerrellyt yhteistuumin vanhemman neitosen kanssa ponnareita. Ihmettelemme yhä jo viikon kestänyttä lokakuuta ja iloitsemme muutamista kirppislöydöistä. Kolmen euron sinisillä kukilla koristeltua kippoa ja ruskeaa hauskasti muotoiltua pikkupulloa. OIjoi <3

Näihin tarvitaan puuvillalankoja, virkkuukoukun, pampuloita, huopaa, nappeja ja vaikkapa kuumaliimaa. Kaikki tuo löytyi kaapista, joten ei tarvinnut uhmata pahemmin sadetta vaan kökimme sisällä. Liimaaminen neidin kanssa yhdessä oli vähän mitä sattui, mutta näköjään selvisimme kuitenkin ihan hienosti. Pientä siistimistä nuo taitavat vaatia vielä ennen kuin kiikutan ne anoppini joulupuotiin. Josko joku pikkutyttönen tai vaikka vähän isompikin neito saisi hieman pientä söpöyttä nutturoihinsa <3. 

Ihanaa lokakuuta kaikille!

Perjantain pitsisukat ja vähä muutakin.

Pyydettiin pitsisukkia harmaina ja valkoisin nauhoin. Sukkamalli on jostain Novitan sukkalehdestä ja tapani mukaan vain aloitussilmukoiden määrä ja pitsimalli on noukittu ohjeesta. Omistan lähes samanlaiset sukat itsekkin, ystäväni Iinan neulomana kylläkin. Laitoin muuten mukaan valkoiset nauhat, mutta aavistelin myös kyseisen serkun rrrrakastavan myös pitsiä joten käytin hieman värillistä pitsiä edes omaksi ilokseni. Pitkästä aikaa taas pitsi hotsitti. Kumma kun tuo naisen mieli muuttuu sitä tahtia kuin sekunnit juoksevat. Välillä mielisi super modernia ja pelkistetyä, minimalistista sitten toisinaan taas ih niin romanttista ja hempeää... toisinaan taas reteen retroa väri-ilottelua. 

Makkarissa tuo isomman neitosen soppi koki pienoisen muutoksen löydettyäni kirpparilta ihanan posliinikipon EUROLLA. Tuikkasin siihen Gallunan, otin Kodin Kuvalehdestä Marimekon mainoksen ja yhden takasivun, ompelin kirppispöytäliinasta ja valkoisesta Ikean verhosta rimpsutyynyn ja siirsin sängyltämme tyynyjä neidin sängylle. Noh.. arvaattehan, nyt meidän sänky tarttis tyynyjä. Mielessä olis kaiken näköistä, mutta niitä ei saa paikallisista kaupoista. Kenties reissu Kauhajoelle (tämän jo niin rakkaaksi tulleen takahikiän vieressä oleva 'KAUPUNKI') on lähiaikoina tiedossa. .. niin siis jos kotiäidin suuret tulot riittävät bensaan, tyynyihin ja kangasilotteluun ihan kaupasta asti kaiken muun oikeasti tärkeän lisäksi. En napise. Olen äärimmäisen kiitollinen, että lapseni saavat saman kasvatuksen kuin minäkin ja turvallisen ympäristön. Enkä kaipaile yhteiskunnan arvostusta, mutta ihmetyttäähän monien kysymykset ja ajatukset siitä, että "Ai sä olet VAAN kotona?" . Sopii tulla yrittämään, tämän turhauttavampaa työtä ei ole olemassakaan, mutta taivas miten antoisaa tämä toisinaan onkaan.

Tämä nainen on liikutellut kippoja, kappoja, tyynyjä ja kaiken maailman koriste-esineitä ees taas. Voi olla, että huomenna otankin Kodinkuvalehdestä jotain mustavalkoisia kuvia ja siirrän värikkäät tyynyt kaappiin. Isäntä tuskin moista edes huomaa ja vaikka huomaisikin niin pyörittelisi vain silmiään. Eipä ole nämä mun sisustustohinat kovin kalliita olleet... en uskalla edes laittaa pahemmin rahaa siihen sillä mieleni muuttuu joka päivä. Rasittavaa, mutta ehkäpä sekin ihan virkistävää. Kiva kun mikään päivä ei ole ihan samanlainen ja jokainen kirppikseltä raahamani aarre on ollut ainakin suht uniikki. Kiertelisinkö kirppareita, jos minulla olisi rahaa ku roskaa? En tiedä, ehkäpä kiertelisin sitten antiikkiliikkeitä tai ostaisin sisustusliikkeistä aitoa vanhaa aidolla kunnon hinnalla. .. enkä kokisi sitä tunnetta, jonka tunsin kun löysin tuon söpön kirsikkakipon. Oikeastikko, eurolla? Kuka voi luopua E.U.R.O.L.L.A.?

Noh tämä nainen lähtee nukuttamaan tuota yhtä neitosta. Kun isäntä tulee töistä kotiin niin lähden, minnekkäs muuaalle kuin KIRPPARILLE. Mistä sitä tietää, jos samassa välikössä olis lisää noita euron kirsikkakippoja? Oi että, kyllä tämä 'köyhyys' on ihanaa (ehkä puheet olisivat toisenlaiset ellei miekkonen olisi sponssaamassa arjen tohinoissa).

Mahtavaa viikonloppua ihanaiset!

-Kipa-

Nahkatakista tuolinpäällys

Sataa.

Aamu alkaa suklaalla.

Pienet tahmatassut läästivät uutta tuolinpäällystä. 

Se on vanha nahkatakki ja helppo pitää puhtaana.

Otatko lisää suklaata?

Nam.

Makoisaa perjantaita kaikille!

Ruokapöytä vihdoin valmis

 Kova hiominen on takana ja maalauskin kävi vaivatta kun puuseppä maalasi pöydän. Kysyi, että "eikö tätä siis tehdä puusepän tarkkuudella", sillä en missään nimessä halunnut peittää kaikkia virheitä.. No Way! Hymyilyttää miekkosen kysymys vieläkin. Olimme varmasti hänen mielestään vähintäänkin omituisia vaatiessamme häntä jättämään kaikenmaailman viat kittaamatta. Luonnetta sitä olla pitää huonekaluillakin.

Aivan ihana ystäväni toi joku aika sitten tekemänsä pannunalusen, Kiitos Iina <3

Keittiö sai myös tänään uusia asukkaita kaksi, ihanat muratit ulkoa siirtyi sisälle. Toivottavasti lähtisivät parempaan kukoistukseen sisällä, sillä unohdin kastella aina ne ulkona. Ruukunsuojus sopii hienosti tuohon pärelootaan jonka fb kirpparilta taannoin löysin (mainitsinkin siitä täällä jo joku aika sitten). Tein ruukunsuojuksen Tapion Lankakaupan trikookuteesta ja malli päästä vedetty niin että nyt sopii sisällä olevan ruukun päälle.

Kovin harmaata on yhä, mutta kummasti valoa uusi pöytä tuo ja ei ainakaan vielä kovin paljoa notku. Hain vain läpinäkyvää pöytäliinaa ja liian vähän luonnollisestikkin. Pöytä olikin yli 2 metriä ja otin vain sen 2 metriä. Noh, menee se noinkin vajaamittaisena jonkin aikaa. Hankin sitten joskus uuden. Nyt vain nautitaan Kurikan perämettien annista, siellä olisi miekkosen autotallissa ollut muitakin aarteita, mutta ei niille tavaroille meille ollut käyttöä. Tälle pöydälle ja parille perunaloodalle kyllä löytyi käyttöä. Toisen roju on vain yksinkertaisesti toisen aarre <3

Ikimuistoisia ja aarrerikkaita päiviä teille toivottelee Kipa.

Alviinat Tildasta

Leikkasin Mekkotehdas-kirjan Alviinan kaavat vaikka Elinaa oli tarkoitus. Muokkasin Alviinasta Elinan liian ronskisti ja Elenalle suunnittelemani mekko oli jopa Veronikalle turhan iso kaula-aukosta. Onneksi kangasta oli vielä jäljellä ja sain ryppykaistaleen mekonhelmaan, näin siitä tuli Veronikan mekko ja sen alle vaikka paita. Passatkoon. Ja Elenan mekko Veronikan kankaista erittäin paljon pienennettynä. Noh, ihanan ihanat sanoisin ja vaikka kyyneliä meinasi jo loppumetrit teettää, niin hyvä kun tein molemmat samana päivänä. Vielä olis tätä paikallisesta kangaskaupasta hankittua Tilda-kangasta jäljellä ja sormia syyhyttäis tehdä vaikka mitä. Mutta tiedossa tänään on uuden vahakankaan metsästystä, vanhan tuolin päällystystä nahkatakilla ja pitäis pari kivaa tuolia tilata netistä. Kiva päivä tiedossa siis <3. (ihana pöytäliina tuossa neidon alla on kirppisaarre kolmella eurolla, alimmassa kuvassa näkyy paremmin,. kuinka joku raskii luopua?)

Iloista sadonkorjuuta teille kaikille, meillä on omppuhillot tekemättä ja puolukat poimimatta. Saa nähdä jääkö ne uupumaan pakkasesta, vaiko ehtiskö huomenna tehdä jompaa kumpaa. Viikot meinaa hurahtaa aivan liian nopeaan..

 tik tik tik.. 

Eikö aika koskaan pysähdy? Taitaa olla meidän tehtävä. Kohta saa nostaa jalat pöydälle kun lumi peittää antoisimmankin maan. Nyt kerätään, haalitaan, peitellään, viimeistellään ja siivotaan. Nautitaan kun syys peittää maan ja aurinko usvaverhon takaa pilkahtaa. <3

Nautinnollista syksyä kaikille!

Pipojen päivitystä

Nämä pipot ovat olleet moneen otteeseen häviksissä. Niitä on revitty, rakastettu ja venytetty entisestään. Olivat ennestäänkin molemmille tyttösille liian isoja ja kovan käsittelyn jäljiltä 'etusakara' ulettui nenään. Harsin sen nurjalle puolelle, virkkasin Irlantilaiset ruusut, pari nappia päällitysten ja siinäpä kulkevat neitokaiset viime kevään pipoissa kuin uusissa. Kuinka voikin pienet asiat muuttaa ilmettä noin paljon :). 

Viimeisimmät kirppislöydöt ovat saatu ottaa käyttöön. Sadetakki 3e ja Kavan kukkakengät 6 e. Ainoastaan Elenaiseni sai ihkauudet kengät kaupasta, ihan vain siksi, että kirppikseltä ei löytynyt. Syksy on täällä <3. Ei meinaa muistaa pukea tarpeeksi päälle ja tämä mielessään seuraavalla kerralla vuoraakin neitoset aivan liian paksuihin tamineihin. Kohtuus, mitä se on? 

Olen alkanut ainakin nauttia syksystä kohtuu paljon, kohtuu paljon myös rakastan pientä perhettäni ja kohtuu paljon minua väsyttäis. Kohtuu paljon olis työtä (pakkausta, leivontaa ja huushollausta) vaikka kello on jo puoli kaksitoista yöllä. Kohtuu kiva päivä takana, kohtuu iloinen. Kohtuu hyvin ajatukset ovat pysyneet kasassa koko päivän ja kohtuu paljon toisia lapsia tyttöset ovat tavanneet tänään. Olen kohtuu kiitollinen kaikesta saamastani ja saavuttamastani. Kohtuu hyvää suklaata söin tänään lähes levyllisen ja kohtuu kylmät tirpaat ovat ilman villasukkia. Kohtuus on kohdellut minua sitten kuitenkin ihan hyvin, oli se sitten mitä tahansa. Kohtuu nopeasti meni kuumekkin ohitse, vain kaksi surkeaa päivää lasten kanssa tokkuraista menoa. Ja kohtuu kivaa, kun pääsemme huomenna seikkailemaan.

Me lähdemme perheviikonloppua viettämään Euraan. Uskoisin, että kova meno on kun kaikki äitini ja isäni 21 lastenlasta, 8 lasta ja mahdolliset puolisot kokoontuu kasaan. 

Kohtuutonta menoa sanoisin. Ja sitä toivottelen teillekkin. 

Elämämme on lainassa, käyttäkäämme sitä hyvin, hallitusti ja säästelemättä ilonkyyneliä. Palautusajan umpeenmeno voi olla pitkä, mutta voihan se olla lyhytkin.

Kohtuu täysillä eteenpäin, kunhan sumun takaa näkee jotain. Syksy <3 .

Farkkuiset tonttutakit tyttösille

Tittidii!

Aaatsipadaaadaaa

ja

Hip Hip Jee!

( kärpänenkin on näköjään päässyt kuvaan ;D )

Vihdoin sain aikaseksi tehdä nämä.

Viime keväänä ostamani takkikangas tuli vihdoin ommeltua!

Kaavat: OB 4/12:ssa

Kankaat: Joustofarkku ja sinappitrikoo Rauman Jätti-Rätistä, 

ruutukangas kirppikseltä, Tilda-tilkku kaapin uumenista.

Isot napit Jätti-Rätistä ja nepit Tapion Lankakaupasta.

Vetskari anopilta ja nauha (ripustuslenkkinä) Keskisiltä.

Vuorta en laittanut, sillä takeista olisi tullut liian tönköt. Viime keväänä yritin tehdä itselleni farkusta saman mallisen takin vuorella, mutta ei tullut hyvä, toki se työ nyt ei muutenkaan onnistunut. 

Pitkästä, pitkästä aikaa ompelu oli tosi kivaa ja vain yksi kaksoisneula meni katki (ompelukoneessa sekä emännässä molemmissa vika). Nyt on talo sen näköinenkin, että emäntä on illan ja aamupäivän ommellut. Kenkiä, Legoja, vetskareita, nappeja, palapelejä, kyniä ja vihkoja on levitetty ympäri taloa. Ja rusinoillakin on äiti lahjonut tyttösiä vielä hetken odottamaan valmista. .. ja vielä hetki. .. tämä vielä..ihan kohta..  

Anteessi!

Onneksi Veronikan silmät kirkastuivat hiippahupusta niin, että äitin piti ihan hoilotella TonttuTorvista tyttösen korvaan peilin edessä. Ihanat enkelit äitillä!

Äkkiä leikkimään huusholliskaa ennen kuin tuo yötyöläinen tuolta herää, muuten se alkaa siivota. Jonka jälkeen se menisi pihahommiin, tulisi syömään, siivoaisi ja menisi pihahommiin, nukuttaisi lapset, siivoaisi ja lähtisi yöksi töihin. Rasittavan ihanan tarkka ja kerkiiväinen mies. Älä väsytä itseäsi kulta <3

Hyvää loppuviikkoa kaikille ja paljon auringonsäteitä!

Nauttikaa matkasta!

..jotain punaista

On yhä loma ja elo letkeetä. Kirppisaarteita haalittu tuolin verran lisää (ihana, mutta mieli tekis maalata istuinosat mustaksi?). Harmaata Novitan Bambulankaa metsästetty Kauhajoelta ja kolmas kerta toden sanoi,  normaalihintaisena kylläkin.

 Joku pirulainen olan päällä koko ajan muistuttaa marjametsästä ja terassin tolpista jotka pitäis maalata. On niin mielenkiintoinen käsityö kesken, että sais vaikka marjat jäädä metsään ja tolpathan vois maalata vaikka ens viikolla? 

Hahh.hhahahha.

Sano se isännälle, sano se marjoille.

Odottakaa, mä vielä yhden rivin, sitten mä tulen.

Tai odota pari päivää, mä tämän neuletakin vielä.. Ei auta.

Aurinko,

se aina vähän väliä ilmestyy tuolta syksyisenharmaan esiriipun takaa näyttämölle tanssahtelemaan. 

Miten kauniit liikkeet ja mitkä varjot se luokaan!

Todellisuus.

Valon ja varjon hippaleikkiä.

 'Et saa kiinni!' valo lällättää ihastuneena kikatellen.

Pysy poissa varjo.

Älä vielä syksyä luo, valo hengästyneenä huohottaa.

Kohta valo väsyy. Varjo kiinni sen saa. Luo harmaammista harmaimman syksyn. 

Vaan vielä edessä ruska. 

Auringonpaiste syyskukissa ja loiste kastepisaroissa. 

Väistämätön edessä.

Varjot.

Kauniita nekin, vaan pysykää vielä hetken poissa.

Ihanaista ja aurinkoista alkusyksyä teille!

P.s. Yli 18 000 klikkausta blogissani. Kiitos siitä teille. Ja tervetuloa uudet lukijat! <3 Muistakaa, että rakastan teidän kommenttejanne, niiden avulla minä juoksen varjoa karkuun minkä jaloistani pääsen.

vajaa 7 metriä anoppilaan

 .. nimittäin mattoa. 

Syksy on kohta täällä. Luonnonvalo kateissa ja älykkään salama on sitten niiiin hyvä. No näillä mennään, sillä matot ovat anoppilassa ja äkkiä piti siellä muutama kuvakin näistä räpsäistä. Kaksi räsymattoa, kuteina vähän mitä sattuu kierrätettyä ja nurkista löydettyä. Vain ruskea on vartavasten ostettua. Ruskanvärit lisämausteilla siis. 

Suhteellisen monta nyssykkää kudetta näihin mattoihin tuli kulutettua, mutta silti nurkat tursuaa kuteita. Yhden matton olen paukuttanut itsellekkin. Postaan sitä huomenna, kun tai jos saan edes hieman luonnonvaloa kuvaustilannetta avittamaan. Nyt kutkuttaisi ottaa hieman haastetta näihin mattojen tekoon ja laittaa jotain muutakin kuin palttinaa. Katsotaan mitä tuleman pitää ja koska. 

Huomiseen ihanaiset <3

Arjen ihania aarteita

Sydän hakkaa, tekisi mieli kiljahtaa ja kuulet kuinka veri kohisee suonissasi. Kaappaat esineen hyllystä kuin peläten, että joku tai jokin vie sen kuitenkin nenäsi edestä. 

Ei vienyt.

Iloa rinnassa, toopena hymyillen kuljet.

Olemme kirpparilla ja kaikki on mahdollista.

Aarteita toinen toisensa perään.

Joskus harvoin saman fiiliksen saa kaupassa käydessä, mutta huomatkaa, vain joskus harvoin.

Mikäli joku ihmeellinen olento siellä ruudun toisella puolella ei tiedä yhtään mistä puhun. Voin siis olettaa, että kyseessä on tähän verrattava asia:

Kuljet kirkkaasti valaistussa yksityispuodissa, ympärilläsi on kauneutta ja laadukkuutta. Arvokas laattalattia jalkojesi alla ja yksityiskohtia sisältävät seinät. Koristeiset tuolit, upeine selkänojineen odottavat vaatteiden sovittajia tai sovittajan seuralaista. Peilit ovat kiillotettuja ja isoja koristeellisia erikoisuuksia, niihin katsoessaan sovittajan vaatteetkin alkavat näyttää paremmalle. Kauniit raamit ja tuotteet luksusta tai ainakin ehdottoman uusia.

Tuokin kolahtaa, mutta fiilis on eri.

Kuitenkin lähes samoihin sfääreihin kuin kirpparilla pääsen vain käsityötarvikeliikkeissä.

Tänä kesänä on löytynyt jos jotakin kirppareilta. Kohta alkaa olla niin, että kaikki näkyvillä olevat ostotuotteet ovat heivattu kaappeihin ja esillä on vain aarteita toinen toisensa perään. 

Päreloota: 3 e, keltaiset kulhot 1 e / kpl, GG-purkki 4 e, Arabian emalikattila 10 e, Emalikulho 3 e ja tyynyliina 0,80 e (johon lisäsin vain ripustusnauhat).

Muut aarteet ovat jo olleet ennestään ennen tätä kesää ja tavarat vain täydentävät toinen toisiaan (siis ainakin minun mielestäni ja sehän riittää). Eteiseen kyhäsin nopean taulun. Pyöreät kehykset Hemtexistä ja kangasta tilkkupussista. 

Pientä piristystä arjen keskellä omaksi iloksi ja ehkä joidenkin vieraidenkin iloksi (joidenkin kauhuksi ;) )

Loppuun vielä kuvakasa Wasalandiasta. Oli kivaa, vaikka kuvia katsellessa tulee tunne, että äippä tarttis kuntokuuria ja parturia. Mutta sama tuo. Jatketaan yhtä rähjäisen näköisenä ja kuntoillaan sitte joskus. Nyt menen jeesimään isäntää pihalle, jos se olis jotakin keksinyt mun pään menoksi. 

Riemurikasta eloa kaikille!

Kortteja ja tossut

Onnistumisen tunne.

Se tunne on käsitöissä sitä parasta. 

Jotain käsittämätöntä näin kotiäidin perspektiivistä katsottuna.

Ei jäljen tarvitse olla täydellistä, mutta olo on hyvä olla  kuin omenalla. 

Välillä on se tunne, että kotiäiti ei sitä onnistumisen tunnetta koe  kovin usein. Onneksi on käsityöt.

 Kotitöitä ei edes mietitä silloin kun väkerretään niska kyttyrällä kortteja, tossuja, sukkia, pipoja tai mitä milloinkin. Eletään hetken autuudenlinnassa jossa ei todellisuudella ole tilaa.Ei mietitä likaisia lattioita, sotkuista huushollia, tiskivuorta tai pyykkipinoa.

Ei sillä ettenkö olisi minäkin noiden eteen tänäänkin ahertanut monen monta tuntia, mutta eipä tuo näy missään. Onnistumisen tunne huusholliskana ei ole kovin pitkäkestoista, joten Luojan Kiitos että on käsityöt. Näpertelyt ja kihertelyt. Liimailut, ompelut ja kutomiset. Kirjomisia, neulomisia ja virkkaamisia unohtamatta. 

Jos et ole vielä hurahtanut käsitöihin, olet toivottavasti kova lukemaan, tai kenties urheilet. Ehkäpä käyt ihmistenilmoilla tai vaellat luonnossa. Arjen vastapainot ovat äärimmäisen tarpeellisia. Niihin ei vain kannattaisi uppoutua liian syvälle. Putoaa korkealta vielä tiskivuorelle tai herää haaveista alati kitisevien lasten ääniin.

 Todellisuus, pysy vielä hetki poissa.

Ei pysynyt, eikä muuten pysynyt tossutkaan jaloissa kuin kuvauksen ajan. (ja sukista meillä ei edes puhutakkaan) 

"Onneksi edes sen aikaa" ajattelen huomenna aamulla. Mikä lie ajatus olikaan nuo joskus pari kuukautta sitten väkertää? Olin vissiin siellä autuudenlinnassa silloin? Tossut ovat tehty kirppikseltä haalitusta Novitan Tennesee-langasta ja korttien materiaalit ovat mistä milloinkin haalittuja tai saatuja.

No näinhän arki kulkee. Onnea ja arkista ahdistusta tasapainossa, mutta olen kiitollinen. Minulla on kuitenkin kaksi ihanaa tyttöstä, miekkonen ja ihan kiva koti. Ja pala palalta valmiimpi piha.

Tämä taitaa lähteä keittämään iltapuuroa neitosille. Hieman pyykkejä kuivamaan ja lapset nukkumaan. Sen jälkeen kyllä palaan taas haavemaailmaani ja neulon sukkaa (toinen on jo valmiina <3)

Onnistumisen iloa teillekkin ihanat immeiset! 

Viikon kuulumisia

Tämä viikko on pitänyt sisällään yllättävän paljon kaikkea, mutta ei mitään super ihmeellistä. Iltapuhteina emännällä on ollut lähinnä lankakorin tyhjennystä ja päivät ovat hurahtaneet milloin mihinkin. Viime viikon puutarhaurakka on näkynyt sisällä ja siitä toipumista oli alkuviikko. Sitten tuli pikkusiskoni yökyläilemään ja loppuviikko onkin mennytkin taas siivotessa ja hieman leivotessakin. 

Pikkusiskoni kanssa kierreltiin paikalliset kirpparit. Löytyi aivan ihana hylly olohuoneeseen 5 eurolla. Kulunut, kauniin sävyinen vanha hylly. Sitä katsellessa hymyilyttää. Olimme varmasti tyttösten kanssa hupaisa näky suht hiljaisessa kylän keskustassa. Rattaat täynnä kirppislöytöjä, toisella kädellä pitelin pyöräilevää kaksi ja puolivuotiastani, toisessa  tämä rustiikkinen hylly. Minä etukenossa hylly kainalossa ja pikkusiskoni keskittyi lähinnä ylikuormitettujen vaunujen työntelyyn. Keräsi tyylipisteitä pitelemällä naaman peruslukemilla kyttäävistä kylän ihmisistä välittämättä. Muitakin ihmisiä hymyilytti kaunis kirppislöytöni. 

Ihana.

Eikä yhtään enää hävetä.

Veronikan kanssa prässäsimme kukkia ja levittelimme niitä pitkin huushollia. Ihania nekin. 

Hyvällä mielellä aloitetaan isännän loman kulutus. Superihanaa se elo on useimmiten, mutta väsyneenä ja kyllästyneenä sitä ei vain huomaa kaikkea arkisen superia.

Sanon se vielä kerran.

Ihanaa!

Ja hyvää viikonloppua kaikille. Me lähdemme nyt kyläilemään ja mukaan lähtee myös tietysti jämälankoja. Vielä ei ole alkanut kyllästyttää jotenka niitä siis kulutellaan.

Jämälangoista tossut

Kun laittaa monen monta jämälankaa päällekkäin ja antaa puikon viedä syntyy jos jotakin. Kuitenkin sitten päätin tehdä perus virkatut tossut. Luonnonkukat odottavat siskoja olohuoneessa. Arjen luksus on pieniä asioita. Miten monta kertaa nuokin kukat ovat jo olleet ilman vettä ja vieressä olevassa kynttiläkipossa on ollut kynttilällä vetiset oltavat. Kiposta kippoon veden kanssa lotrausta isommalla neitosella, mutta kukat ovat suht kauniina säilyneet. Joskus kun meillä on tyttösillä leikkimökki, istutan siihen eteen kyllä päivänkakkaroita. Miten kauniita ne yksinkertaisuudessaan ovatkaan. Kenties niihin sekoittuu ripaus lapsuusaikoja mieleen. Noita huolettomia ja kauniita maalaiskesiä. Aurinko paistoi silloin kirkkaammin, valaisi koko kesän. Ukkonen jyrisi voimakkaammin ja salamat lähes häikäisivät. 

Vielä on kesää jäljellä jokunen tovi. Isännän kesälomakin vasta edessä ja yhä vihertää tien reunat. 

Kukkiiko päivänkakkat yhä?

Miten kauniita pilvet ovatkaan.

Kultaa ympärillään, tuulen vietävänä.

Hiukset hulmuten, latvoja taivuttaa.

Lapsuusajat ovat täällä. 

Alati tyttöset elävät kultaisia hetkiä.

Heinäsirkan soitto sydämmessään jo heilläkin.

Kuinka kaunista.

Kirjosukat neitoselle

Markkinahumu odottaa Kristiinankaupungissa. Vanha kalastajakaupunki innoitti tyttöstä pukemaan farkkua ylle ja laittamaan hiukset tötterölle. Emäntä on vielä hiukset hapsottaen tietokoneella ja pitäisi kuulemma jo autossa olla. Tervehdin teitä lukijoita pikaisesti. Kirjavat sukat koostuvat jämälangoista: sininen ja valkoinen Novitan Nalle-lanka ja ihana roosan tai persikanpinkki on jotain Dropsin lankaa (saman paksuista kuin Nalle). Kirjavan tervehdyksen kuosi on yhdistelmä Garnstudion eri sukista, että päästä en ole jaksanut noita kirjojuttuja vedellä. Tehdään niitäkin sitten joskus, on vain jotenkin vaivattomampaa ottaa malli netistä. :)

Eilen sain pestyä olohuoneeseen uuden lehtiloodan. Kurikan perämettistä löydetty perunaloota oli kyllä niin ollut viimekesänä kovassa käytössä ja savista maata täynnä. Yhä ne tuntuvat olevan hieman likaiset, mutta taitavat olla pinttynyt niin syvälle, etten minä jaksanut niitä kauemmin PORSTATA. 

Kahkaastahan Kristiinahan,

lähärettekö mukahan?

Kenties pihakuulumisia ensi viikolla, sillä käsitöille ei tunnu olevan aikaa. 

Ihanaa ensi viikkoa, rentoa tai sopivan kiireistä, kunhan olis aurinkoista!