..jotain punaista

On yhä loma ja elo letkeetä. Kirppisaarteita haalittu tuolin verran lisää (ihana, mutta mieli tekis maalata istuinosat mustaksi?). Harmaata Novitan Bambulankaa metsästetty Kauhajoelta ja kolmas kerta toden sanoi,  normaalihintaisena kylläkin.

 Joku pirulainen olan päällä koko ajan muistuttaa marjametsästä ja terassin tolpista jotka pitäis maalata. On niin mielenkiintoinen käsityö kesken, että sais vaikka marjat jäädä metsään ja tolpathan vois maalata vaikka ens viikolla? 

Hahh.hhahahha.

Sano se isännälle, sano se marjoille.

Odottakaa, mä vielä yhden rivin, sitten mä tulen.

Tai odota pari päivää, mä tämän neuletakin vielä.. Ei auta.

Aurinko,

se aina vähän väliä ilmestyy tuolta syksyisenharmaan esiriipun takaa näyttämölle tanssahtelemaan. 

Miten kauniit liikkeet ja mitkä varjot se luokaan!

Todellisuus.

Valon ja varjon hippaleikkiä.

 'Et saa kiinni!' valo lällättää ihastuneena kikatellen.

Pysy poissa varjo.

Älä vielä syksyä luo, valo hengästyneenä huohottaa.

Kohta valo väsyy. Varjo kiinni sen saa. Luo harmaammista harmaimman syksyn. 

Vaan vielä edessä ruska. 

Auringonpaiste syyskukissa ja loiste kastepisaroissa. 

Väistämätön edessä.

Varjot.

Kauniita nekin, vaan pysykää vielä hetken poissa.

Ihanaista ja aurinkoista alkusyksyä teille!

P.s. Yli 18 000 klikkausta blogissani. Kiitos siitä teille. Ja tervetuloa uudet lukijat! <3 Muistakaa, että rakastan teidän kommenttejanne, niiden avulla minä juoksen varjoa karkuun minkä jaloistani pääsen.

Arjen ihania aarteita

Sydän hakkaa, tekisi mieli kiljahtaa ja kuulet kuinka veri kohisee suonissasi. Kaappaat esineen hyllystä kuin peläten, että joku tai jokin vie sen kuitenkin nenäsi edestä. 

Ei vienyt.

Iloa rinnassa, toopena hymyillen kuljet.

Olemme kirpparilla ja kaikki on mahdollista.

Aarteita toinen toisensa perään.

Joskus harvoin saman fiiliksen saa kaupassa käydessä, mutta huomatkaa, vain joskus harvoin.

Mikäli joku ihmeellinen olento siellä ruudun toisella puolella ei tiedä yhtään mistä puhun. Voin siis olettaa, että kyseessä on tähän verrattava asia:

Kuljet kirkkaasti valaistussa yksityispuodissa, ympärilläsi on kauneutta ja laadukkuutta. Arvokas laattalattia jalkojesi alla ja yksityiskohtia sisältävät seinät. Koristeiset tuolit, upeine selkänojineen odottavat vaatteiden sovittajia tai sovittajan seuralaista. Peilit ovat kiillotettuja ja isoja koristeellisia erikoisuuksia, niihin katsoessaan sovittajan vaatteetkin alkavat näyttää paremmalle. Kauniit raamit ja tuotteet luksusta tai ainakin ehdottoman uusia.

Tuokin kolahtaa, mutta fiilis on eri.

Kuitenkin lähes samoihin sfääreihin kuin kirpparilla pääsen vain käsityötarvikeliikkeissä.

Tänä kesänä on löytynyt jos jotakin kirppareilta. Kohta alkaa olla niin, että kaikki näkyvillä olevat ostotuotteet ovat heivattu kaappeihin ja esillä on vain aarteita toinen toisensa perään. 

Päreloota: 3 e, keltaiset kulhot 1 e / kpl, GG-purkki 4 e, Arabian emalikattila 10 e, Emalikulho 3 e ja tyynyliina 0,80 e (johon lisäsin vain ripustusnauhat).

Muut aarteet ovat jo olleet ennestään ennen tätä kesää ja tavarat vain täydentävät toinen toisiaan (siis ainakin minun mielestäni ja sehän riittää). Eteiseen kyhäsin nopean taulun. Pyöreät kehykset Hemtexistä ja kangasta tilkkupussista. 

Pientä piristystä arjen keskellä omaksi iloksi ja ehkä joidenkin vieraidenkin iloksi (joidenkin kauhuksi ;) )

Loppuun vielä kuvakasa Wasalandiasta. Oli kivaa, vaikka kuvia katsellessa tulee tunne, että äippä tarttis kuntokuuria ja parturia. Mutta sama tuo. Jatketaan yhtä rähjäisen näköisenä ja kuntoillaan sitte joskus. Nyt menen jeesimään isäntää pihalle, jos se olis jotakin keksinyt mun pään menoksi. 

Riemurikasta eloa kaikille!

Mehitähti-vauvojen koti

Hiellä ja vaivalla vaatimaton kivialueemme on valmis. Isäntä raahasi auton perässä isoimmat kivet ja muutoin olen taas kerännyt ja kerännyt kiviä ympäri pihaa. Nyt alkaa kivet olla niin loppu, että vaikea enää saada järkevän kokoisia kiviä mistään. Pikkukiviä tilattiin vähän lisää, mutta muuten pärjättiin oman pihan kivillä.

Kirjoitin viime postauksessa, että Mehitähteä etsittäisiin. No niitäpä löytyikin oven takaa kun tulimme Wasalandiasta kotiin. Ihania pieniä vauvasia ja muutama hieman isompikin yksilö. Aaamulla räväytettyäni silmät auki, tiesin heti mihin suuntaan nokkani. Hieman saksia saappailleni, multaa, Mehitähdet ja iso siskoni pihalta ryövätyt kävyt. Siinä pienet yksityiskohdat kivialueellemme. Toivottavasti vauvat kasvavat ja vielä leviäisikin joku kesä. Lupaan lisätä multaa, jos niin teette.

Nuo saappaat ovat palvelleet tämänkin kesän helteillä. Pidin niitä jalassani mieluummin kuin piha'croksejani'. Pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa vielä villasukat saappaiden lisäksi jalassa! Joskus harvoin oli ihan pakko kesken kaiken käydä vaihtamassa edes villasukat pois. Niistä tulee mieleen tähän astiset touhut, kuinka tohelo emäntä astui maalisankoon ja ihmisten hymyt kun kuljin saappaat jalassa ihmistenilmoilla. Olen välillä tyhmän rohkea, mutta syksyksi pitää ehdottomasti hankkia uudet saappaat. Nuo eivät enää olisi hymyilyttäneet ketään, vaan pikemminkin aiheuttanut pahennusta. Vaikka toisaalta, olisin näyttänyt varsin ahkeralta nuo jalassa?

Rappuset odottavat tummumistaan ja kukat kukoistavat (ainakin vielä). Naapurin tätikin on niitä käynyt kastelemassa meidän poissa ollessamme. Ihania ihmisiä maailmassamme onkin. Pyytettömiä ja avuliaita, kiitos! 

Mitäs tänään? Aurinko paistaa, joten taidan lähteä pihalle isännän avuksi tai sitten hion sitä ruokapöytää. Ei se ole kuin muutaman kuukauden könöttänyt tuolla tallissa. Ja raukka kuulemma on aivan liian iso tallia asuttamaan, aina tiellä ja sun muuta. Roudaan sen kyllä niin pihalle tänään. Annan talon repsottaa yhä sisältä ja ummistan silmäni kaiken maailman sotkuille ja epäkohdille. Tekee hyvää itse kullekkin!

Aurinkoa toivottelen myös minäkin ja kehoitan nauttimaan sen säteistä. Paistaahan se vielä syksylläkin, mutta kesä on kerran vain. Nauti, nauti, nauti!! <3 

Lomaltapaluu

Ollaan selvitty isännän kanssa matkasta. Suurimmaksi osaksi minireissuamme siivitti auringonsäteet ja lintujen sirkutus. Mieli rauhoittui ja keskittyi vain toinen toiseen. Huvilaitteet Power Parkissa olivat niiiiin huimat, että jo toisen laitteen jälkeen minun piti pitää päätä kaksin käsin pystyssä, kun maailma vain pyöri. Siinä kohtaa oli isännän ja minun aika irroittautua käsikynkästä ja isäntä meni hurjimmin pyöriviin laitteisiin yksin. Pään hieman selvittyä, minäkin menin vielä monen moneen laitteeseen. Jonka jälkeen sitten kelpasikin syödä jädet ja  lähteä metsästämään jotain herrrkullista ruokapaikkaa. 

Kotimatkallakin piti vielä yhdellä kirpparilla poiketa. Isäntä oli niiiin ihana, joka  kirpparin kohdalla kysyi, pysähdytäänkö?

Ja niin varmana pysähdyttiin.

Käytiin myös tekemässä pieni alennus-pyrähdys. Eipä mitään jäätävää tuliasvuorta tullut kyhättyä, mutta jotain pientä kuitenkin. Vähäsanainen mieheni, joka ei tunteistaan kunahda, ostelee senkin edestä lahjoja. Pieniä ihania yllätyksiä ja välillä vähän suurempiakin. Ja vaikka en ole mikään materialisti  enkä ostettavissa, niin on se mukavaa kun mies lahjoo. Isäntä onkin ainut keneltä voin ottaa lahjan tuntematta kiitollisuuden velkaa, maksan sen kuitenkin tekemällä parhaani vaimona ja äitinä.. ja huusholliskana. Usein kauppareissulta hän tuo lehden tai lempi suklaalevyni, joskus jopa molemmat. Tällä reissulla tuo miekkonen osti minulle ihanan pehmeän hupparin, jota olin miettinyt ostavani jo pitkään. 

 <3 

Kirppareilta löytyi lähinnä vähän kankaita, monet olivat suljettuja tai myyjälle piti erikseen soittaa avamaan kirpparinsa. Ala-Härmän kirpparilta löytyi GG-peltipurkki. Paikallisten naisten härskit jutut olivat enemmän mieleenpainuvia kuin tavaratarjonta. Silmät pyöreinä isännän kanssa hyllyjen välissä niitä kuunneltiin. 

Isäntää ihan hymyilytti kirpparilla!

Vimpula käsityökin eteni matkalla ja välillä luettiin lehteä. Kotimatkalla oli niin kamala olo, että vain nukuin.Kun pitää lomatauon, alkaa huomata kuinka juntturassa sitä oikein ollaan.

Miten arki on yhtä oravanpyörää ja käsitöiden kanssa puuhastelua. Kummasti siellä ei ole mukamas edes tilaa vartin niskajumpalle? Nyt ollaan taas siinä pisteessä, että tehdään ihan kevyttä kirjontaa ja jumpataan. Kenties tuo neuletakkikin joskus valmistuu, mutta ei ainakaan tänään automatkalla. Suuntaamme jälleen Vaasaan, Wasalandiaan tällä kertaa. Tyttöstenkin täytyy päästä huvilaitteisiin hillumaan (lähinnä Veronikan). Minä kierrän kaikki mahdolliset huvilaitteet kaukaa!

Vieläkin alkaa etoa kun mietin niitä laitteita, joissa käytiin muutamaankin otteeseen.

Ja minä kun vielä omaan korkeanpaikankammon.. ja sosiaalistentilanteidenpelon.. ja mitä vielä? 

Olen siis voittanut jollakin tasolla tälläkin reissulla itseni.

Mitenkähän ja mihin tämä päivä haastaa?

Voisi sitä sunnuntainsa paremminkin viettää, mutta pahemminkin. Kesä on hurahtanut ja ilmeisesti viimeinen aukiolopäivä on tänään, miksi olemme aina mattimyöhäisiä? Eikä edes edellä olevia pelkoja voi syyttää, sillä tänä kesänä olen tietoisesti haastanut itseäni päivittäin. 

Oravanpyörä.

Siinä tuo veitikka jota syyttää. 

Uhmaamme tuota juntturoivaa ankeuttajaa. Lähdemme tuonne aurinkoon kera sateenvarjon. 

Suomen kesä, yllätystenkesä.

<3

P.s. pihallakin on ihan inan taas edistytty. Jos joku tuttu tietää jonkun paikan mistä läheltä saa Mehitähteä, niin on kyllä velvoitettu informoimaan minulle. Eräs kivialue vaatis vähä jotain vihreää.

Vahvistavan ihana loma

Tämä sekametelisakki on palannut lomareissultaan. On nähty mammoja ja pappoja, tätejä, enoja, minun lapsuudenystäviä ja heidän puolisoitaan. Ihastuttava -kaksos-vauva-masukin- tuli nähtyä! Miten ihana onkaan tavata läheisiä ihmisiä ja vanhoja tuttuja. Tuli kyläiltyä monessa paikassa ja tehtyä yllätyskäyntejä pitkin kyliä. Mutta toteutimme sentään jotain etukäteen suunniteltuakin.

Varmasti eniten suunniteltua reissussamme taisi olla ystäväni ja hänen miehensä järjestämä karting-ajo Turussa ja piknik-reissu Naantalissa. Suunnitelmat olivat salaiset, eivätkä olleet meidän laatimat. Oli kutkuttavaa odotella mihin auto meidät vie. Ihastuttava aurinko paistoi ja leppoinen tuuli tuiversi. Ystäväni oli leiponut ihania leivonnaisia meitä varten. Miten paljon vaivaa ystäväni olikaan nähnyt, toivottavasti hän voi sanoa, että kaikki oli työn arvoista. Meille jäi mieheni kanssa ainakin mahtava tunne ja suurenmoiset muistot. 

Kiitos T <3 T . 

Päätin jo lähteissäni, että kuvaan tällä reissulla äitini kukkasia. Mutta tuli kuvattua myös siskoni puutarhaa. Yllä oleva kuvakasa on kooste tällä hetkellä äitini rehevistä kukkapenkeistä kukkivista kukkasista. Alla taasen on siskoni rouhean romanttisesta pihapiiristä tehty kooste. Piha-alueella oli vaikka ja mitä, mutta jotenkin halusin kuvata vain näitä rouheita asioita. En niinkään  niitä hempeitä ja herttaisia, kuten äitini luona. Jotenkin tuo metsän läheisyydessä ja käpyjen keskellä oleminen kuuluu tuohon pihapiiriin kaikista oleellisimmin. Kauniit Kuunliljameret jäivät kuvaamatta, samaten orvokit ja eräs runsaasti kukkiva amppeli. Mennään näillä. Eikö olekkin ihania?

Lomalta on selvitty. Takana on jos vaikka mitä. Häissäkin kävimme. Tarjoilu siellä oli aivan mahtava ja tietysti kaikki oli suloista ja kauniisti koristeltua. 

Mammani luona käydessä sain kassillisen kaiken näköisiä aarteita. Mammani neulomia töitä ja kankaita joita ketään muu ei ollut huolinut. Kotimatkalla auto oli pakattu vielä enemmän täyteen kuin tullessa. Kirppiskierroskin kun piti tehdä paikallisissa kirppiksissä. 

Paljon kaikkea pienen pientä ja suuren suurta. Ja nyt jo tekisi mieli lähteä takaisin.

Uusia kujeita odotellessa taidan hieman kutoa, kunhan on arjen tylsät velvollisuudet hoidettu pois alta.

Ihanaa eloa teille kaikille, nautitaan arjesta vaikka sataisikin koko viikon!

Keskiviikon gollaasi

Tälle päivälle on mahtunut kaikenlaista. Ja pitkästä aikaa vois sanoa, että kaikkiaan ihan hyvä päivä. Arjen rutiinien katkaisua ja jonkin sortin irtiottoa. Mustikoiden poimintaa koko perheen voimin, metsissä samoilua ja ihmettelyä, marjojen perkausta naisvoimin (uusilla rappusilla), isännän tekemien lättyjen syöntiä jäätelön ja tämän vuoden marjasaalisten kera, pientä ja suurta ihmettä kiharapilven ja tummatukkien seurassa. Kukkiakin kuivattiin aamusella, kuunneltiin miten Ruisrääkkä piti meteliä itsestään. 

Aurinko, miten sinua kaivattiin päiviämme lämmittämään. 

Nautin joka säteestäsi.

<3

Huomenna matkustamme kotopuoleen.

 Yllätyksiä luvassa. 

Ystäväpariskunta on järjestänyt meille jotain mistä sen verran tiedän, että ruokaa ja ilmeisesti mikroautoja on ohjelmassa. Lauantaina häihin ja sunnuntaina takasin Pohojammaalle (ehkä?). Toivottavasti ei olisi matkapahoinvointia ja tulisi kudottua. Kaukaa on meinaan pitkä matka ja aika olis kiva käyttää hyödyksi. 

<3 Palailemisiin, näkyilemisiin ja neulomisiin <3

Oi, Oi !

Isännältä pyysin ennakkoon joululahjaksi (kyllä, juurikin joululahjaksi)  valoroikat olkkariin. Näytin netistä Johtoi Oy:n ihania valoja, mutta isäntä murahti että noitahan nyt saa paikallisesta Rautakaupastakin. Hetken murisin takaisin netistä saatavien roikkien olevan designia ja sen sellaista, mutta isäntä vain pyöritteli silmiään. Meinasi vain, että jouluun mennessä olisit sitäpaitsi kyllästynyt jo noihinkin. 

Osui ja upposi. 

Mies on oppinut perustelemaan hyvin tai sitten kenties se vain yksinkertaisesti on oppinut tuntemaan minut. Kun seinät alkavat kaatua niskaan, emäntä alkaa mööbleeraamaan. Tällä kertaa tuli ainakin edulliseksi tämä päähänpisto. Vaivaisen kympin kipale! Ei varmasti Rautakaupan miekkonen ajatellut roikkien päätyvän olohuonetta koristamaan, mutta sielläpä nuo. Nyt olis armoton tarve vaihtaa verhot,.. ja ei olis paha jos vaikka uudet tapetitkin? :D Onneksi nyt ei ole edes aikaa moiseen, ettei isäntä ala taas pyörittelemään silmiään. Antaa nyt raukkaparan hieman lepuuttaa silmiään hienoissa lampuissa ja vastapestyissä ikkunoissa. Katsotaan talviprojekteja sitten lumen tuprutellessa pihaan? ;) 

Sunnuntai-tunikat ja leggarit

Trikoo. Miten olenkaan häntä karttanut. Kiertänyt kaukaa ja joskus moikattuani häntä, tervehdys on ollut vastentahtoinen. Päätin haastaa itseni tekemään edes yhdet legginsit. Ja jälleennäkeminen sujui lähes kitkatta. Oli tarpeeksi paksu trikoo ja ompelukoneenikin lähinnä lauloi sulosointujaan. Vain puuvillatunikoiden kohdalla jouduin näyttämään ratkojaa. Tullaan siis juttuun trikoonkin kanssa ja puuvillahan nyt on joka tapauksessa ihan best. Trikoo on Jätti-Rätistä ja puuvillatunikoiden kankaat taitavat olla paikallisesta kangaskaupasta, pitsit taasen ovatkin viime viikonlopun löytöjä Keskisiltä.

'Katso äiti, sama-sama, ihan hama'ainen!'

Kuvaustilanteet ovat aina yhtä vaikeita. Taidan kaivella vanhan digikamerani esille ja räpsiä kuvat sillä. Tuntuu ettei älykkääni ole kuitenkaan verrattavissa vanhaan ja tuttuun Lumixiini. Ei se vanhuskaan tyttöjen mukana pysy, mutta valotus on siinä edes hieman enemmän kohdillaan. Ehkä noista ylivalottuneista ja sitten kuitenkin jotenkin tunkkaisilta sekä tärähtäneistä kuvista jotakin selvää saa. Ja ehkä ihan hyvä ettei kovin tarkkoja kuvia tule, sillä mekot ovat jo nyt rypyssä, vaikka hetken ovat vain olleet päällä. 

Ompelukoneen laulu on lakannut ja isäntä palannut crossaamasta. Taidamme lähteä hieman autoajelulle. Käydään ilmoja haistelemassa, tuulta tervehtimässä. Keinua kiikuttamassa ja jäätelöä lipomassa. Aurinkokin meitä tervehtii, moikkaa jo kaukaa. Kutsuu luokseen sisällä kyhjöttäviä lomalaisia. Leivänkantti kourassaan päiväunilta herännyt Elenakin aurinkoa tervehtii. Kesä on yhä täällä, kuunnelkaa vaikka, yhä sirkat sirittää. Pieniä heinäsirkkoja on pomppinut jo meidän uusilla rappusillakin. Miten pieniä heinäsirkkavauvat ovatkaan. Eivät pahemmin siritä, mutta tooosi korkealle pomppaavat. Taisivat hieman pelästyä ihmisvauvaa joka höpöttäen möngertää sirittäjiin tutustumaan. Vaan mistä sitä tietää, jos ne kuitenkin yhä odottavat naapurinvauvaa seurakseen sirittämään? Soittavat sydämmensä kyllyydestä kesän iloa rappusillamme yhdessä koko sirittäjäperhe? Uskoisin, että tekin nuo samaiset sulosoinnut kuulette. Kuuntele ja talleta sydämmeen tuo synkkyyden vasta-aine. Talvella tuo on korvaamaton. 

Aurinkoa, lämpöä ja siritystä kaikille ihanaisille!

Viikon kuulumisia

Tämä viikko on pitänyt sisällään yllättävän paljon kaikkea, mutta ei mitään super ihmeellistä. Iltapuhteina emännällä on ollut lähinnä lankakorin tyhjennystä ja päivät ovat hurahtaneet milloin mihinkin. Viime viikon puutarhaurakka on näkynyt sisällä ja siitä toipumista oli alkuviikko. Sitten tuli pikkusiskoni yökyläilemään ja loppuviikko onkin mennytkin taas siivotessa ja hieman leivotessakin. 

Pikkusiskoni kanssa kierreltiin paikalliset kirpparit. Löytyi aivan ihana hylly olohuoneeseen 5 eurolla. Kulunut, kauniin sävyinen vanha hylly. Sitä katsellessa hymyilyttää. Olimme varmasti tyttösten kanssa hupaisa näky suht hiljaisessa kylän keskustassa. Rattaat täynnä kirppislöytöjä, toisella kädellä pitelin pyöräilevää kaksi ja puolivuotiastani, toisessa  tämä rustiikkinen hylly. Minä etukenossa hylly kainalossa ja pikkusiskoni keskittyi lähinnä ylikuormitettujen vaunujen työntelyyn. Keräsi tyylipisteitä pitelemällä naaman peruslukemilla kyttäävistä kylän ihmisistä välittämättä. Muitakin ihmisiä hymyilytti kaunis kirppislöytöni. 

Ihana.

Eikä yhtään enää hävetä.

Veronikan kanssa prässäsimme kukkia ja levittelimme niitä pitkin huushollia. Ihania nekin. 

Hyvällä mielellä aloitetaan isännän loman kulutus. Superihanaa se elo on useimmiten, mutta väsyneenä ja kyllästyneenä sitä ei vain huomaa kaikkea arkisen superia.

Sanon se vielä kerran.

Ihanaa!

Ja hyvää viikonloppua kaikille. Me lähdemme nyt kyläilemään ja mukaan lähtee myös tietysti jämälankoja. Vielä ei ole alkanut kyllästyttää jotenka niitä siis kulutellaan.

Kasvuaan odottava istutusalue

Ilta-aurinko alkaa paistaa kovan työn päätteeksi ja tuulla tuivertaa lehtiä havisuttaa. Kynsien alla multaa, hiukset hapsottaa ja vaatteet kurassa.  Emäntä on aamulla aloittanut pilkullisessa sadetakissaan viimeiset uurastukset, kivien asettelun sun muun. Iltaan asti (taaskin) päivä meni häärätessä ja vihdoin etupihan istutusalue saa jäädä mun puolesta kasvamaan sellaisenaan. Villiviinien saisi luvan kasvaa tuuheaksi, korkeaksi ja koristaa niille tehtyä telinettä. Kenties joskus siihen tulee jonkin moista säleikköä, mutta vielä ei ole sen aika. Osan varsista ohjasin kasvamaan maahankin päin. Vaan kirvat ne siellä jäkertävät lehtiä, tai miten ne sitten reikiä raukkaparkojen vihreisiin kutreihin tekevätkään. Mäntysuopaliuosta naapurin mamma käski laittaa, kehoitti myös osallistua johonkin pihakilpailuun. Kirvat hus, sanon minä huomenna ja koitan mäntysuopaliuosta. Pihakisoille puhahdan. Vielä on työnsarkaa vaikka millä mitalla. Talossa kun ei ole rappusiakaan. 

Äitienpäiväruusu on kyllä äitin varsinainen ylpeys. Lähes kuollut kuiva korppu on luonnonveden ansiosta alkanut kukoistamaan. Liki viisikymmentä nuppua ja kukkaa tuossa pienessä puskassa on. Jokaista nuppua odotan puhkeamaan, arvostaen jokaisen loistoa. Toisessa päässä istutusaluetta kukkii Anne Marie tai joku muu vastaava. Eipä vedä vertoja tälle. Kukkapuska tunnetta mukana. Hmm. Voisin sanoa, että puutarhailu on vienyt minut mennessään. Ajatella, vasta etupiha on otettu käsittelyyn. Saa nähdä mitä sentinvenyttäjät muille pihan kolkille saa aikaseksi.

Sunnuntain blogitekstiä tehdessäni uhkasin uhmata sadetta ja lähteä markkinahumuun Kristiinaan. Vaan pihassa päätimmekin lähteä appivanhempieni ja kälyn perheen kanssa Keskisille. Mehitähti on Tuurin tuliaisia ja sopivat kivipolulle kuin nakutettu. Liekö istutettu oikein, mutta maassa on ja ainakin vielä näyttävät nauttivan olostaan.

Lumipalloheisiä ja Syyshortensiaa, hieman matalaa katajaa. 

Yksinkertaista.

Kastelupolkua ja köynnöskasveja. Etuosaan maanpeittokasveja (kasvakaa, peittäkää!), joita ilmeisesti pitää hakea vielä lisää (kenties anopin penkistä salaa tai julki nipsin sieltä täältä jotain). Nurmikon ja sora-alueen rajalle pitäisi vielä jossain välissä ehtiä laittaa joku rajakivisysteemi. Kuvastaa tietämystäni näissä asioissa hyvin: rajakivisysteemi.

Kenties sitä tietämystä alkaa näistä kasveista sun muusta pikku hiljaa karttua innostuksen myötä. Elämäni ensimmäisen roikkuvan istutuksenkin jotenkin kyhäsin. Eivät tainneet oikein tykätä matkasta tänne Tuurista, mutta ovatpa ainakin vielä pinkit. Syksyllä istutan lempikukkaseni ensikevättä ajatellen, Helmililjaa ja viereen Palloesikkoa. Yksinkertaista, mutta silti niin äärettömän vaikeaa. Palkitsevaa. Tältä erää valmista, nurmikkokin on jo osittain kylvetty. Ei kaikkea yksi pariskunta viikossa saa, mutta rappusetkin jo on suunnitteilla. Joten kaippa pihakuluumisiakin tänne saadaan vielä tänä kesänä.

Huomenna kyllä ompelen, tai kudon.. 

tai ehkäpä virkkaan?

Olen sen ansainnut.

Ja kynnetkin on lähes puhtaat, joten kaippa sitä jotakin pehmoista ja kaunista voisi vähän käsitellä.

Raikkahia päiviä luvassa, nautitahan niistäkin ihanaiset!

Ja pikkusiskoni on tulossa huomenna, TERVETULOA (ja tietysti muutkin pienet tai isot ja etenkin siskot)!

Kirjosukat neitoselle

Markkinahumu odottaa Kristiinankaupungissa. Vanha kalastajakaupunki innoitti tyttöstä pukemaan farkkua ylle ja laittamaan hiukset tötterölle. Emäntä on vielä hiukset hapsottaen tietokoneella ja pitäisi kuulemma jo autossa olla. Tervehdin teitä lukijoita pikaisesti. Kirjavat sukat koostuvat jämälangoista: sininen ja valkoinen Novitan Nalle-lanka ja ihana roosan tai persikanpinkki on jotain Dropsin lankaa (saman paksuista kuin Nalle). Kirjavan tervehdyksen kuosi on yhdistelmä Garnstudion eri sukista, että päästä en ole jaksanut noita kirjojuttuja vedellä. Tehdään niitäkin sitten joskus, on vain jotenkin vaivattomampaa ottaa malli netistä. :)

Eilen sain pestyä olohuoneeseen uuden lehtiloodan. Kurikan perämettistä löydetty perunaloota oli kyllä niin ollut viimekesänä kovassa käytössä ja savista maata täynnä. Yhä ne tuntuvat olevan hieman likaiset, mutta taitavat olla pinttynyt niin syvälle, etten minä jaksanut niitä kauemmin PORSTATA. 

Kahkaastahan Kristiinahan,

lähärettekö mukahan?

Kenties pihakuulumisia ensi viikolla, sillä käsitöille ei tunnu olevan aikaa. 

Ihanaa ensi viikkoa, rentoa tai sopivan kiireistä, kunhan olis aurinkoista!

Tunnustus ja jämälangoista patalaput

Tälläisen ihanuuden sain Pizzicato-blogista, miten otettu olen moisesta rakkaudentunnustuksesta. Kyllä tämän paperilapulle riipustetun julkisen salaisuuden piristys kantaa pitkälle. Näenhän sen blogissani aina :). Kiitos ihanainen puutarhaintoinen käsityönainen! 

Säännöt ovat seuraavat:

- kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi

- kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi

- anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajalllesi ja kerro heille siitä kommentilla

- ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin

Ja eteenpäin tämän tunnustuksen ajattelin laittaa:

Askartelua ja Elämätä By Mirjarr

Olen mielenkiinnolla seurannut Mirjan touhuja 'naapuripitäjässä'.

Kertun kotoilu

Ihanan romanttista ja iloista elämää Kertulla.

Riehakas

Iloista, elämänmyönteistä lapsiperheen arkea kera äidin käsitöiden.

Taimitarha

Käsitöitä, luontoa, matkustelua ja sitä ihanaa perusarkea.

Tässäpä nuo blogit olivat. Niin paljon on niitä jotka tuon rakkaudentunnustuksen ansaitsisivat, mutta lähetimpäs nyt sellaisille joille tällä hetkellä tuntui hyvälle tuo lähettää ja joilla ei tuollaista tunnustusta taida vielä olla. Luonnollisesti kyllä rakastan jokaista julkisesti lukemaani blogia ja harvoimpa muutenkaan olen tylsille blogeille eksynyt. Useimmiten jokaisessa on sitä jotain. 

Sitä jotain on myös näissä kuvaustilanteissa, huh kun voi olla välillä mielenkiintoista. Ihana neiti 10 kk pomppii peppuloikkiaan kuvaustilanteeseen MINIMOPPI kädessään (ja vieläpä märkä). Surkuhupaisuudessaan niin hauskaa tämä kuvaaminen. On mattoa, lapsia, leluja, roskia (vaikka justiin on imuroitu!?) ja vielä omia varpaita. 

Patalaput ovat jämälangoista virkattuja äidilleni. Oranssi ei oikein ole ollut minun juttuni, mutta onneksi äitini rrrrrakastaa sitä. Ei jäänyt langat koriin pyörimään. Vaan vielä on paljon lankoja joita kuluttaa, eikä kaikki mitään niin kovin ihanan värisiä tai ei välttämättä minun makuuni. Kun saisi edes muutaman kerän vielä pois niin sitten voisi ehkä taas sallia pienen lankahamstrauksen? Nämäkin tein kaksikerroin (kaksi patalappua reunoistaan yhteen) jotta mahdollisimman paljon lankoja kuluisi ja tietysti ettei äitini sormet palaisi. :)

Rakkautta kaikille bloggaajille ja lukijoille, tuo tunnustus kuuluu myös kaikille teille ihanaisille!