Kaappien kätköistä

Viime vuosien joulukoristeita on kaiveltu esille, ripoteltu ympäriinsä ja ihmetelty niitä.

Jouluko jo siis tulossa oikeasti?

Tänään paketoin vajaat 24 pakettia anopilleni ja muutama vielä uupuu.

Jotain pientä pitäisi siis kehitellä, että saamme vaihtaa joulukalenterit anoppini kanssa. Lupaan niitä paketeita sisältöineen täälläkin sitten jouluna väläytellä. :)

 Palikkapino on joskus tehty mieheni työmaalta tuomista jämäpaloista. Hieman maalia ja leimasimella kirjaimet. Ja joulutalo odottaa eteisessä vieraita, tervehtii tulijoita ihanalla punaisuudellaan. Näitä tein viime vuonna jonkun pinon ja yksi jäi sitten itsellekkin. Oi Joulu se hiljalleen tulla jolkottaa!

Näihin pikaisiin räpsyihin, iloa lauantai-iltaan!

Joulupalloja vanhoista kuteista

Siskoni on tullut lakeuksille poikaystävänsä kanssa. 

Ihan parasta.

 Opastin siskoani ompelemaan iPad suojuksen poikaystävälleen joululahjaksi, sillä välin minä hieman jouluaskartelin. Olimme aiemmin Veronikan ja ystäväni tytön kanssa askarrelleet 'teippipalloja' ja nyt nähtyäni uusimman Suuri Käsityö -lehden (täällä kiva esittely lehdestä), ajattelin kokeilla vanhoista lakanakuteista näitä.

Näissä siis styrox-pallo sisällä ja päällä puuliimalla liimattu kangas-suikaleita. Styrox-pallojen tilalla voisi ihan hyvin olla vaikkapa vanhoja joulupallojakin, mutta minulla nyt oli näitä jemmassa ja hyvin toimivat.

Silloin kun kaksikymmentä liikavarvasta saman peiton alla alkaa ahdistaa.

Silloin kun ei vain meinaisi jaksaa mitään.

Silloin kun kaikki tuntuu tyhjälle, kannattaa tehdä hyppy tuntemattomaan.

(Tämä tapahtuu useimmiten vain silloin, kun on pakko.)

Anopin puoti tarjosi hyvät mahdollisuudet siihen.

Tarjosi tilaisuuden tehdä jotain ihan muuta.

Teinkin.

Nautinkin paniikista huolimatta ja nautin taas enemmän kotona olosta.

Arvostan itseäni ja arvostan kotiäitiyttä uudella tavalla.

Mutta voisin kuvitella, että päänupille ja varmasti jossain vaiheessa lapsillekkin, äidin töihinmeno ei olisi pahitteeksi.

Armollisuus itselleen ja itsestäänselvyyksien arvostus, siinäpä viime illan saldo.

Liikavarpaat parantuivat ja taas (hetken) helpottaa.

Kohta kolme ja kohta neljä veet tyttöset taitieilivat aika hienot pallot, eikö? <3

Arki.

Onhan se ihan parhautta, kun vain on voimissaan.

Tällä hetkellä olen hyvin hengissä.

Ja lapsetkin heittelevät käpyjä ja noita palloja ympäri olkkaria.

Varsin elossa siis hekin ja taitavat kaivata jotain uutta projektia. :)

Hyvää lauantaiehtoota teille, haastetaan itseämme kohti huomista!

Joko muuten saa luvalla jouluttaa?

Linnunmökki vaiko joku ihme alttari?

Varsinainen tyylivaras se täällä, hei!

Näin täällä tälläisiä ja arvatkaapa tekikö mieleni heti samanlaisia.

Isäni sattumoisin samana päivänä kysyi, että haluatko minun tekeväni sinulle jotain hänen jämälaudoista?

Joo, oishan mulla yks.

Sieltä tuli yks, kaks.. no neljä elementtiä (joista kaksi siis on nyt kässähuoneessani). Isiukko se näköjään pääsi vähän innostumaan, kiitos <3.

Isosiskoni meinasi, että ihan kuin joku alttari. Mutta katsotaan tottuuko hänen silmä vielä, sillä samainen setti vanhasta laudasta päätyi heille. 

Itse ainakin rrrrrakastan!

Oi. Ja kivoja Aarikan purkkejakin löytyi viime viikonloppuna siskoni kanssa Turun Manhattanilla pyöriessä. Ruostuneita sisältä, jotenka pääsivät tilperhöörikipoiksi talon sisälle tönöttää. 

Pikkuisen meinaisi jouluttaa ja kirpparilta löydetyt kupitkin pääsivät hyllylle. En myönnä, että tänään siivotessa hyllylle pääsi myös joulutikkuja tai että makkarissa killuu yks joulutähti. .. tai että kuuntelin joululauluja, enkä mitään hilpeetä limputusta, vaan ihan apaattisien möreä äänisiä Sylvian joululauluja sun muita. Mistä lähtien sitä sitten on lupa jouluttaa? 

En päde huonoa omaatuntoa moisesta vaan sydän ilosta pamppaillen paketoin jo ekat joulupaketitkin. Sellaiset ihan pienet ja vaatimattomat. Vaan kukas tekaisis ne vähän isommat puketit?

Kun huomenna alkaakin monen naisen yhteinen kokeilu, joulupuoti. Ja täytyypi myöntää, että eipä ole sinnekkään tullut juuri mitään tehtyä, kaikki turkales, tuntuu vievän niin paljon aikaa. 

No ensi keväänä voi sitten aloittaa ajoissa (joka vuotinen lupaus) !

Mutta ei muuta ku iloista eloa, rentoa meininkiä ja sen sellaista teille. Minä menen tanssittamaan moppia, syömään makaroonia ja vähän jumppaamaan edes niskaparkoja. Ja jos vaikka käväisis hieman tuulettumassakin kylillä. Se onkin varsin rohkeeta mökkihöperöltä.

Ei muuta kuin rohkeeta menoa teillekkin lukijani, ihana huomata että teitä on tullut lisää. Tervetuloa joukkoon!

Pitsisiä viirinauhoja virkaten ja ommellen

Monena jouluna on ollut mielessä tehdä viirinauhoja. Taannoin ihana Anni lähetti minulle viirinauhan ja sekös oli söpö. Siitä vihdoin innostuen olen saanut viirinauhaideoita tuotettua ja tässäpä teille niitä näytellä taas lisää. Vanhoja pitsejä, uusia itsetehtyjäkin pitsejä ja sitten hieman lapsekkaampia virkattuja paloja. Tattadaa! Valmista on seitsemän viirinauhaa ja nekös on kiikutettu jo anoppilaan joulupuodin avajaisia odottelemaan.

Malli pitsiin omasta päästä ja sinapinkeltaisella kalalangalla. Kuvanmuokkaus muutti varsin railakkaasti värejä.

Tämä malli on Mary Oljen jostakin pitsikirjasta, en muista mistä.

Anteeksi heille, jotka eivät ole vielä yhtään joulutuulella. Meillä kun on pakko aina alottaa ajoissa. Ja tänä jouluna anoppi lisäsi sellaisen lisäbonuksen, että huhhui. En kyllä pahemmin ole saanut mitään aikaseksi puotiin tehdä, mutta edes hiukkasen.  

Olin ajatellut tehdä jämälangoista viltin, mutta palat ovat jääneet käyttämättä ja niitä on ollut liian vähän.  Ehkäpä joku rohkenee lastenhuoneeseen ajatella näin railakkaita väriyhdistelmiä. Minä ainakin taidan vielä virkata itsellenikin tälläisen.. tai ehkäpä nämä kaikki jääkin puodin hyllylle kiikkumaan ja saan vielä viedä näitä lahjaksikin joillekki (omasta mielestäni) onnekkaille.

Tänään tiedossa on vähän ompelua, vähän virkkausta, vähän neulontaa ja vähän kaikkea superhyper kivaa. Yölläkin aion valvoa, sillä isäntä on poissa huomiseen asti. Ai että.. joskus tämäkin on kivaa, vaan tulehan siltikin rakkaani pian ja turvallisesti kotiin. 

Ihan näin by the way.. Viljamin Puodin paketti tuli eilen ja niiiiiiiin oon iloinen. Ylläreitäkin paketti sisälsi ja kolkyt senttiä kangasta ylimääräistä. Kankaiden Yö, ole taas pian täällä!

No mutta näihin iloisiin hurraatihurraamisiin on hyvä päättää tämä postaus sen enempiä turinoimatta. Nyt on pakko vaan mennä tekemään ruokaa, laittamaan pyykkiä ja sitten, se on soronou ja surrururuurrrrr. Ihana kun on taas hyvä päivä meneillään. Minut tuntien voin kyllä vartin päästä olla murheenalhossa,  mutta ei mietitä sitä. Vaan nautitaan satalasis tästä hetkestä.

Värikästä päivää sinulle toivottelee

Kipa.

Heijaaati hei, viirinauhoja laukussa.

Joskus on vain niin syksyä. 

Idean näihin viirinauha-laukkuihin löysin jo pari vuotta sitten netin syövereistä. Vihdoin tuli toteutettua. Hieman heijastinkangasta myös mukaan. 

Hieman joulua jo ilmassa. .. huhhui, onko joku hiiiiukan ajoissa liikkeellä? Paapii Designin helmi ja vanha puuhelmi löysivät paikkansa juuttinarun jatkeena roikkuvan sydämmen päältä. Sydämmen päällystin wanhojen lehtien silpuilla. Taitaa olla pakko käydä hakemassa vähän lisää aihioita, vaikka aika näpertelyä tämä onkin!

Viikonloppu on jo hyvin käynnistetty. Sataakin vielä sopivasti, että ei muuta ku miekkosen kainaloon sohvalle ja katsomaan kun hän pelaa X-Boxilla. Romanttistahan tuo ku mikä, niin siis ainakin isännän mielestä. ;)

Mahtavaa viikonloppua teille kaikille. Ei anneta sateen häiritä <3.

Hip hei ja Heikun Keikun -ylläri!

Eilinen oli hyvä.

Ja tänään loistelee aurinko. Kellastuttaa sisäseinät ja lumoaa lämmöllään. 

Löysin postista Heikun Keikun -blogin Annin lähettämän viirinauhan ja meikkipussin.

Ihanat, niin ihanat ja piristävät värit!

Kiitos Anni!

Toivotuksesi kävi toteen, sillä aurinkoahan tuo ihana nainen minulle toivotteli. 

Toivotaan, että sielläkin päin suomea aurinko hymyilisi <3.

Tuollaiset ihanuudet inspiroivat minua saattamaan pari keskeneräistä projektia loppuun. 

Räsymatto virkaten (seassa kyllä ostokuteitakin). Ja joulutötteröitä.

Huomasin jossain vaiheessa mattoa, että kerrosten vaihtumiskohta menee ihan vinoon. Enkä jaksanut purata, jolloinka tein koko matkalta sen sitten vinoon. Uskon, että maton saaja ei pahemmin piittaa pienistä mokista. 

Suvaitsevat ystävät ovat parhautta <3.

Täällä meidän pienessä omskussa on siis hieman jo joulunodotusta ilmoilla. 

Ja tälläkin hetkellä pieni kerros lunta peittää synkän maan. Kas, kas,. ihan kuin tässä alkaisi olla innoissaan elämästä. Kuin tyytyväisyys olisi rinnassa. Arkihan on elmän parhautta, pienellä tvistillä sehän on luksusta. Ei vaadita sen suurempia kommervinkkejä saamaan sisäisen rauhan. Ainoastaan lähimmäisenrakkautta ja ennen kaikkea niitä läheisiä ihmisiä. Onneksi lähellä on ihmisiä, jotka kestävät synkkyydenalhoissa viruvaa ja nostavat, kantavat. 

Elämä. 

Vuorovaikutustahan se on. Ja nyt koen oloni niin keveäksi, että epäilen olevani elossa lainkaan. Tältäkö se arki tuntuikin, kun mieli ei ole nuutunut ja kyllästynyt?

Miten mieli nyt voisi olla piristymättä tuollaista herkkuviiriä katsellessa?

Kiiiiiiitooooosss Anni 

Silloin kun on jotain niiiin ihanaa tapahtunut, ei ole muuta sanottavaa kuin

OI !

Uskon, että tulee kyllä muulloinkin käytettyä kuin vain jouluna, joten älkää siellä huoliko. Ei meillä vielä mitään joululauluja kuunnella, muuta ku Tip Tappia vain vähän joka päivä hoilotetaan. Sitä on laulettu viime joulusta asti (outoja viehtymyksiä lapsilla).

Jos lapseni rrrakastaa tip tappi-laulua niin

Minähän 

Rakastan

Näitä Värejä 

<3 .

Vaihtarit ovat parhautta (tekemäni pompulat Annille näet hänen blogissaan), kauniit vanhat kuosit huippu kauniita ja värien käyttö sallittua myös lokakuussa. Pakkoko sitä on pelkkää harmautta haalia ympärilleen, vaikka kauneimmista kaunein värihän se on. 

Värejä, iloisia yllätyksiä, läheisiä hetkiä ja rakkautta auringonsäteissä toivottelee

Kipa.

Aikas romanttista..

Kaikkea hieman laittoman maalaisromanttista on tullut väsättyä joulua ajatellen. Käsilaukku bambukahvoilla, pellavasta päällys ja vuori sekä sisustuspuodin alesta ostettu pitsi. Reunaan tuollainen rusettihärpäke ja ah kun on siirappista. Nappi on tuollainen ihanan rouhea patinoitunut, siitä suuri plussa. Lisäksi taittelin tähtiä, joista kuvasin vain nuo pari. Tuollaiset tähdet laitan killumaan meidän kuuseen jouluna, ilman koristuksia. No joo, ei mietitä sitä vielä.

Noh taidan mennä laittamaan tyttösiä nukkumaan. Miten taas voi olla ilta, kohta on huomisen ilta ja niin pois päin. Kumpa päivistä osaisi ottaa kaiken irti. Elää täysillä ja hetkessä. Olen tällä viikolla yrittänyt leikkiä joka päivä likkojen kanssa jos jotakin. Ja ottanut heitä mukaan askarteluihin. Antoisaa ja lapset varmasti ovat tyytyväisiä myöskin. Iskää ne ikävöivät, joka tuolla pihalla hääräilee autotallin pohjien äärellä. Jos sais valuun ennen ku on talvi. Olis kyllä niin suotavaa autotallin tulla pian valmiiksi. Hukutaan varastotarpeeseen ja nurkissa lojuviin tarpeettomiin rojuihin, joitahan voi vielä joskus tarvita? Vaatii siis isännältä ahkeruutta ja minulta 'yksinhuoltajuutta', joten taitaa tulla asteen verran erilainen syksy.

Ajatelkaahan, lokakuu on kohta täällä. 

Miten aika voi mennä näin nopeesti?

Joskus vain tekisi mieli tarttua kaksin käsiin aikaan, kiskoa sitä takaisin tai edes hidastaa sitä. Eikö se oikeesti vois vaikka pysähtyä? Edes siksi aikaa, että vois napista sitten siitäkin kun aika on niin pysähtynyttä, väljähtänyttä ja hohhoijaa!

Ihanan kirpakkaa syksyä on ollut. Nauttikaahan tuulen tuiverruksesta, sen viime henkäyksistä ihollanne. Kohta hönkii talvi ja on taas tämänkin maman karvalakille käyttöä.
Syysiloa kaikille <3.

P.S. Täällä odotellaan niin postia malttamattomana. Tänään lähti kahden naisen kangastilaus menemään internetin syövereihin ja kaiken maailman luomuksia olis tarkoitus itselle tehdä. Sillä välin teen nuo serkun pitsisukat valmiiksi, että saa alkaa tekemään vaihteeksi jotain itselle.

Ekat joulukortit jo!

Kasa joulukortteja tuli tehtyä tänään. Jäljetkin on jo siivottu, ei siihen mennyt ku vajaa tunti! Lasten kanssa askartelu on sitten kivaa :D .  Jotenkin hermoja raastavaa, mutta toisaalta ihanaa. Tytöt olivat kyllä aika tohduksissa äidin teippirullista ym. Vaikka olikin ihanaa, niin ei kiitos hetkeen paperisilppua keittiöön! Ei tahmaisia tassuja joihin on takertunut kaiken maailman minisilput. Eikä ainakaan liimatahroja sukanpohjissa!

Aamun autere kultaa,

kasvot lapsen pienoisen,

loistoaan antaa,

maahan kolkkoon synkkyyden.

kuin enkeli ois läsnä,

muodos lapsen herttaisen.

Silmät sädehtien laulaa,

sulosointujaan.

Ne sävelet nähdä saa 

sydän ahdistunein.

Voiman päiväänsä saa

ja jatkaa kevein askelein.

Silmissä äidin ilonkyynel kimmeltää,

 ja hetken,

ihan hetken,  Taivas aukeaa.

Nauttikaahan syksystä, sateenropinasta ja tuulen havinasta.

 <3